Syrjäisten akanvirtojen äärellä

Kuvia Gotlannista

2011-12-25T14:36:00.003+02:00

Gotlannin reissu kuumottaa

2011-10-06T21:49:00.003+03:00

Viime talvi kului intohimoisen perhokalastajan kannalta tappavan hitaasti. Varsinkin, kun pilkkiminen ei ole ainakaan toistaiseksi juurikaan kiinnostanut. Päätimme Vesan kanssa yhteistuumin, ettei sama tilanne saisi enää toistua. Varasimmekin matkapaketin Gotlantiin jo aikaisin kesällä kotimaiselta Fishmaster -yritykseltä.

Tarkoitus on lähteä marras-joulukuun vaihteessa viikon reissulle, joka sisältää 4 ½ päivää pelkkää perhokalastusta Gotlannin (kuvista päätellen) upeilla rannikoilla meritaimenen toivossa.

Aikaisempaa kokemusta meritaimenen kalastuksesta minulla ei juuri ole, mitä nyt muutama kalaton reissu Perämeren saarille. Ensikertalaisena odotukset ovatkin siis melko maltilliset, vaikka mukana tulee olemaankin useampi kokeneita ja mainetta niittäneitä oppaita. Lisämausteen valmistautumiseen reissuun tietysti tuo wanhojen perhokalastuslehtien juttujen lukeminen.

Perhopenkistä syntyneitä sidoksia reissua silmällä pitäen..

Yökalastusta Kuusaankoskella

2011-07-02T18:37:00.005+03:00

Kuluneen viikon torstain ja perjantain väliselle yölle varasimme luvat Kuusaankoskella yhdessä Strandmanin Antin ja Villen kanssa. Myös muita kalastajia oli puolisenkymmentä koskella yön aikana, mutta varsinaista ruuhkaa leveällä ja kovavirtaisella koskella ei ollut.

Aloitimme kalastuksen niskalta alavirtaan katsoen kosken oikeaa reunaa pitkin. Parin ensimmäisen tunnin aikana ylhäällä käytettiin puolisenkymmentä taimenta, joista suurin Antin 50cm. Itse sain hieman sillan alapuolelta alamittaisen taimenen, jonka suu oli kokenut kovia aikaisemminkin.

Makkaranpaiston jälkeen jatkoimme kalastusta siten, että minä jäin onkimaan nuotiopaikan lähtörantaa ja Strandmanin veljekset suuntasivat niskalle. Sain larvastelemalla puolisenkymmentä särkeä ja ahventa ennen kuin kunnolla tärähti kahden kiven läpi menevästä kovasta virrasta. Larvasettiä vietiin ristin rastin koskea ja toisella yrityksellä kala tuli haaviin asti, 47cm taimen.

Jatkoin saman paikan kalastusta vielä, mutta en saanut kuin särkiä ja ahvenia. Palasin poikien luokse niskalle, jossa tapahtumia riitti läpi yön. Pääasiassa larvoille kalastanut koko porukka sai illan aikana yhteensä reilu kymmenkunta taimenta, 1 kirjolohen (Ville) ja muutaman säynävän.

Juhannus Hossassa

2011-06-29T22:12:00.006+03:00

Viime viikon torstaina lähdin suoraan töistä bussilla Ouluun, josta jatkettiin Heikin, Vesan ja Matin kanssa henkilöautolla kohti Hossaa. Reilut kahdeksan tuntia matkustusta antoivat aikaa niin perukkeiden tekemiselle kuin rasioiden järjestämiselle. Tarkoituksena oli kalastaa järvillä, lammilla sekä joella.

Perille päästyämme pystytimme leirin Iikosken niskalle, jossa on loistavat puitteet telttamajoitukselle. Aloitimme Matin kanssa kalastuksen pikaisella kopaisulla perjantain puolella yöllä Iikoskessa, josta saimme lähinnä pieniä harjuksia, ahvenia, seipiä ja särkiä.

Kuva: Heikki Rytilä

Herättyämme jatkoimme kalastusta Iikoskessa, josta tuli edellä mainittujen lisäksi nyt myös muutamia mittaharjuksia sekä Vesan koukuttama simppu. Puolenpäivän aikoihin suuntasimme koko porukalla kalastamaan Alakoskea, josta Vesa oli tavoittanut aikaisempina vuosina useita mittataimenia. Sää oli läpi päivän hyvin vaihteleva paahtavasta auringon paisteesta aina voimakkaisiin sadekuuroihin. Kalastustapahtumat jäivät varsin mitättömäksi. Harjusta tuli tasaiseen tahtiin niin pintureilla, larvoilla kuin streamereilla mutta taimenet loistivat poissaolollaan.

Iltapäiväksi vaihdoimme jälleen maisemaa siten, että minä ja Vesa jäimme kalastamaan erittäin kirkasvetistä ja karua Keihäslampea. Samaan aikaan Matti ja Heikki menivät epäilemättä Hossanjoen kuuluisimmalle koskelle, Leveänkoskelle. Iltapäivä noudatti samaa kaavaa kuin aamupäivä kalastustapahtumien suhteen. Emme onnistuneet saamaan Vesan kanssa ensimmäistäkään kalaa (lukuunottamatta pieniä ahvenen poikasia) lammesta. Kokeilin eri upposiimoja sekä tekniikoita, mutta ei niin ei. Samaan aikaan lampea kalastivat myös pari virvelimiestä, eikä heilläkään näyttänyt tapahtumia olevan.

Yöllä jatkoimme kalastusta Matin kanssa Iikoskella. Aloitin larvastelun kosken niskalta, josta sain nopeasti pari mukavan kokoista harjusta. Etenin alavirtaa kohti ja hieman ennen joen ylittävää siltaa hakkasi kahden kiven välisestä kovasta virrasta mukavan kokoinen kala kiinni. Kala juoksutti alavirtaan kovaa koskea pitkin aina sillan alapuolelle asti, josta alkaa kosken mietovirtaisempi osuus. Kala suostui tulemaan haaviin vasta neljännellä yrittämällä, 42cm taimen. Samaan aikaan paikalle oli saapunut autollinen muita kalastajia, jotka seurasivat väsytystä sillalta käsin. Mahtoi olla huvittavan näköistä, kun #3 vavalla koitin temppuilla kovassa koskessa.

Lauantaina oli tarkoitus viettää päivä järvellä. Kohteeksi valikoitui Umpivalkeinen, jolle sai vuokrattua veneen 10€/12h. Valitettavasti oman veneen käyttö järvellä oli kiellettyä ja omalla veneellään päivän reissulle tullut Mikko ei päässyt mukaan kalastelemaan. Hieman kyllä ihmetytti ja tietysti harmitti kaverin puolesta, sillä tilaa järvellä kyllä olisi ollut.

Tapahtumat järvellä jäivät erittäin vähäisiksi. Matilla ja Heikillä oli muutama nyky, Vesa sai yhden reilusti alamittaisen taimenen veneeseen "pilkkimällä" ja minulla ei ollut vetoakaan. Samaan aikaan uistelija sai syvääjillä yhden n. 1kg taimenen.

Illan kalastelimme Lounatkoskella, jossa ei meidän lisäksi ollut muita kalastajia. Saaliina muutama alamittainen taimen ja runsaasti mittaharjuksia. Isoimmat harjukset saimme kovasta koskesta loppuliusta, mutta myös tasaisesti kosken yläosilta aivan miedosta virrasta. Ei taimen havaintoja.

Yöksi palasimme takaisin leiriin ja jatkoimme Matin kanssa kalastusta Iikoskessa, josta Matti sai heti alkuun sillan kupeesta vajaan sentin alamittaisen taimenen larvalla. Kalastimme läpi yön pitkin koskea aina loppuliukuun asti, josta minulla kävi kahteen otteeseen katkomassa perukkeen vieden tinselin mennessään. Epäilen haueksi, sillä erityisesti jälkimmäisellä kerralla käytin jo 0,33m peruketta.

Ennakko odotuksiin nähden erityisesti Hossan taimen kontaktit jäivät varsin vaatimattomiksi. Tosin olin odottanut myös seisovan veden kalastukselta enemmän, kun esitteissä lupaillaan runsaita siika ja kirjolohi kantoja. Tosin pitää muistaa, että reissu oli ensimmäinen itselleni Hossaan, joten paljon meni myös opetellessa. Poltteen matka jätti. Hossaan pitää päästä uudelleen.

Iltapisto Muuramenjoelle

2011-06-20T19:55:00.005+03:00

Viime viikon torstaille varasin yöluvan( 20.00-06.00) Muuramenjoelle. Joki oli minulle melko uusi tuttavuus, sillä kokemukset rajoittuivat ainoastaan edelllisenä viikonloppuna käytyihin Junnu SM-kisojen seuraamiseen katsojana. Tiedossa oli kuitenkin lähinnä kirjolohen kalastusta, sillä lohta oli kuulemma normaaliin istutusmääriin nähden reilusti juuri käytyjen kisojen takia.

Muuramenjoen keskiosaa Junnu SM-kisoista 2011.

Kalastusluvat on rajattu kiireiseen kesäaikaan neljään kalastajaan. Muutama muu onkija paikalla olikin kalastamassa jo ennakkoon hyviksi todettuja paikkoja, joten tyydyin tutustumaan joen vähemmällä kalastuspaineella olleisiin paikkoihin. Kalastuksen aloitin kuitenkin käsittääkseni joen saalisvarmimmalta paikalta, eli palokunnan suvannosta. Tapahtumia ei kuitenkaan reilun puolen tunnin kopaisun tuloksena tullut ja suuntasin joen yläosille.

Kuva otettu Muuramejoen rauhoitusalueen loppupäästä kohti ylävirtaa.

Jatkoin kalastusta hieman rauhoitusalueen yläpuolelta sillan alta. Tapahtumia ei kuitenkaan tullut, vaikka koitin erilaisia liitsejä ja pikkuperhoja. Yläosilla ei muita kalastajia ollut, joten jatkoin nousua aina maantiesillalle asti, josta lähdin haravoimaan mietovirtaista jokipätkää larva-nymfi setillä.

Tapahtumia ei kauaa tarvinnut odottaa, kun alun varovaiset otit yltyivät hurjiksi syöksyiksi alavirtaan. Keskeltä erittäin syvä ja rannoilta pusikkoinen mietovirtainen pooli oli haasteellinen kahlattava, joten lohen perässä ei ollut mahdollisuuksia lähteä juurikaan menemään. Pienoisella tuurilla haavi sähläilyjen jälkeen sain ensimmäisen kirjolohen ylös asti pitkällisen väsytyksen jälkeen larvalla. Luvalle päätin ottaa vastinetta ja kala mukaan asianmukaisesti.

Jatkoin kalastusta haravoiden syvältä kohti alavirtaa. Tuloksena yksi karkuutus ja kaksi reilun kokoista killeä larvoilla, jotka molemmat laskin takaisin. Kiireessä pakatessa olin unohtanut kelalaukun kotiin, jossa yleensä säilytän indikaattoreitani. Ne olisivat totisesti tullut nyt tarpeeseen, kun otit olivat erittäin hentoja. Ero pohjaan jäämisellä ja kalan otilla oli erittäin pieni ja uskoisin, että menetin muutaman kalan juuri tämän takia.

Autottomana oli minun turvauduttava Jyväskylän paikallisliikenteen bussiaikatauluihin, joten kalastus piti päättää hieman "kesken" ja kotiin lähdettävä jo 00.35. Kokemuksia kirjolohen jokikalastuksesta minulla on varsin vähän, kun Oulun seudulla siihen ei ole juurikaan houkuttavia mahdollisuuksia. Harmi sinänsä, sillä ilta osoitti kuinka kirkasvetisessä joessa kirjolohen kalastus voi olla parhaimmillaan todella hauskaa mutta samalla haastavaa.

Nuorten SM-kisat Kuusikkolampi / Muuramejoki 2. päivä

2011-06-12T21:43:00.003+03:00

Muutama kuva toiselta päivältä Junnu SM-kisoista Muuramejoelta.

Nuorten SM-kisat Kuusikkolampi / Muuramejoki 1. päivä

2011-06-11T20:25:00.005+03:00

Muutama kuva ensimmäiseltä päivältä Junnu SM-kisoista Kuusikkolammelta.

Pyhäjoen SM-karsinta

2011-06-11T00:25:00.003+03:00

Muutama kuva Pyhäjoen SM-karsinnoista.

Lampikalastusta

2011-06-01T20:03:00.005+03:00

Viime viikonloppu tuli vietettyä tiiviisti lampikalastuksen parissa Oulun seudulla. Pääasiassa pyrin harjoittelemaan erilaisia tekniikoita vasta istutetun kirjolohen kalastukseen. Perinteisen liitsi-booby-blobi kalastuksen lisäksi onnistuin saamaan useita kirjolohia pienillä nymfeillä ja buzzereilla. Yllättäen myös pinturit toimivat kohtuullisesti jo nyt.

Kisakausi jatkuu itselläni tulevana viikonloppuna Pyhäjoen Oulaistenkosken karsinnalla, johon pääsin ensimmäiseltä varasijalta mukaan. Kävimme treenailemassa paikan päällä edellisenä sunnuntaina, joten taktiikoiden hiomiseen kisaa varten jäi mukavasti aikaa.

Pääsiäispäivänä sumarikalassa Nivan koskilla

2011-05-14T20:09:00.009+03:00

Pääsiäispäivänä lähdimme Mikon ja Vesan kanssa kokeilemaan taimenistaan kuuluisia Kuhmon koskia. Kuhmossa meitä odotteli Jani, joka oli lomailemassa Kainuun suunnaalla. Aikaisempaa kokemusta koskista ei ollut juuri kellään, joten jouduimme turvautumaan kohteen valinnassa lähinnä kuulopuheisiin, satunnaisiin internet-keskusteluihin ja Simo Yli-Lonttisen toimittamaan Kuhmon kalapaikkaopakseen.

Valitsimme Nivan kosket kohteeksi, sillä Niva on Lentuan ja Iivantiiran järvitaimenten vaellusreitillä. Koskissa uivat myös suuret, mutta pääosin pienikokoiset siikaparvet. Lisäksi koskiin tehdään runsaasti pyyntikokoisten kalojen istutuksia.

Majoituimme Nivan talolla, jossa uusi ystävällinen yrittäjä otti meidät lämpimästi vastaan. Kalastusluvat saimme myös kätevästi majoituksen yhteydessä. Luvalla oli hintaa 10€/vrk ja 20€/vko.

Kuvat: Mikko Lehtola

OSPK Sumarireissu 2011

2011-04-20T11:10:00.010+03:00

Oulun Seudun Perhokalastajien perinteinen "Sumarireissu" järjestettiin myös tänä keväänä Viitasaaren Keihärinkoskella 15.-17.4.4.2011. Kauden avaus jäi kuluvana vuotena poikkeuksellisen myöhään, sillä huhut vuokramajoituksen jatkumisesta sekoittivat tilojen varaamista ja kuukauden ensimmäiset viikonloput olivat ehtineet mennä.

Ilmeisesti ajankohta ei kuitenkaan ollut este reissuun lähtemiselle, sillä alkuun näytti, että lisämajoitusta pitää hakea aina rantasaunan tiloista asti. Erinäiset peruuntumiset ja esteellisyydet kuitenkin rajasivat osallistujamäärän lopulta seitsemään seuran jäseneen.

Aikaisin perjantaiaamuna lähdimme matkaan kuuden miehen voimin. Luvat Kärnänkoskella alkoivat klo: 13.00, jotka olimme varanneet jo aikaisemmin keväällä Kymönkosken ruokapuodista. Kalastajan kannalta ilma oli mitä parhain. Ei juuri tuulta ja lämmintä reilu +10 astetta. Suurempia kuoriutumisia ei itseasiassa koko viikonlopun aikana nähty. Uskoisin, että sesonki oli jo hankikorrien osalta ohitse näillä leveyspiireillä. Päivän kalastukselliset tapahtumat jäivät meidän osalta Vesan yhteen tärppiin sillan yläpuolisessa suvannossa ja minun haavin reunalta karkuuttamaan +40cm taimeneen loppuliusta. Molemmat tapahtumat Black Marabou Muddleriin. Kalastuksen lopetimme hiljaiselon jälkeen hieman ennen klo: 18.00.

Kuvat: Heikki Rytilä

Mökin avaimien noutamisen yhteydessä Siro Hämäläinen osasi kertoa, että parhaat sumarihätsingit ovat Keihärillä keskimäärin 6.4 aikoihin. Vanhan miehen tietämystä vahvisti mökin vieraskirja, josta kävi ilmi ettei edellisilläkään kalastajilla ollut juuri kalaonnea mukana. Tämän mukaan reissu oli siis auttamattomasti myöhässä.

Kuva: Heikki Rytilä

Perjantai-iltana jokainen vuorollaan sitoi saunomisen ohessa seuraavaksi päiväksi ottiperhoja.

Lauantaina aamutoimien jälkeen suuntasimme jälleen Kärnänkoskelle, kun pari muuta seuran jäsentä jäi kalastamaan Keihärinkoskea. Hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei sumukorentoja tai muita hyönteisiä ollut tänäänkään liikkeellä. Edellisen päivän hiljaiselo unohtui heti kättelyssä, kun Heikki sai 45cm luonnontaimenen (C&R) suvantoon laskevasta liusta. Hieman myöhemmin Vesa sai kosken yläosilla nousun pinturiinsa, mutta kala ei huolinut loppuun asti perhoa. Paikoin erittäin kirkas Kärnänkoski tarjoili parastaan hetken ajan, taimenen pintaperhokalastusta kirkasta hiekkapohjaa vasten. Ruokatauon jälkeen Vesa onnistui paikkaamaan pettymystään, kun 44cm taimen otti kiinni yläosilla jääden samalla päivän viimeiseksi tapahtumaksi. Molemmat ylös saadut taimenet ottivat Black Marabou Muddleriin.

Kuvat: Heikki Rytilä, Sami Holappa

Reissun viimeisenä päivänä osa väestä luovutti kalastuksen osalta kokonaan, kun lauantai oli ollut hiljainen päivä Keihärinkosken osalta ja Kärnänkoskelle emme olleet enää varanneet lupia. Minä ja seurueen nuorin, Ville-Markus, heräsimme kuitenkin ennen muita ja kävimme kokeilemassa kosken sillan puoleista yläosaa molemmilta puolin - ilman tulosta.

Vaikkei Keihärinkoskelta juuri kalatarinoita jäänyt kerrottavaksi tai omaa saaliskuvaa mökin seinän jatkoksi kehystettäväksi, niin mukava perinne sai jälleen jatkoa. Reissu oli minulle 5. perättäinen seuran kauden avausreissu Keski-Suomen reittikoskilla. Mökin vuokraajan kanssa keskusteltuani ennen lähtöä jäin siihen käsitykseen, ettei mökkiä tulla enää tulevina vuosina vuokraamaan.

Uudet kujeet ja suunnitelmat ovat siis ensi vuodeksi keksittävä. Aamuyön pikkutunneilla saunassa pohdimme reissussa mukana olleiden jäsenten kanssa, että esimerkiksi Huopanankoski voisi olla vaihtoehtona uudeksi reissukohteeksi yli vuosikymmenen kestäneen Keihärinkosken perinteen tilalle.

Kauden avaus Lestijoella

2011-04-07T21:39:00.005+03:00

Avasimme kalastuskauden 2011 viime viikonloppuna Keski-Pohjanmaalla Lestijoella, Raivion- ja Jatkonkoskella. Mukaan reissuun lähtivät Oulun seudun perhokalastajista lisäkseni Vesa, Tuomas ja Matti H.

Matkan suunnittelun olimme aloittaneet jo hyvissä ajoin ja oppaaksemme mukaan lähti Perhonjokilaakson perhokalastajien Pauli Salmela, joka oli kalastanut paikkoja jo usean kevään ajan. Inspiraation reissun kohteesta sain, kun seurasin perhokalastajat.net -sivuston keskustelua paikasta ja lueskelin vanhoja Pohjolan Perhokalastaja-lehtiä. Vanhat lehdet kertoivat, että hankikorri kuoriutumisiin Lestijoella voi törmätä viikkojen 13-14 aikana. Tieto piti edelleen paikkansa.

Aloitimme kalastuksen Jatkonkoskelta, jonne piti metsätien varrelta kävellä reilun kilometrin matka läpi metsän ja yli suon. Jokirannassa odotti fiksut puitteet, sillä aivan kosken rannalla oli kota, reilusti polttopuita ja huussi.

Kalastuksen aloitin nymfeillä, jolla kalastin käytännössä läpi viikonlopun lukuunottamatta muutamaa pinturi ja streamer kokeilua. Jatkonkoski paljastui melko matalavetiseksi ja tasapaksuksi virraksi, jossa ei juuri selkeitä kalan asentopaikkoja löytänyt. Korreja Jatkonkoskelta ei tarvinnut etsiä, niitä löytyi tasaisesti pitkin kosken rantoja. Lähes neljän tunnin kalastuksen jälkeen saldo oli kuitenkin viidelle kalastajalle tyly, munat pataan. Emme onnistuneet löytämään kaloja runsaista kuoriutumisista huolimatta, eikä pintakäyntejäkään kukaan havainnut.

Kuva: Tuomas Noronen

Raivionkoskella kalastimme lauantai-iltapäivän, jossa myös muita kalastajia oli parin auton verran. Tapahtumia muilla kalastajia oli ollut lähinnä pinturiin harjuksien muodossa, joka kuulosti lupaavalta aamuisen hiljaiselon jälkeen. Muutaman tunnin kalastuksen saldona olikin pari pientä harjusta nymfeilllä minulle ja Paulille. Molemmat tulivat hieman sillan alapuolelta keskeltä virtaa pohjan tuntumasta.

Kuva: Tuomas Noronen

Lupamaksut hoidimme nettipankissa. Epäselväksi tosin jäi, mistä luvat olisi ollut mahdollista lunastaa paikan päältä. Viikonlopuna majoituimme Salon erä- ja lomailukeskukselta vuokratussa Kelomökissä, jossa oli erittäin fiksut tilat. Kiitokset isännälle juomavedestä ja lämpimästä mökistä!

Seuraava reissu on todennäköisesti 15.-17.4 seuramme perinteinen Sumarireissu Keski-Suomeen Keihärinkoskelle, josta on koski sekä mökki varattuna. Luvat on varattu myös Kärnänkoskelle perjantaiksi ja lauantaiksi, johon odotukset ovat viime vuoden takia erityisen suuret.

Kannanotto lohen kalastuksen rajoittamiseksi

2011-03-17T00:40:00.003+02:00

Valmistelin kannanoton, joka hyväksyttiin yksimielisesti Oulun Läänin Kokoomusnuorten piirihallituksen kokouksessa.

Oulun Läänin Kokoomusnuoret: Itämeren lohen pyyntiä rajoitettava

16.3.2011

Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry vaatii Itämeren lohen tilasta huolestuneena, että ajosiimakalastus kielletään ja loheen kohdistuva sekakantakalastus Itämerellä lopetetaan.

Saalistilastot osoittavat, että Itämeren lohikanta on romahtanut. Suomalaiset ammattikalastajat eivät ole saaneet vuosiin lähellekään täyteen asetettuja lohikiintiöitä. Suurin syyllinen Itämeren lohen luonnonkantaisen tilan kestämättömyyteen on ajosiimakalastus.

- Lohenkalastus tulisi ohjata mereltä jokiin ja jokisuihin, sillä se mahdollistaa lohikantojen suojelun ja kestävän käytön. Lisäksi lohisaaliista saatava kansantaloudellinen hyöty joesta pyydettynä on moninkertainen verrattuna meripyyntiin. Tulevaisuuden kalastusmatkailun turvaamisen elinehtona on, että lohen luonnonkanta säilyy Itämeren joissamme, piirihallituksen jäsen Janne Heikkinen sanoo.

Lisätiedot: OLKN Hallituksen jäsen, Janne Heikkinen, puh. 040 555 4263

Kesän 2011 SM-karsinnat

2011-03-16T23:33:00.009+02:00

Viime syksyn karsinnat menivät osaltani totaalisesti penkin alle. Kahden karsinnan aikana mittautettavana ei käynyt ainuttakaan kalaa. Kokemusta kuitenkin kertyi, jota tuskin voi näin aloittelevana kilpaperhokalastajana väheksyä.

Epäonnistuminen ei antanut aihetta lannistumiselle, vaan nälkä kasvoi syödessä ja karsintahakemus-lomake täyttyikin ensimmäistä kertaa täyteen. Hain kesälle 2011 seitsemään kilpailuun, joista Savukosken karsinta jouduttiin kuitenkin perumaan vähäisen hakijamäärän takia. Muutama karsinta meni odotetusti arvontaan ja onni suosi kohtuudella:

Kinnula, Valkeisjärvi 21.-22.5.
Kaustinen, Perhonjoki 11.6
Simo / Kemi, Simojoki / Veitsiluoto 12.6
Utajärvi, Valkeinen 9.7.

Varasijoille jouduin seuraavissa kisoissa:

Varasija nro: 15 Kuopio, Iso-Valkeinen 7.5.
Varasija nro: 1 Oulainen, Pyhäjoki 5.6

Tulevalla kaudella kilpaillaan siis varmuudella ainakin neljässä SM-karsinnassa, jotka kaikki ovat äärimmäisen mielenkintoisia. Kokemusta on ainoastaan Utajärven karsinnasta, joka ei tosin sekään ole edellisinä vuosina näkynyt kisamenestyksessä. Jokikarsinnat tulevat myös itselleni uutena asiana, sillä olen aikaisemmin ollut ainoastaan valvojan tehtävistä Simon MM-kisoissa 2007. Odotukset tosin ovat suuret juuri näiden karsintojen osalta, sillä vapaa-ajalla kalastelen pääasiassa virtaavassa vedessä.

Erityiskiitos jo nyt kisojen järjestäjille. Hienoa, että Pohjois-Suomen mittakaavassa "lähelle" on saatu järjestettyä useampi karsinta!

Arkistojen kätköistä löytyi muutama pokkarilla otettu kuva Simon MM-kisoista.

Majoitus Simossa vanhan koulun tiloissa.

Poolin valvontaa.

Kuva: Simo Reiniharju

Valvojat odottelemassa bussin saapumista kisa-aamuna.

Oulun Seudun Perhokalastajien talkooväkeä kalassa karsintojen iltapäivänä.

Perhoja kirjolohelle pt. 2

2011-03-01T12:13:00.007+02:00

Oma kirjolohen kalastus tapahtuu pääasiassa erilaisissa istutuslammissa, joita Oulun seudulla löytyy mukavasti lyhyen ajomatkan päästä. Viime kesänä lampien rannoilla saatuja perhoideoita yhdistelin internetistä jo valmiiksi löytyvien mallien kanssa kuluvan talven aikana. Penkistä syntyikin seuraavanlaisia viritelmiä ensi kesän tuoreiden istukkaiden pään menoksi:

Nomad muunnos

Koukku: Knapek N #8
Lanka: Fl. Oranssi
Pyrstö: Fl. Keltainen Marabou
Runko: Hareline Cactus Chenille Medium Yellow
Pää: Sidontalanka

Halutessaan perhoon voi lisätä volfram-kuulan tuomaan painoa. Tarkoituksena käyttää perhoa setin ylimpänä perhona, joten en katsonut tarpeelliseksi lisätä kuulaa.

Blob muunnos

Koukku: TMC 100BL #8
Lanka: FL. Oranssi
Pyrstö: Tinseli
Rungon takaosa: Veniard Turbo Translucent Chenille Chartreuse
Rungon etuosa: FAP Plush Fritz

Booby muunnos

Koukku: Mustad R50X-94845 #10
Lanka: Musta UNI 8/0
Silmät: Veniard Booby Eyes Small
Pyrstö: Chartreuse Woolly Bugger Marabou
Runko: Ice Dup Peacock Black
Siipi: Musta Woolly Bugger Marabou

Booby muunnos

Koukku: Mustad Nymph R70-7957 #8
Lanka: Musta UNI 8/0
Silmät: Eumer 6mm Booby Eyes
Pyrstö: Musta Woolly Bugger Marabou
Runko: Veniard UV Straggle Std Musta 3 mt.
Siipi: Musta Woolly Bugger Marabou

Perhoja kirjolohelle

2011-02-28T14:26:00.010+02:00

Perhokalastajat.net sivuston Blob materiaali -keskustelun innoittamana esittelen omassa käytössä olevia lähinnä kirjolohelle tarkoitettu perhoja, joiden runkomateriaaleina käytän eri valmistajien tuotteita.

Kuva: Sami Holappa
Sidos: Janne Heikkinen

Oranssi Leech muunnos

Koukku: Knapek N #8
Kuula: Kultainen volfram 3,8mm
Lanka: Fl. Oranssi
Pyrstö: Oranssi Woolly Bugger Marabou
Runko: Hareline Cactus Chenille Medium Orange

Kuva: Sami Holappa
Sidos: Janne Heikkinen

Musta Leech muunnnos

Koukku: Knapek N #8
Kuula: Oranssi volfram 3,8mm
Lanka: Musta UNI 8/0
Pyrstö: Musta Woolly Bugger Marabou
Runko: Veniard UV Straggle Std Musta 3 mt.

Kuva: Sami Holappa
Sidos: Janne Heikkinen

Blob muunnos

Koukku: TMC 100BL #8
Lanka: Musta UNI 8/0
Pyrstö: Chartreuse Woolly Bugger Marabou
Runko: FAP Plush Fritz

Kuva: Sami Holappa
Sidos: Janne Heikkinen

Booby muunnos

Koukku: Mustad Nymph R70-7957 #8
Lanka: Valkoinen UNI 8/0
Silmät: Eumer 6mm Booby Eyes
Pyrstö: Valkoinen Woolly Bugger Marabou
Runko: Veniard Turbo Translucent Chenille Fl. Pink

Välineiden huoltoa

2011-02-27T18:18:00.013+02:00

Kovien pakkasten aikana sain inspiraation huoltaa välineitä tulevaa kalastuskautta varten. Aloitin välinehuollon kellusiimoista, joihin käytin Rion Agent X -siimanhoitoaineella ja annoin vaikuttaa 24h. Vaikutus ainakin näppituntumalta vaikutti erittäin hyvältä. Kaveri suositteli myös kokeilemaan nestemäistä silikoonia, joka on halvempaa ja toimii vastaavanlaisesti. Sitä voisi kokeilla seuraavaksi, kun nykyinen aine loppuu. Täytyy myöntää, että liian vähälle on jäänyt heittosiimojen hoito erityisesti kalastuskauden aikana.

Siimojen huollon jälkeen tuli mietittyä uudelleen niiden järjestelyä. Kesällä hankin ensimmäisen kelalaukun Puolasta, kun halvalla sai. Kelalaukku on osoittautunut näppäräksi keinoksi pitää puolat ja kelat, sekä harvemmin käytettävät perukesiimat, haukiperukkeet, irtoloopit ja muut asiaankuuluvat pienvälineet järjestyksessä. Mainoslehtiä selaillessa törmäsin myös eri valmistajien tarjoamiin irtopuoliin tarkoitettuihin leveisiin kuminauhoihin. Vastaavanlaiset tuli kotikonstein tehtyä mustasta leveästä venyvästä kankaasta:

Samaisia katalogeja selaillessa törmäsin myös perukerullien pidekkeisiin. Hintaa kappaleelta löytyi jopa 15€ ja kokeilin valmistaa vastaavanlaisen kotikonstein. Lopputulos on miellyttänyt ainakin itseäni ja helpottanut huomattavasti kalastustilanteissa perukkeen tekoa. Erityisesti kilpailutilanteissa pidän siitä, että perukkeet ovat helposti saatavilla eikä aikaa mene niiden etsimiseen taskuista. Tietysti optimaalisin vaihtoehto ajan säästämiseen on perukelompakko, johon voi tehdä valmiiksi perukkeita ennen kalastusta.

Heittosiima hankintoja

2011-02-22T02:39:00.001+02:00

Mennyt kalastuskausi vahvisti käsitystäni heittosiimojen olennaisesta roolista tehokkaan ja pyytävän perhokalastuksen suhteen. Harrastuksen alkuaikoina kuvittelin, että siiman päässä oleva perho on kaiken ratkaiseva tekijä. Ehkä näin on, ehkä ei. Koulukuntia löytynee useita, mutta omat tähän asti karttuneet kokemukset erilaisista kalastustilanteista erityisesti seisovan veden osalta ovat opettaneet, että usean vedenkerroksen yhtäaikainen kalastus ja sen ns. ”oikean” syvyyden löytäminen yhdistettynä onnistuneeseen presentaatioon ovat huomattavasti ratkaisevammassa asemassa.

Itse perhojen painottaminen ei ole suurinta herkkuani. Kalastan lähes poikkeuksetta usealla perholla yhtä aikaa ja osittain siksi koen epämiellyttäväksi erityisesti heiton kannalta, jos perhoissa itsessään on runsaasti painotusta. Painotusta käytänkin lähinnä perhon uinnin saamista halutunlaiseksi. Jollakin tapaa höyhenet tulisi kuitenkin saada pintaa syvemmälle ja siihen tarkoitukseen tuli päiviteltyä uusia heittosiimoja tulevalle kaudelle:

Loop Multi Float/Clear Int. WF-7-F/-CI Chart./Clear
Airflo Sixth Sense Fast Glass WF 6/7 Translucent Green
Airflo Sixth Sense Sinking DI 5 WF 6/7 Dark Blue

Loopin siima tuli hankittua Oulusta paikallisesta kalastuksen erikoisliikkeestä tarjoushintaan ja Airflon heittosiimat tilailtua netistä 20£/ kpl. ( http://www.fishingmegastore.com/index.html )

Eikö nappaa? Vaihda heittosiima ja etsi ruokailevia kaloja eri syvyyksistä.

Festarikauden aloitus huhtikuussa Oulussa!

2011-02-01T21:36:00.001+02:00

Kyllä, luit oikein. Festarikausi aloitellaan ennätyksellisen aikaisin, kun Ouluun saapuu ensimmäistä kertaa RISE -perhokalastuselokuvafestivaali. Illan aikana esitellään uusia leffa trailereita ja yksi täysipitkä DVD.

RISE - Fly fishing film festival

Elokuvateatteri Star, Kalliotie 6
Tapahtuma alkaa kello 18:00 ja loppuu noin kello 20:45

Lippujen myynti tapahtumaan pitäisi alkaa lähiaikoina.

Tapahtuma järjestetään myös Helsingissä ja Tampereella Perhokalastus-messujen yhteydessä.

Lisätietoa tapahtuman ja järjestäjän sivuilta:

http://www.flyfishingfilmfestival.eu/

http://www.karuvaaraflyfishing.com/?s=1159975569598

Ginger Hopper

2011-01-31T22:22:00.001+02:00

Brittiläisiä perhokalastuslehtiä selaillessa sain inspiraation sitoa tulevalle kaudelle muutaman "hopperin". Käytännön kokemusta kyseisestä perhomallista Suomen vesistöissä ei ole, mutta yrityksen ja erehtymisen/onnistumisen kautta tuo selvinnee. Erityisesti tulevan kesän Pohjoisen reissua ja taimenia silmällä pitäen sidottu perho miellyttää ainakin omaa silmää. Toivottavasti myös oikeat makutuomarit sen kelpuuttavat!

Sidos: Janne Heikkinen
Kuva: Sami Holappa

Ginger Hopper muunnos

Koukku: TMC 3769 #12 (#10-14)
Lanka: Punainen tai ruskea UNI 8/0
Runko: Ginger hylje
Kierre: Mirage Tinsel
Jalat: Kaksi nippua 3kpl solmittuja fasaanin siikasia
Häkilä: Ginger kana

Uppoperhoja siialle

2011-01-30T17:47:00.001+02:00

Viime kesän onnistuneet järvireissut siian kalastamisen parissa palasivat mieleeni talven kylmimpinä aikoina. Erityisesti seurani OSPK:n järjestämä "Junnureissu" oli siian kalastamisen alkeiden opettelun kannalta erityisen hedelmällinen.

Aloittelevan perhokalastajan silmin siika ei ole saaliskalana kovinkaan anteeksiantava. Ajoittan hyvinkin nirso ja vedenkerrokselleen uskollinen siika on aiheuttanut myös minulle useitä tuskaisia hetkiä veneessä, kelluntarenkaassa, automatkoilla ja sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Alussa suurimmat ongelmat liittyivät tietämättömyyteen siian luonnollisesta ruokailun kohteista ja käyttäytymisestä. Pitkälti tästä johtuen perhovalinnat siiman päähän olivat näin jälkeenpäin muisteltuna melko hupaisat.

Lukemalla alan lehtiä sekä kirjoja olen saanut jo runsaasti uutta tietoa, miten tavoittaa siikaa. Erityisesti vanhoissa Pohjolan Perhokalastus-lehdissä on mitä parhaimpia artikkeleita, joista on ollut erityisen suuri apu. Väittäisin kuitenkin, että kokeneempien kalamiesten kanssa käydyt keskustelut ovat parasta antia opetellessa itselle uutta asiaa. Seuran reissua pidänkin juuri tästä syystä mitä parhaimpana paikkana päästä uudelle asteelle kalastuksessa. Tietotaitoa kun näiltä konkareilta löytyy ja sitä myös jaetaan, jos kysytään.

Sidos: Janne Heikkinen
Kuva: Sami Holappa

Ylämaan Zulu

Koukku: Mustad R50X-94845 #12
Kuula: Oranssi 3.5mm
Sidontalanka: Musta UNI 8/0
Pyrstö: Oranssi UNI Yarn
Kierre: Hopea
Runko: Musta dubbing
Runkohäkilä: Musta kukko
Muuta: Lue juhannuspäivästäni http://heikkinenjanne.blogspot.com/2010/06/siian-perassa-paikallisella-jarvella.html

Sidos: Janne Heikkinen
Kuva: Sami Holappa

Pheasent Tail muunnos

Koukku: Mustad R50X-94845 #12
Pyrstö: Fasaanin siikasia 3kpl
Kierre: Ohut kupari wire
Runko: Fasaanin sulan siikasia kierrettynä
Thorax: Lyijylankaa, UV Oranssi Ice dub
Selkäkilpi: Fasaanin sulan siikasia

Sidos: Janne Heikkinen
Kuva: Sami Holappa

Montana muunnos

Koukku: Knapek N #8
Sidontalanka: Musta UNI 8/0
Pyrstö: Musta kukko
Takaruumis: Musta chenille
Thorax: Lyijylanka, FL. Chartreuse chenille
Jalat: Musta kukko kierrettynä
Selkäkilpi: Musta chenille
Pää: Sidontalanka

Seuran uutta perhoreseptivihkoa valmistelemassa

2011-01-21T12:12:00.001+02:00

Seurani Oulun Seudun Perhokalastajat ry kokoaa vuonna 2011 uuden ottiperhovihon. Teos on tarkoitus julkaista toukokuussa 19.-22.5. järjestettävien Pohjois-Suomen Erämessujen yhteydessä. Vihkoon kerätään seuramme jäsenten käyttämiä ottiperhoja, jotka ovat toimineet aivan normaalissa kalastuksessa. Vihon valmistelusta vastaavat pääasiassa muutamat aktiiviset jäsenet, tästä kiitokset Samille ja Mikolle.

Ilmoitin teokseen myös oman perhon, joka on toiminut erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla jokikalastuksessa niin harjukselle kuin taimenelle.

Sidos: Janne Heikkinen
Kuva: Sami Holappa

Kuparijussi muunnos

Koukku: TMC 3769 #12
Sidontalanka: Musta UNI 8/0
Pyrstö: 2 kpl pinkkiä hanhen biot-siikasta
Takaruumis: FL. Pink wire
Siipiaihio: Musta lateksi, venytetty jätesäkki tai thin skin
Thorax: Riikinkukon herl 1-2kpl
Jalat: Kananhöyhen, 1-2 kierrosta

Järviperhoja tulevalle kesälle

2011-01-17T10:22:00.001+02:00

Viime kesän onnistuneilta järvireissuilta jäi muutamia perhoja mieleen, joilla onnistuin saamaan muita paremmin tuloksia niin kirjolohen kuin siian suhteen. Näitä olenkin pitkin alkutalvea sitonut rasiaan sarjana eri kokoluokissa pienin muunnoksin:

Sidos: Janne Heikkinen
Kuva: Sami Holappa

Diawl Bach muunnos

Koukku: Mustad R50X-94845 #12 *
Lanka: Punainen UNI 8/0
Pyrstö: Punainen kukko
Kierre: Punainen kuparilanka
Runko: Riikinkukko
Kurkkuhäkilä: Punainen kukko
Pää: Sidontalanka

*Voi käyttää myös seuraavia koukkuja, jos ei halua väkäsetöntä: Kamasan B170 (light wire) tai B175 (heavy wire) #8-14

Vinkki: Käytä perhoa sivutapsissa. Sarjan päätyperhoksi sopii esimerkiksi Ylämaan Zulu tai muu kuulalla painoitettu uppoperho.

Sidos: Janne Heikkinen
Kuva: Sami Holappa

Kuulapupa

Koukku: 14-16, TMC 2488
Kuula: 2mm kulta (messinki)
Pyrstö: Peltopyyn höyhenen siikasia
Kierre: Ohut kupari wire
Runko: Fasaanin sulan siikasia kierrettynä
Thorax: Riikinkukon silmähöyhenen siikasia*

* Voi tehdä myös esim. fl. pinkin iskupisteen kuulan taakse sidontalangasta.

Vinkki: Muuttamalla kuulan kokoa ja väriä pystyt kalastamaan päivän mittaan eri veden kerroksia ja jäljittelemään erinäköisiä hyönteisiä. Nyrkkisääntö itsellä on, että aamulla isoa ja iltapäivää kohden pienennän kuulan kokoa.

Streamereita sitomassa II

2011-01-15T15:36:00.001+02:00

Sidos: Janne Heikkinen
Valokuva: Sami Holappa

Black Marabou Muddler

Koukku: Partridge D3STF S/E Streamer #8
Sidontalanka: Musta Roman Moser Power Silk
Pyrstö: Luonnonmusta oravankarva
Kierre: Pakotettu hopea
Runko: Musta dupping
Alussiipi: Musta oravankarva
Siipi: Musta marabou sekä muutama flashabou
Kaulushäkilä: Punainen kukko
Pää: Musta peurankarva muddler-tekniikalla

BMM erehtynyt 50cm Iijoen latvavesiltä kesällä 2010.

Streamer, ei nimeä..

Koukku: Partridge D3STF S/E Streamer #8
Sidontalanka: HSC Titan Thread 50den
Kierre: Soikea hopea
Runko: Ice Dup UV Lavender
Kurkku: Punainen UNI-Yarn
Siipi: Grizzly kukko 2kpl, Valkoinen marabou ja muutama flashabou
Pää: Peura muddler-tekniikalla

Kylmän veden kalastusta silmällä pitäen suunniteltu streamer.

Sidos: Janne Heikkinen
Valokuva: Sami Holappa

Kalalaji kilpailu 2010.

2011-01-15T14:09:00.001+02:00

Kaveriporukan kanssa olemme jo muutaman vuoden ajan pitäneet omaa leikkimielistä kalalaji kilpailua, jossa tarkoituksena on saada vuoden aikana mahdollisimman monta Suomessa tavattavaa kalalajia perhovälinein. Kilpailua varten olemme sopineet keskenään tarkemmat säännöt, jotka voit halutessasi lukea kirjoituksen lopusta.

Kulunut vuosi 2010 saatiin päätökseen ja on aika tarkastella tuloksia:

Jani uusi edellisen vuoden mestaruutensa 9 kalalajilla.

Muutamia Janne K:n kisaan ilmoitettuja saaliskuvia:

Säännöt:

- Vain perhovälinein saadut saaliit lasketaan

- Vuoden 2010 aikana saadut saaliit lasketaan

- Jos lajille ei löydy todistajaa eli olet yksin liikkeellä tai kaveri on jossain tunturin takana, niin kalasta on otettava valokuva josta lajin pystyy riittävällä varmuudella tunnistamaan

- Purotaimenta ei lasketa omaksi lajikseen, koska kukaan meistä ei pysty erottamaan taimenta ja purotaimenta ( jos kyseessä todella on oma laji ) riittävällä varmuudella toisistaan

- Kisaan lasketaan mukaan vain suomessa tavattavat kalalajit, laji saa olla pyydetty vaikka tansaniassa, mutta sitä pitää esiintyä Suomessa luonnonvaraisena eli akvaarioliikeissä pyydettyjä ei lasketa. Poikkeuksena kirjolohi, josta saa pisteen, mutta sitäkään ei hyväksytä mikäli se on pyydetty akvaariosta.

- Jos lajilla on alamitta niin vain mitan täyttävät lasketaan. Mitasta ei tarvitse olla todistajaa / valokuvaa, mutta ei sekään haittaa.

- Laji lasketaan mukaan, jos kala täyttää sen maan alamitan, jossa se on pyydetty.

- Vuoden voittaja hoitaa seuraavan vuoden tulosseurannan

- Jos kisan päättyessä kahdella tai useammalla on sama pistemäärä, voittaa se joka on kyseisen pistemäärän saavuttanut aiemmin. Mikäli pistemäärä on saavutettu samana päivänä ratkaistaan voittaja arpomalla

- Voittajalle kiertopalkinto, ei mitään kolmesta poikki käytäntöä.

Kirjakaupoilla: Modern Midges: Tying and Fishing the World's Most Effective Patterns

2010-12-20T17:48:00.001+02:00

Viime kesän aikana syttynyt kipinä siian perhokalastukseen sai minut tilaamaan Amazonista vuonna 2009 julkaistun teoksen Modern Midges: Tying and Fishing the World's Most Effective Patterns. Kirjasta onkin ollut suuri apu ymmärtämään erityisesti surviaissääski-jäljitelmillä kalastamista, joka on olennainen osa myös siian perhokalastamista kotimaan vesillä.

Kirjassa esitellään yli 1000 erilaista surviaissääski-perhoa, joka selittää myös runsaan kuvamäärän, 1343 kappaletta. Vaihe-vaiheelta esitellään selkeillä kuvilla 15 erilaista sidontatekniikkaa. Teoksessa käsitellään pääasiassa järvikalastusta unohtamatta kuitenkaan jokikalastusta kokonaan. Kirjassa esiteltäviä perhoja on käytetty mm. Japanissa, Uudessa-Seelannissa, Hollannissa, Kroatiassa, Slovakiassa, Englannissa, Yhdysvalloissa jne. joten pelkästään yhdellä mantereella esiintyviin hyönteisiin ei ole kirjassa keskitytty.

Hintaa kirjalle postikulujen jälkeen jäi 30€, joka mielestäni on erittäin edullinen kirjan laajaan ja opettavaiseen sisältöön nähden.

Kirjan sivuista otettuja kuvia voit selailla alla olevasta linkistä ja kohdasta 'surprise me':

http://www.amazon.com/Modern-Midges-Fishing-Effective-Patterns/dp/1934753009#reader_1934753009

The Fish and The Fly 2 Nymphs DVD

2010-12-16T17:31:00.001+02:00

Edellisestä kalastuskerrasta on vierähtänyt jo pitkä tovi. Lohtua pimeään talveen sain tilaamalla uuden The Fish and The Fly 2 Nymphs DVD:n, jossa Tanskalainen Morten Oeland esittelee nymfikalastusta reilun 70 minuutin ajan.

Traileri DVD:stä:

DVD on jaettu kahteen osaan. Itse kalastukseen ja perhosidontaan. Morten Oeland sitoo toisella jaksolla reilun tunnin aikana 10 nymfiä, joilla hän onnistuneesti kalasti ensimmäisen osion ajan. Kaikki perhot on esitelty myös valmistajan sivuilla resepteineen:

http://www.wideopen.dk/info/The_Nymphs_from_The_Fish_The_Fly_2_168l2.aspx

Streamereita sitomassa

2010-10-28T13:18:00.002+03:00

Sidontapenkin äärellä on jälleen vietetty useampi ilta. Erityisesti streamer-rasia on täyttynyt hyvää vauhtia ja kesän aikana jokirannassa saatuja ideoita on päässyt toteuttamaan myös käytännössä. Ystävien useiden vuosien ja omien viime kesän kokemusten perusteella rasiaani valikoitui muutama streamer, jotka nousivat selkeästi ylitse muiden niin kalastajien kuin kalojen silmissä. Seuraavat perhot varaan mukaan myös tulevan kesän Pohjoisen reissulle:

HR-Muddler

Pyrstö: Ruskea Orava
Runko Harmaa SLF-Dupping
Kierre: Pakotettu kupari
Siipi: Vaalean ruskea, tumman ruskea ja harmaa kettu sekoitettuna. Seassa muutama hopeanharmaa flashabousuikale
Kurkku: Punainen Uni-Yarn
Pää: Peura

Sidos: Heikki Rytilä
Kuva: Anton Jussila

Kultainen streamer

Pyrstö: Ruskea marabou
Runko: Kultainen flashabou dubbing
Siipi: Grizzly kukko 2kpl, ruskea marabou
Kurkkuhäkilä: Punainen kukko
Pää: Peura

Sidos: Vesa Tausta
Kuva: Anton Jussila

Ensi kesän SM-karsinnoista

2010-10-26T13:13:00.001+03:00

Eilen julkaistiin tulevan kesän SM-karsintojen aikataulut. Omaan silmään listasta löytyi useita mielenkiintoisia kilpailuja ja valinnan vaikeus pääsi yllättämään. Osan jouduin jo näin haku vaiheessa karsimaan pois. Muutaman viikonlopun kestävän karsinnan hakeminen omaan kisakalenteriin pitävät kuitenkin huolta, ettei tekemistä tarvitse ensi kesänä juurikaan keksiä.

Tulen hakemaan seuraaviin karsintoihin kesällä 2011:

Kuopio, Iso-Valkeinen 7.5.

Kinnula, Valkeisjärvi 21.-22.5.

Oulainen, Pyhäjoki 5.6

Kaustinen, Perhonjoki 11.6

Simo / Kemi, Simojoki / Veitsiluoto 12.6

Savukoski, Kairijoki 2.-3.7.

Utajärvi, Valkeinen 9.7.

Harmillista sinänsä, että kisakalenterista on jäänyt pois Oulun oma Mustalammen karsinta. Tietysti Pyhäjoen ja Simon kilpailut ovat jälleen tänä vuonna lähikisana mukana, mutta mukavaa olisi ollut kalastaa myös kotilammella perinteinen kauden aloituskilpailu. Tapahtuma on omalta osaltaan aktivoinut seuran ei-kilpakalastavia jäseniä valvomaan ja tekemään talkoita, jolloin kilpailutoiminta on ollut helposti lähestyttävissä.

Muuramessa järjestettävät Junnu SM-kisat menevät myös päällekkäin Simon ja Perhojoen kilpailun kanssa, joten pitänee selvitellä miten perheen nuorempi kilpailija saadaan paikan päälle täysi-ikäisen huoltajan kanssa. Olettaen, että oma paikka karsinnoista arvonnan jälkeen irtoaa.

Matti Heikkinen, OSPK, kalastaa Junnu SM-Kisoissa 2010 Keuruulla.

Kilpailu aikataulut löydät kokonaisuudessaan osoitteesta:

http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=9991

Tarkemmat ennakot omista tulevan kesän kilpailuista kirjoittelen, kun hakemukset on käsitelty ja arvonnat suoritettu.

Sidontakauden aloittelua

2010-10-25T12:09:00.001+03:00

Intohimoisen perhokalastajan toisenlainen juhla-aika on tullut taas. Nimittäin perhonsidonnan aktiivikausi. Vaikka perhoja sidonkin käytännössä ympäri vuoden, niin talven aikana on hyvä täytellä rasioita ja toteuttaa kesän aikana saatuja uusia ideoita enemmissä määrin. Erityisesti viime kesä oli opettavainen siian ja kirjolohen järvikalastuksen osalta, josta sain paljon ideoita myös perhojen osalta. Myös ensimmäiset kunnon reissut taimenen perässä Kitkajoelle antoivat kipinää uudenlaisiin taimenperhoihin.

Tarkoituksena on osallistua talven aikana sidontakurssille, mikäli sellainen Oulussa tai sen lähikunnissa talven aikana järjestetään. Kursseja tai ei, yksin perhoja ei silti tarvitse koko pitkää talvea sitoa, sillä seuramme Oulun Seudun Perhokalastajat järjestää yhteisiä tapaamisia:

27.10. Siiankalastus – luento ja perhojen esittelyä – Mikko Halonen
1.12. Perhoja Suurille Harjuksille / Mikko Halonen
15.12. Kerhoilta: Salt Water/Tropic kalastusta, kuvia Venezuelasta ja Cubasta. Rapuperhon sidontaa. - Veli-Matti Pyhänniska ja Mikko Halonen
29.12. Kerhoilta: 2010 MM-kisaraporttia ja Espanjan kalareissun kuvia/video. - Ville-Antti Jaakkola

Tämän vuoden Pohjoisen reissun jääminen pois kalenterista työkiireiden vuoksi aiheuttaa myös omalta osaltaan paineita ensi kaudelle. Suunnitteilla on tulevalle kesälle kaksi erillistä reissua Lapin erämaihin, mikäli aikataulut ne rinnakkain vain sallivat. Tarkoituksena on päivitellä blogiin reissusuunnitelmien etenemisestä, sekä mukaan sidottavia perhoja. Ensimmäisenä perhona esittelen perhon, jolla sain viime kesänä useita harjuksia, taimenia ja kirjolohia niin seisovasta kuin virtaavasta vedestä:

Klinkhåmer muunnos

Koukku: Partridge 15BN #16
Runko: Oliivi dupping, Wapsi super fine dry fly
Kierre: Musta sidontalanka
Rintakehä: Ice dub peacock black
Laskuvarjohäkilä: Grizzly kukko
Siipi: Oranssi foam

Sidos: Janne Heikkinen
Kuva: Anton Jussila

Ei mitään uutta karsintarintamalta

2010-10-19T11:21:00.001+03:00

Surullisen kuuluisan Mustalammen syyskarsinnan jälkeen pääsin osallistumaan vielä tälle vuodelle Viitasaarella järjestettyyn Korpilohen SM-karsintaan lauantaina 16.10.

Matkaan lähdimme jo edellisenä päivänä Akin ja Arton kanssa. Matkan aikana vaihdoimme näkemyksiä niin viime kertaisesta treenireissusta, kisapaikan jäätilanteesta kuin karsinnan mahdollisesta peruuttamista. Vaikka ennustettu sää kisapäivälle näytti erittäin synkältä niin tunnelma oli silti odottava. Harvemmin sitä suunnittelee kisaa varten pakattavaksi vaparenkaiden jäänestoaineita, pilkkitakkia, termaria..

Arto oli varannut mökin aivan Myllysuvannon läheisyydestä, joka tulisi olemaan Korpilohen lisäksi toinen kisakohde. Mökin vuokraajalle isot kiitokset talon lämmittämisestä ja saunalle vesien valmiiksi kantamisesta, kyllä kelpasi!

Herätyskello soi 05.00 ja tukevan aamiaisen jälkeen päätimme pukea suurimman osan varusteista jo mökillä päälle. Arto ehdotti jopa perhojen kiinni sitomista mökillä. Aikataulussa pysyttiin ja kisapaikalle pääsimme arvontaan ajoissa, joka alkoi Korpilohen laavun edustalla 06.30. Aakkosjärjestyksessä jokainen pääsi valitsemaan kirjekuoren, joka sisälsi ryhmä- ja poolijaon. Kisailijat oli jaettu neljään erilliseen ryhmään, joista A ja B aloittaisivat kisan Korpilohelta, kun C ja D suuntaisivat Myllysuvannolle aamupäiväksi.

Oman kirjekuoren reunassa luki D3, eli aloittaisin kisan Myllysuvannolta. Arto ja Aki saivat aloittaa kisan sen sijaan Korpilohelta. Kamat autosta toiseen ja takaisin Myllysuvannolle PeJoPe:n kavereiden tarjoamalla kyydillä. Taktiikat olin valmiiksi valinnut jo edellisenä päivänä ja tyydyin virittelemään kaksi erillistä settiä. Taistelupariksi pienien epäselvyyksien jälkeen sain KSPK:n Saku Ijäksen, joka C-ryhmään kuuluvana pääsi aloittamaan jakson.

Aloitin jakson valvomalla ensin Sakun kalastusta ja sain samalla aikaa itselle seurata alun tapahtumia. Ensimmäiseen puoleentuntiin nousi ainoastaan yksi kala haaviin, kun Ääneseudun perhokalastjien Juuso Siltanen onnistui kaivamaan pirteän kirren poolista, jonka minä kalastaisin seuraavaksi. Oman kalastuksen päätin aloittaa heikosta alusta huolimatta liitseillä pyrkien haravoimaan koko poolini nopeasti läpi - ilman tuloksia. Sama kaava jatkui loppujakson ajan ja emme saaneet taisteluparini kanssa kumpikaan mitään kontakteja kaloihin Myllysuvannolta. Hiljaista oli muillakin, sillä kaloja haavittiin ainoastaan pari kappaletta auringon noustessa. Oloa ei yhtään helpottanut puskaradion tiedot Korpilohen ilotulituksesta saaliiden suhteen.

Siirtyminen kahden kalattoman jakson jälkeen Korpilohelle palkitsi, sillä vastassa odotti maan mainio kalakeitto lisukkeineen. Usean tunnin kalastuksen ja kahlailun jälkeen -3 asteen pakkasessa lämmin ruoka teki terää, iso kiitos keittiöhenkilökunnalle. Vaarana on vain, että tässä oppii jo liian hyvälle! Pari sanaa ehdittiin vaihtaa Akin ja Arton kanssa ruokailun ohessa. Paljastui, että Aki oli saanut 4 kirjolohta ja Arto 6 kirreä kahden jakson aikana. 'Junnuosaston' uutiset oli päivän teeman mukaisesti kylmät, munat pataan ja ei nykyn nykyä.

Korpilohen kolmannen jakson sain aloittaa vuorostaan minä. Aloitin kalastuksen jälleen liitseillä sillä ajatuksella, että kalat olisivat pienen tauon jälkeen aktivoituneet. Väärässä tosin olin, jälleen. Tyhjän vetäminen vaan jatkui ja jatkui koko loppupäivän, vaikka yritin eri tekniikoita ja perhoja. Hidasta, nopeaa, epäsäännöllistä, säännöllistä jne. uittoa mutta ei mitään. Tuskan hikeä aiheutti myös se, että samoista pooleista samoilla heittoetäisyyksillä raskaan sarjan kokeneet kilpailijat Juhani R ja Juuso S pystyivät kaivamaan kaloja kummaltakin jaksolta tasaisen varmasti.

Neljännen jakson päättymisen merkiksi torvi soi ja päätti tuskaisen talvipäivän. Olo oli melko tyhjentävä, kun ymmärsi etten kalan kalaa koko syksyn karsinta rupeamassa onnistunut saamaan. Muutama päivä menikin, kun mietiskelin missä olin mennyt pieleen ja mitä pitää jatkossa tehdä toisin. Vaikka en tavoitteellisesti kilpailekkaan niin intohimoisena kalastajana sitä pyrkii jatkuvasti kriittisesti tarkastelemaan omaa kalastusta. Uusia ideoita ja oppeja myös tältä reissulta tarttui mukaan, jota on hyvä lähteä hyödyntämään ensi kesänä kilpasilla.

Kuvia talvisesta kilpailusta löydät osoitteesta:

http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/thumbnails.php?album=lastupby&uid=907

Lopulliset tulokset:

Syksyistä kirjolohen lampikalastusta ja kisakauden avajaiset

2010-09-27T11:38:00.001+03:00

Taimenen rauhoituksen jälkeen syksyiset illat ovat kuluneet vaihtelevalla menestyksellä lampikalastuksen merkeissä. Viimeisen kahden viikon aikana kalastuskertoja on kertynyt reilut puolisenkymmentä, jotka ovat raa'asti osoittaneet kirjolohen syyskalastuksen haasteellisuuden. Erityisesti kesän yli kasvaneet kirjolohet eivät ansaitse yhtään vähättelyä osakseen, sillä luonnonruualle opittuaan ruokailu muuttuu erittäin valikoivaksi. Siiman päässä vanhempi istukaskaan ei juuri kalpene perinteisten urheilukalastuksesta tuttujen kalalajien rinnalla.

Tervalammella lampikausi auki

Varsinaisen lampikauden aloitimme Vesan kanssa muutama viikko takaperin Ylikiimingin Tervalammella, joka on tunnettu runsaista istutuksistaan. Pienehköön suolampeen istutetaan säännöllisesti kirjolohen lisäksi myös taimenta ja puronieriää. Kalastuksen aloitimme iltapäivästä, kuten muillakin lampireissuilla myöhemmin. Paikalla oli meidän lisäksi runsaasti tahnaonkijoita ja yksi perhokalastaja. Tilaa kaikille lammella pienestä koosta huolimatta riitti hyvin, sillä onkijat olivat omaan tapaansa keskittyneet lähinnä tulipaikkojen läheisyyteen.

Virittelimme setit Vesan kanssa ja olimme yhtä mieltä siitä, että vaikka vanhaakin kalaa lammessa on varmasti runsaasti niin aloitamme kalastuksen tuoreiden kalojen perässä. Paikan ilmoitustaulu kun paljasti, että tankkiauto oli vieraillut paikalla muutamaa päivää aikaisemmin. Perinteiseen tapaan minä olin jälleen hitain (tai huolellisin, miten asian haluaa ymmärtää) virittelemään kamat ja samaan aikaan Vesa väsytteli jo ensimmäistä kirreä. Lyhyen uimatunnin jälkeen kala haavissa ja mittanauha osoittaa 38cm. Ottiperhona toimi kaikkien yllätykseksi pinkki leech mustalla häkilällä.

Kuvat: Janne Heikkinen / Tervalampi

Aloitin itse kalastuksen aavan suon puoleiselta rannalta, sillä heittotilaa löytyi parhaiten ja pääsin heittämään pieneen sivutuuleen. Kerkesin kalastaa muutaman uiton, kun Vesalla oli jälleen tuulen yläpuoleisella rannalla kiinni kala. Kala otti erittäin kaukaa kiinni ja oli todella pirteä yksilö, useat hypyt ilmaan paljastivat sen +50cm kirjoloheksi. Pitkään kestänyt väsytystaistelu ratkesi aivan rannassa, kun kala viimeisillä voimillaan potki itsensä irti. Kalan karkuuttaminen harmittaa aina, oli se sitte oma tai kaverin. Tosin onni onnettomuudessa. Paikan lupasäännöt kun kieltävät C&R kalastuksen ja kalakiintiö on asetettu 2kpl jalokaloja. Pientä huvitusta aiheuttivat myös onkijoiden reaktiot, kun Vesa sai 'kassin' melkein täyteen vain muutamalla heitolla.

Jatkoin sinnikkäästi kalastusta suon puoleiselta rannalta. Useat toistot palkittiin ja seuraavaksi oli minun vuoroni avata lampikausi myös saaliiden osalta, kun punaisella leechillä tavoitin ehjäeväisen 48cm kirjolohen. Kalastimme vielä tämän jälkeen muutaman tunnin tyhjää eri puolella lampea. Pimeän tullen pakkasimme kamat ja lähdimme kotia kohti. Tulimme Vesan kanssa siihen tulokseen, että aloittaessamme kalastuksen olimme sattuneet paikalle juuri 'peliaikaan' ja auringon laskiessa kalat laittoivat suunsa kiinni. Teoriaa vahvistaa Vesan ja Tuomaksen tekemä reissu jälkeenpäin samalle lammelle hieman aikaisemmin päivällä, jolloin mukaan lähti pintureihin haksahtaneet 3 kirjolohta.

Vaaralammella hyppimässä tasajalkaa

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen lähdimme Vesan kanssa käymään samaan kalastuskuntaan kuuluvalle Vaaralammelle, joka on kumppaniaan kooltaan huomattavasti isompi. Lammen ympäri kiertää lähes koko matkaltaan hyvät pitkospuut ja parkkipaikan puoleiselta rannalta löytyy heittolaiturit. Lammen keskelle pääsee kätevästi lautalla.

Aloitimme lähtörannan heittolaitureilta, mutta nopeasti selvisi, että se oli aivan liian matalaa mielekkäälle kalastukselle. Siirryimme lautan puoleiselle rannalle heittelemään ja samalla odottelemaan omaa vuoroa. Takaheittotilaa ei juurikaan ollut, sillä metsää oli aivan pitkospuiden vieressä. Rantoja rullailemalla saimme kolme pientä ahnetta haukea, jotka nielivät perhomme erittäin syvälle.

Onneksi hauenkalastus sai jäädä, kun pääsimme lautalle ja vedimme itsemme keskemmäs lampea. Ilta oli kalastajien osalta rauhallinen lammella, sillä meidän lisäksi lammella oli vain muutamia muita vieralijoita. Ruuhkaa ei siis ollut ja saimme kalastaa lautalta käsin lammen keskustaa useamman tunnin. Pääsimme todistamaan n. 100-150 pintakäyntiä illan aikana, joista osa aivan lautan välittömässä läheisyydessä. Tämä ilta lienee opettavaisin pitkään aikaan. Kirjolohi on haastavimmillaan uskomaton kala, sillä mietimme päämme puhki mitä ne hakivat pinnasta tai pintakalvosta pienillä 'pusuilla'. Hyönteisiä ei juurikaan näkynyt, mitä nyt muutama vaaleahko epämääräinen hyönteinen jota emme tunnistaneet. Yritimme tarjota perhoja niin pinnasta, pintakalvosta kuin välivedestä mutta mikään ei tuntunut toimivan. Illan kääntyessä yöksi luovutimme ja lähdimme kotiin tyhjin käsin. Turhautumisen ja pohdinnan sekalainen tunnelma jatkui vielä autossakin, emme keksineet mitään mitä olisimme voineet tehdä toisin.

Harjoitusreissu Korpilohelle

SM-Kilpaperhokalastuksen kauden 2010-2011 syyskarsintojan paikkajaon selvittyä viestittelimme Akin ja Arton kanssa treenireissusta Viitasaarella sijaitsevalle Korpilohelle, kun kaikki meistä olivat saaneet paikan kisaan. Seuraamme karsintaan lähtee edustamaan myös Ville-Antti, joka lienee tavanomaiseen tapaansa yksi kisan ennakkosuosikeista.

Lähdimme liikkeelle lauantaina aikaisin aamulla, kun Aki kuskin virkaa hoitaessa haki minut matkan varrelta. Koukkasimme Pyhäjoen kautta hakemassa Arton kyytiin ja yhden pysähdyksen taktiikalla olimme jo kymmenen aikoihin perillä. Paikalla olivat myös Saku Ijäs isänsä kanssa Keski-Suomen perhokalastajista. KSPK kalastajilla oli ollut ennen meidän saapumista yksi varma tärppi. Kamat kasaan saatuamme valitsimme jokainen aloituspaikat oletettavien poolijakojen mukaan. Minä aloitin kallionreunalta, kun Aki aloitti metsärinteen puolelta hieman laavusta oikealle. Arto kalasti aluksi KSPK kalastajien kanssa parkkipaikalta katsoen lähtörantaa. Vaikka lampi syvenee suhteellisen nopeasti jo rannasta, niin kahluuvarusteet olivat välttämättömät, jos halusi kalastaa mielekkäästi rehevöityneillä alueilla.

Ihmetystä aiheutti jo aluksi se, ettei rantojen läheisyyttä oltu juurikaan siistitty pusikoista, puista ja muista kalastusta hankaloittavista tekijöistä. Heittäminen olikin pitkälti rullaamisen varassa.

Useamman tunnin kalastuksen jälkeen päätimme pitää ruokatauon. Ihmettelyn aihetta riitti, sillä kukaan ei ollut saanut mitään kontaktia kaloihin. Lukuunottamatta Sakun isän saamaa pientä siikaa. Akin ja Arton kanssa päätimme yhteistuumin vaihtaa Myllysuvannolle, jolla tulevassa kisassa kalastetaan yksi jakso. Ensivaikutelma Myllysuvannosta oli karu, sillä osittain padottu, mietovirtainen suvanto ja rehevä rantakasvillisuus poikkesivat kovasti omista kotiseudun kirjolohi paikoista. Koko päivän kestäneet pienet sadekuurot eivät omalta osaltaneet helpottaneet yhtään tilannetta. Reilun tunnin ehdimme kalastaa, kun Aki löysi päivän ensimmäisen kisakalan. Haaviin kirjolohi ja korkki auki! Työvoittona saatu kala loi uskoa seurueeseemme ja jatkoimme Akin ottipaikan läheisyydessä iltapäivän. Lopputuloksena Aki ja Arto käyttivät yhteensä puolisenkymmentä ehjää kirjolohta mitattavana. Itse tyydyin lähinnä koukuttelemaan ahvenia, samoista paikoista, samoilla perhoilla.

Palasimme illaksi vielä kokeilemaan Korpilohta, jos tilanne olisi muuttunut sitten aamupäivän. Paikka osoittautui kuitenkin jälleen tyhjäksi arvaksi kirjolohen suhteen. Aki ja Arto tavoittivat kuitenkin muutamia siikoja.

Pitkän paluumatkan aikana ehdimme spekuloida päivän antia. Alunperin suunnitellut kirrekarkelot menivät täysin mönkään ja kalastus oli täysin oletettua erilaisempaa. Kisoissa tilanne voi olla ja toivottavasti on erilaista, kun paikkaan tehdään erillinen kisaistutus ja rauhoitus.

Uuden kisakauden aloitus reisille Oulussa

Uusi kisakausi lähti käyntiin minun osaltani tutulla Oulun syyskarsinnalla, jossa olin edellisenä vuotena sijoittunut sijalle 8/18. Odotukset olivat luonnollisesti korkealla, kotikisa kun on aina kotikisa. Säätiedotukset enteilivät sadetta, pilvisyyttä ja n. 4m/s tuulta. Paljoa ei valehdellut sammakot, kun ensimmäinen jakso saatiin alkuun. Kynsikkäitä tuli ikävä.

Kisa kalastettiin 'hieman' totutusta kaavasta poiketen, kun kisaistutusta ei tehty ja mitään rauhoitusta ei lammelle järjestetty. Kisa kalastettiin kahdessa 3 tunnin jaksossa, jossa molemmissa kalastettaisiin kolme erillistä poolia, jokaista tunnin ajan. Vaikka aikaisemmasta poikkeavat kisajärjestelyt herättivät erilaisia ajatuksia kilpailijoiden keskuudessa niin lähdin itse kisoihin toiveikkaana. Jälkeenpäin sanoen, ehkä hieman naiviin toiveikkaana.

Ensimmäinen jakso osoitti kisan luonteen, kun ainoaksi tapahtumaksi jäi ensimmäisen tunnin aikana Perhonjokilaakson perhokalastajien Vesa Rissasen saama kirjolohi 47cm poolista, joka tiedettiin jo ennakkoon parhaaksi pooliksi. Jaksovoitto Vesalle yhdellä kalalla, kun muut 9 kalastajaa jäi nollille.

Reilun tunnin ruokatauon jälkeen aloitettiin toinen jakso. Kauaa ei kerennyt jaksoa kulua, kun OSPK:n Aki Tikkanen koukutti samaisesta poolista 54cm siian - ensimmäisellä heitolla. Iltapäivästä sää alkoi selkenemään ja aurinkokin näyttäytyi hetken aikaa, jolloin nähtiin muutamia pintakäyntejä. Siiman päässä muutama hassu pintakäynti ei kuitenkaan korreloitunut. Aki oli pitkään kiinni kisavoitossa ennen kuin jotain tuhkimotarinaa lähentelevää tapahtui. PeJoPe:n Vesa koukutti 51cm siian vartti ennen kisa-ajan päättymistä aivan lammellan oikeasta reunasta, kuinkas muutenkaan, minä olin kalastanut saman poolin ennen Vesaa. Ison käden ja hatunnoston arvoinen suoritus!

Mielestäni kisaa voidaan pitää kokonaisuudessaan epäonnistuneena. Omat tuntemukset kisan jälkeen olivat lähinnä hölmistyneet, sillä vain täydellinen idiootti seisoo kädet jäässä päivän tyhjän lammen äärellä ja maksaa siitä vielä useamman kympin. Jotain positiivista päivästä haluaisin löytää, mutta en vain jaksa löytää mitään siihen viittaavaakaan. Voidan miettiä kuinka mielekästä on kalastaa kisoissa, joissa 80% jää ilman saalista. Varsinkaan kun kisassa saadaan 1 kirjolohi, joka pitäisi olla ko. kisan pääsääntöinen saaliskala.

Noh, jatkossa ollaan viisaampia ja vastaavaa fiaskoa osaan välttää. Kisakausi jatkuu vielä tämän vuoden puolella Viitasaarella Korpilohen karsinnalla.

Kuvat: Sami Holappa / SM-karsinta, Oulu

Syksyistä kirjolohen lampikalastusta ja kisakauden avajaiset

2010-09-26T20:15:00.001+03:00

OSPK syysreissu Kitkajoelle

2010-09-06T23:50:00.001+03:00

Pienien epäselvyyksien jälkeen tämän syksyiseksi seuran reissuksi valittiin Kuusamossa sijaitsevan Kitkajoen Ylä-Kitkan kalastusalue. Matka on yleensä pyritty järjestämään taimenen rauhoitusta edeltävänä viikonloppuna, kuten myös tällä kertaa. Majoituksen seuran jäsenet järjestivät omatoimisesti Juuman leirintäalueelta mökkien ja asuntovaunujen muodossa. Kalastusluvat sai myös kätevästi hankittua leirintäalueen infosta.

Ennen reissua tiedettiin, että pääpaino tulisi olemaan todennäköisesti harjuksen mietovirtaisessa niva- ja koskikalastuksessa. Mielekkääksi tämän tekee Kitkajoen kauttaaltaan vahva luontainen harjuskanta, josta on mahdollisuus tavoittaa vauraampiakin yksilöitä. Sen sijaan taimenten tavoittaminen oli ennalta-arvattavan hankalaa. Joen yläosien kosket kun ovat pitkälti istutuskalojen varassa taimenen suhteen. Tosin paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä lupien oston yhteydessä myyjä vihjasi, että kirkkaisiinkiin kaloihin on mahdollisuus Kuusamon suurten järvien ansiosta.

Innokkaimmat saapuivat leirintäalueelle jo perjantaina aamupäivästä. Mikko L, Sami ja Ville aloittivat kalastuksen puolenpäivän jälkeen Ylä-Kitkan alkupäässä sijaitsevasta n. 500m pitkästä nivamaisesta Kiveskoskesta. Minä ja Vesa suuntasimme sen sijaan ensimmäiseksi katsomaan Käylänkoskea, joka osoittautui kuitenkin keltanokille aivan liian rännimäiseksi kalastaa perholla ja ainoa mielekkään näköinen kalastuspaikka, kosken niska, oli jo varhain virppamiehien miehittämä. Suunnitelmien mennessä uusiksi päätimme Vesan kanssa tutustua Saarikoskeen, joka on paljastui lähes kilometrin mittaiseksi. Pitkä ja mietovirtainen nivamainen koskikalastus osoittautui ylitsepääsemättömän hankalaksi kaupunkilaispojille. Aloituspäivän saalis jäi koko porukalta melko laihaksi, sillä merkittävin tapahtuma perjantaille kalastuksellisesti taisi jäädä Vesan 37cm harjus, joka otti hanakasti keskeltä virtaa isoon muddler-streameriin.

Myöhäisimmät reissulaiset saapuivat perjantai-iltana leirintäalueelle. Nihkeät kuulumiset jokivarresta eivät kuitenkaan antaneet latistaa reissun tunnelmaa, sillä porukka intoutui saunomisen ja illanvieton yhteydessä Villen ja Janne K (kuvassa) esimerkillä sitomaan tulevaksi päiväksi perhoja.

Lauantaina heräsimme klo: 08.00 aikoihin ja suuntasimme koko seurueen kanssa jokivarteen. Kalastimme Saarikosken laavulta käsin niin ylä- kuin alavirran nivoja ja koskia. Reilun kymmenhenkisen kalastajaseurueen päivän saalis jäi pitkälti alamittaisiin harjuksiin, joita tuli ihan haitaksi asti. Ainoastaan Mikko L ja Sami tavoittivat muutamia alamittaisia taimenia ylempää, joten mitään merkittävää mainintaa reissusta ei saaliiden osalta juuri jäänyt. Hienoiseksi yllätykseksi ainakin minulle tuli se, ettei edes suurempia harjuksia tavoitettu koko reissun aikana.

Saaliiden jäädessä kehnoksi mieltä ylentävää oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia menneen kesän reissuista. Parasta antia yhteisillä reissuilla mielestäni onkin uusien asioiden oppiminen ja kokeneempien perhokalastajien tarinoiden kuunteleminen. Heiltä saatua ensikäden tietoa pidän ainakin henkilökohtaisesti suuressa arvossa.

Vaan jos jotain hyvää niin jotain huonoakin reissuun liittyi. Ennakkoilmoittautumiset reissuun lähtijöistä oli jälleen erittäin runsas, mutta kuten enemmän säännöksi kuin poikkeuksi on muodostumassa, että vielä lähtöaamunakin käy inflaatio osallistujista. Mielestäni tämä on sääli, sillä jälleen keskusteluun nousi useita kehityskelpoisia ideoita tuleviksi seuran reissuiksi. Kaikkia matkoja tosin ei pysty järjestämään ilman sitoutunutta porukkaa, sillä valmisteluja hoitavien tahojen on erittäin hankala varata esim. matkoja tai kyytejä kun porukka arpoo viimeiseen asti osallistumistaan. Tässä lienee jokaisella mietinnän paikka.

Itse seuratoiminta jatkunee seuraavaksi pimenevinä iltoina sidonta- ja seurailtoina kerhomme tiloissa. Teemailtoja ideoitiin reissun päällä porukalla, joten otteestaan perhokalastus ei päästä edes vesien jäätyessä.

Kuvat: Sami Holappa

Perhokalastus ei ole varusteurheilua

2010-08-31T12:41:00.001+03:00

Niin, blogin otsikkoa tuskin kukaan vannoutunut perhokalastaja uskaltaa sanoa ääneen ilman pelkoa siitä, että kävisi kuten saduista kuuluisalle Pinokkiolle.

Välinevalmistajien kieroutuneisiin markkinakikkoihin kompastuneena tulin hankkineeksi uuden setin, jota olisi tarkoitus käyttää pienemmillä joilla ja puroilla. Erityisesti harjuksen pintaperhokalastusta silmällä pitäen tulin hankkineeksi seuraavaa välineistöä:

Vapa: Sonik SK4 8` #3-4
Kela: Vision GT 24
Heittosiima: Vision Target #3

Sonikin vapaa olin himoinnut jo pitkään, kun Etelä-Suomesta kavereiden käyttäjäkokemukset olivat pelkästään positiivisia. Oulusta en Sonikin jälleenmyyjää ainakaan toistaiseksi vielä löytänyt, joten tilauksen suhteen piti turvautua jo tutuksi tulleeseen internettiin. Erityisesti vavan hinta-laatu suhdetta on kiitelty ja takuutakin on luvattu useita vuosia, jota pidän itse ainakin suuressa arvossa. Saattaa takuun arvostaminen johtua myös käyttäytymisestäni jokivarressa. Koheltaminen ja höntyily kivikoilla lienee kuvailuna vielä vähättelyä.

Pelkällä välineistöillä tuskin tekee vielä itsessään mitään, joten tulin tilanneeksi briteistä myös uutta perhokalastusta käsittelevää kirjallisuutta hyllyyni:

Tactical Fly Fishing: A Guide for the Advanced and Competition Angler - Jeremy Lucas

A Guide to Tying North Country Flies - Mike Harding

Wet-Fly Tying and Fishing - Roger Fogg

Uusia välineitä ei onneksi tarvitse kauaa pihdata, sillä jo torstaina lähdemme Vesan kanssa kohti Kuusamoa. Seuramme järjestää kyseisenä viikonloppuna syysreissun Ylä-Kitkan koskille. Hätäisimpinä otamme luonnollisesti varaslähdön jo päivää ennen muita, jotta vältytään edellisten syysreissujen tapaisilta kalastustilanteilta jotka ovat aiheutuneet lievän yli-innokkuuden seurauksena.

Marko: 'Tuolla on kala, kalasta se'

Anton: 'Ai missä?'

Marko: 'Ei enää mitää. Janne kahlas jo sen päälle'

Kuva: Marko Kurtti

Syyskarsinta hakemuksien täyttelemistä

2010-08-27T10:04:00.001+03:00

Kauden 2009-2010 SM-finaalit kilpailtiin 21-22.8.2010 Merikarvianjoella ja Kangasjärvellä. Sillä aikaa kun tosi kalamiehet olivat kilpailemassa kirkkaimmista mitaleista paikan päällä tuli meidän amatöörien keskittyä lähinnä tulevan kauden syyskarsinta hakemusten täyttelyyn ja kisojen seuraamiseen internetin välityksellä. Mielenkiinnolla odottelen Ylen Erätulilla -ohjelmaa, jossa esitellään SM-finaaleja kameran takaa. Käsittääkseni jakso tulee ulos 23.9.2010.

Hain seuraaviin syyskarsintoihin kaudeksi 2010-2011:

25.9. Oulu, Mustalampi
2.10. Leivonmäki, Havulampi
16.10. Viitasaari, Korpilohi

Paikkoina Havulampi ja Korpilohi ovat itselleni tuntemattomat, joten puhtaasti opintoreissuja tiedossa - mikäli arpaonni tällä kertaa suosisi. Mustalammelle ei vaihteeksi näyttäisi ruuhkaa olevan kilpailijoiden osalta ja kisa käydäänkin ilman erillistä kisaistutusta, eli kevään istukkaiden varassa joudutaan painimaan. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia sen voi jokainen itse päättää, mutta varmaa on, että syksyn karsinnat Oulussa tulevat olemaan melko erilaiset kuin keväällä.

Kuluneella kaudella olen saanut valtavasti uusia ideoita perhojen ja tekniikoiden suhteen. Pimenevät syysillat onkin tullut vietettyä melko ahkerasti perhopenkin äärellä ja rasiat ovat täyttyneet täyttyneet ihan kohtuullisesti. Usko hommaan ja erityisesti perhoihin on ollut kovilla toisinaan. Erityisesti on jäänyt mieleen kuluneen kauden Utajärven karsinnoissa käyty keskustelu, jossa totesin:

'Oon kohta uittanut kaikki rasiat läpi, eikä missään mitään tapahtumaa koko päivänä.'

Onneksi sain kanssakilpailijalta, joka jääköön nimeämättä, kultaisen neuvon.

'Janne, älä uita niitä rasioita vaan niitä perhoja.'

Summa summarum. Ensi kauteen lähdetään siis jo huomattavasti viisaampana!

Tutustumassa Kainuun kuuluisiin koskiin

2010-08-22T17:42:00.001+03:00

Olimme suunnitelleet Tuomaksen, Vesan ja Heikin kanssa reissua Kainuuseen jo aikaisemmin tänä kesänä, mutta suopotkupallon mm-kisat sekoittivat reissuaikeet. Kaikki seudun vuokramökit olivat luonnollisesti varattu jo aikoja sitten, eikä ajatus yleisöryntäyksestä korpeen muiden mukana oikein saanut vastakaikua.

Minulle matka oli neitseellinen Kainuun kuuluisille koskille. Useita kertoja reissuista on ollut puhetta niin Kuhmon kuin Hyrynsalmen suunnalle, mutta jostakin syystä sitä on kesästä toiseen löytänyt itsensä kuitenkin tutulta turvalliselta Iijoelta. Nyt reissuun lähtö oli kuitenkin enemmän kuin helppoa, kun Vesa ja Tuomas olivat hoitaneet mökit ja luvat kuntoon. Iso tattis siitä heille.

Torstaina saavuimme mökille Ukkohallan mökkimajoituksiin. Matkaa mökiltä tuli kaupoille ja pelipaikoille reilut parikymmentä kilometriä, mutta mökin halpa vuokrahinta näin sesongin ulkopuolella houkutteli meidät komeiden maisemien lisäksi. Huomionarvoista on myös, että aivan mökkirinteen vieressä sijaitsee Syväjärvi. Järveen oli istutettu heinäkuussa 200kg kirjolohta, joten iltaongella käynti oli tehty mitä helpoimmaksi. Tarkoituksenamme olikin pitää reissun aikana leikkimielinen mökkikilpailu järvellä, joka jäi kuitenkin toteuttamatta kun mökin vuokraan kuulunutta venettä ei koskaan löytynyt.

Itse kalastuksen aloitimme torstaina iltapäivästä Luvankoskella. Paikan päälle päästyämme todellisuus kuitenkin löi vasten kasvoja, kun vesitilanne osoittautui erittäin heikoksi. Viime aikaisista runsaista sateista huolimatta vesi oli koskessa laskenut erittäin matalaksi ja kalastaminen keskittyi lähinnä päävirran monttujen etsimiseen. Onnistuimme illan ja alkuyön aikana saamaan muutamia pieniä harjuksia sekä räikeästi alamittaisia taimenia. Ainoaksi kunnon tapahtumaksi jäi Vesan perhossa tapahtunut pyörähdys alkuillasta. Suurin osa tapahtumista tuli pieniin nymfeihin ja pupiin. Itse koski oli kuitenkin erittäin monimuotoinen jonne on päästävä joskus uudelleen paremmalla vesitilanteella touko-kesäkuussa.

Perjantaina oli vuorossa noin 20km pitkän Ukkohallajoen koskikalastusta. Erittäin kirkasvetiset ja 6-10m leveät koskipätkät tarjosivat mitä hienointa harjuksen kalastusta. Alkupäivän aikana tavoitin kymmenkunta harjusta kalastamalla ylävirtaan edeten pienillä nymfeillä. Vaihdettuamme iltapäivällä aivan joen alimmalle koskelle saimme reilu 50 harjusta pintaperhoilla. Erityisesti oliivit klinkit ja superpupat osoittautuivat harjuksille vastustamattomiksi. Valitettavasti mitään suurempaa emme saaneet, sillä jo 30cm alamitan ylittäminen osoittautui hankalaksi.

Lauantaina saimme seuraksi myös Heikin, joka oli viettänyt edellisen illan jahdin aloituksessa Kempeleenlahdella. Olimme varanneet lauantaiksi seuraluvan kuuluisalle Kynänkoskelle, jolle olimme asettaneet suurimmat odotukset koko reissulle. Myös Kynäkoski osoittautui hyvin vähävetiseksi, kuten aikaisempien päivien kosket. Olosuhteet pakottivat kalastamaan kovan virran ränniä ja sen kuoppia tšekkilarvastuksella. Sain päiväsaikaan kolme harjusta, joista suurin 42cm. Tuomas, Vesa ja Heikki saivat niin ikään muutamia pieniä harjuksia ja n. 20cm taimenen poikasia.

Sunnuntaina lähdimme Heikin kanssa kotimatkalle, kun Vente ja Tuomas jäivät vielä muutamaksi päiväksi kalastelemaan Nuottikoskea. Vaikka henkilökohtaisesti reissu epäonnistui siinä määrin, etten onnistunut saamaan yhtään kontaktia isompiin taimeniin, joista Kainuun kosket ovat tunnettuja, niin uusi reissu sinne on jo suunnitteilla. Ajankohdaksi on vain välttämätöntä valita alkukesä, jotta koskien vesitilanne pitää kalastuksen mielekkäänä.

Lisäinfoa ja silmäniloa pelipaikoista löytyy osoitteesta http://www.ukkohallafishing.fi/

Paluu Kitkajoelle

2010-08-14T19:01:00.001+03:00

Monien tekijöiden summana Kitkajoen upeat kalapaikat ovat jääneet paitsioon sitten seuran Junnureissumme 2007. Muutama vuosi oli siis kerennyt vierähtää edellisestä reissusta. Huhut hyvästä taimen kesästä Kitkalla aiheuttivat kuitenkin lähes pakonomaisen tarpeen päästä käymään edes muutaman päivän reissu maakuntamme ehkä hienoimmalla taimenjoella.

Seuraa Kitkajoen reissulle ei tarvinnut kauaa kysellä, kun Heikki R vietteli vielä kesälomansa viimeisiä viikkoja. Sovimme, että lähdemme matkaan keskiviikkona 11.8.2010. Luvat joelle kävimme ostamassa Kuusamon Citymarketista, jossa hoitui samalla myös ruoka ja juomatarpeiden hankinnat moitteettomasti. Leirin saimme pystytettyä valoisan aikaan aivan jokivarressa sijaitsevan laavun läheisyyteen. Iltapäivä menikin leirillä yön pimeyttä odotellessa ja jokea seuratessa mahdollisten pintakäyntien toivossa.

Ensimmäisenä yönä aloitimme kalastuksen klo: 23.00 ja keskityimme lähinnä muutaman hyvännäköisen poolin heittämiseen. Kyseisistä pooleista oli puskaradion mukaan saatu viime viikkojen aikoina useita jopa yli 5kg taimenia, joten odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Onneksemme jokivarressa ei ollut arkena juuri ruuhkaa, mitä nyt muutama virvelimies puukaloineen. Yön ainoaksi kunnon tapahtumaksi jäi Heikin pieneen kahdenkäden vapaan käynyt tärppi alemman poolin kovan virran reunalta. Vaikka pääsimme kalastamaan lähes kahdestaan kyseiset poolit läpi yön niin munat jäi silti ensimmäiseltä yöltä pataan. Aamulla herättyäni kuulin laavulla paikallisilta kalastajilta, ettei ylempänä ollut myöskään tapahtumia ollut edellisenä iltana.

Reissun toisena päivänä pääsimme leirin läheisyydessä sijainneelle laavulle tekemään ruokaa ja olemaan sadetta piilossa. Iltapäivään mennessä laavulle ei tullut ketään muita, joten päätimme jäädä kalastamaan viereistä niskaa seuraavaksi yöksi. Seuraksi saimme yöllä muutaman paikallisen gurun, joista toinen osottautui illan aikana paikallisen kalastusliikkeen myyntipäälliköksi. Yhteisiä tuttuja löytyikin useita ja rinki niskalla kiersi oikein mukavasti. Kyseinen niska osoitti raakuutensa yön aikana. Paikka jossa on parhaimmillaan mahdollisuus 'elämänsä taimeneen' osoittautui niin kovin tyhjäksi. Illan yhteiseksi motoksi nuotiolla jäikin 'kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta millään ei ole mitään väliä'. Ainoaksi tapahtumaksi jäi Heikin näkemä pintakäynti suvannossa. Paikalliset kalastajat romuttivatkin aikaisemmin kuulemamme huhut erikoisen hyvästä vuodesta taimenen suhteen.

Perjantaina lähdimme kotimatkalle iltapäivästä.

Tarkoituksena on suunnata seuraava kalareissu tulevana viikonloppuna Kainuuseen. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Ajoahvenia ja taistelusiikoja

2010-07-04T18:06:00.002+03:00

Järjestimme Oulun seudun perhokalastajien perinteisen joka kesäisen Junnu-reissun tällä kertaa Utajärven kunnassa sijaitsevalle Valkeisjärvelle, jossa oli tarkoitus tavoittaa erityisesti siikoja. Edellytykset tälle ainakin oli otolliset, sillä seuran jäsenten visiitit aikaisemmilla viikoilla huhusivat jopa yli 50cm siikojen syöntihaluista.

Reissuun osallistui yhteensä reilu kymmenkunta jäsentä, sekä muutamia päiväseltään käyneitä vierailijoita. Lähdin itse matkaan työkiireiden vuoksi vasta lauantaina yhdessä Antonin, Laurin ja Matin kanssa. Muut olivat saapuneet paikalle jo edellisenä iltana. Majoituimme kodassa, sekä puolijoukkueteltassa aivan järven rannalla.

Kuulimme, että perjantai-iltana järveen oli tehty n. 100kg kirjolohi-istutus. Tämän perusteella pyrimme tietysti alkuun kokeilemaan erilaisia tekniikoita myös kirjolohelle - ilman tulosta. Päätimmekin palata takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan, eli siikajahtiin. Illalla selvisi, ettei kukaan muukaan ollut saanut kirjolohiin kontaktia.

Antonin lauantai päivän ja koko reissun saldo jäi muutaman karkuutuksen lisäksi komeisiin ahveniin. Minä sain 42cm siian (kuvassa) pinturilla, sekä pari ahventa. Kalastimme koko päivän veneestä käsin vaikka itse järvi mahdollistaa laadukkaan kalastuksen myös kelluntarenkaasta, jota suurinosa seuran jäsenistä käyttikin. Lauantaina koko seurue sai yhteensä kymmeniä siikoja, joista valtaosa jäi kuitenkin reilusti alle 50cm. Muutaman siian otimme myös ylös asti, joista teimme illalla herkullista siikakeittoa.

Lauantai-iltana kävimme myös saunomassa ja uimassa järvellä. Sunnuntaina kävin aamuvarhain pikavisiitin järvellä ilman mitään mainittavia tapahtumia.

Reissu oli jälleen onnistunut, kuten seuran yhteisreissut aikaisemminkin. Kyseisiä matkoja kun jaksaa aina odottaa yhä uudelleen. Uuden oppiminen ja samanhenkisten ihmisten kanssa yhteisolo yhdistettynä kalastukseen on ainakin minut koukuttanut. Syysreissua odotellessa..

Sitä ennen kuitenkin osallistun lauantaina 10.7.2010 järjestettävään Valkeisen SM-karsintaan, jossa olisi tarkoitus lähteä parantamaan viime vuoden 10. sijaa. Kokonaiskilpailussa olen tällä hetkellä sijalla 85. joten SM-loppukilpailuun tänä vuonna on tuskin mitään asiaa.

Suolijoella jälleen ennätykset rikki

2010-06-28T00:18:00.001+03:00

Sunnuntaina toteutui vihdoin pitkään haikailtu reissu Puolangan kunnassa sijaitsevalle Suolijoelle. Olimme tehneet muutama vuosi sitten seuramme perinteisen (Oulun seudun perhokalastajat) Junnureissun Suolijoelle. Silloin pääsimme kalastamaan paikallisia ekokoskia, eli Haara- ja Majovonkoskea, josta saimme kymmenen hengen porukalla viikonlopun aikana reilut toistasataa harjusta, yhden taimen sekä hauen.

Päätimme yhdessä Matin, Tuomaksen ja Vesan kanssa, että kalastaisimme saman joen ylempiä koskia. Oletimme, ettei ekokoskille olisi ollut enää vapaita lupia näin juhannusviikonlopun ajalle. Valitsimme kalastuskohteeksi Räpättäjänkosken, jonne luvat sai ostettua Tuulentuvan viereisestä omakotitalosta. Luville jäi hintaa ainoastaan 10€/hlö. Ystävällinen pariskunta osasi kertoa, että edellisenä iltana samaisilta paikoilta oli saatu ylös 2,5kg taimen - vaapulla.

Jätimme auton aivan joen vieressä kulkevalle autotien levikkeelle, josta oli lyhyt matka laavulle. Aikaisemmat kokemukset Suolijoesta vaikuttivat siihen, että lähdimme kalastamaan ensisijaisesti harjusta. Reilun tunnin kalastuksen jälkeen tapahtumia oli ollut niukasti, sillä Matti oli saanut muutaman pienen alamittaisen harjuksen ja Vesa karkuuttanut kalan alavirrasta. Muiden jäädessä nuotiopaikalle syömään lounasta suuntasi samaanaikaan Vesa takaisin alavirran tärppipaikalle, eikä aikaakaan kun näimme vavan taipuvan. Kilpajuoksu alavirtaan ja pitkän väsytyksen jälkeen kala ylös mitattavaksi ja kuvattavaksi, 50cm taimen oli langennut kultaruskeaan streameriin.

Aikamme ihmeteltyämme Vesan saalista jatkoimme kalastusta siten, että jäimme Vesan kanssa alavirtaan ja Matti sekä Tuomas lähtivät ylös sillan paikoille. Muutama tunti vierähti Vesan kanssa ihmetellessä pinnalla hyppiviä taimenia, jotka paljastivat sijaintinsa huolimatta silti perhojamme. Ilmeisesti liikkeellä olleet oliivit korrit ja vesiperhoset kiinnostivat pintovia taimenia.

Iltapäivällä onnistuin saamaan siiman päähän ensimmäisen ja samalla viimeisen tapahtumani, kun kahlattuani keskelle koskea pääsin heittämään poikkivirtaan vastarannan puolelle. Uiton loppuvaiheessa uppoperhoni liukuivat mietoon peiliin, josta perhoni katosi ja raivokas täräys ilmaisi, ettei kyseessä ollut pohjatärppi. Muutaman voimakkaan potkun jälkeen kala junttasi itsensä kovan virran reunalle jolloin säikähdin, että sivutapsi olisi tarttunut pohjaan. Hetken jumittamisen jälkeen kala lähti raivokkaisiin sivuttais suuntaisiin syöksyihin samalla kelan jarrun ollessa tiukilla. Vastaavaa kokemusta en ole koskaan koskella kokenut, josta tiesin, että kyseessä täytyi olla isompi kala. Sain pitkän väsytyksen jälkeen kalan hieman rauhoittumaan ja nousemaan pintaan, jolloin näin sen olevan taimen. Yritin haavita kalan kahteen otteesen ilman tulosta. Pyrin vetämään taimenta lähemmäs itseäni, jotta yltäisin saamaan sen haaviin. Samalla hetkellä tajusin vapani katkenneen ja kärkiosan lentävän kuin keihäs eteenpäin virrassa. Sain otteen kuitenkin pian vavan lopusta ja kuin tuurin kaupalla haavittua kalan pienen asettelun jälkeen. Uskomatonta, mutta totta. Rannalta kuulin naurun ja ihmetyksen sekaisia huutoja, kun Vesa oli seuranut toimintaani kokoajan. Mittaus ja punnitus paljastivat taimenen olevan 52cm ja 1,6kg. Oma ennätys rikki, sisältäen kaikki klassiset merkit! Onneksi Greys lupaa elinikäisen takuun vavoilleen, muuten olisi voinut tulla kilohinta kalliiksi.

Palattuamme laavulle nuotion ääreen saimme kuulla, etteivät Tuomas ja Matti olleet saaneet mitään merkittävää. Kuultuaan minun taimenesta päättivät he kokeilla vielä alhaalta kertaalleen. Huolella piiskattu koski antoi loppupäivästä kuitenkin enään yhden reilun 30cm harjuksen, jonka Matti sai kuulapäänymfillä.

Kotimatkalle lähdimme vähän ennen seitsemää. Totesimme Suolijoen jälleen loistavaksi perhokalastuspaikaksi, jonne täytyy päästä uudelleen. Mielellään viikonlopun kestävälle reissulle, sillä taas jäi useampi koskipätkä kalastamatta. Edellisen reissun tapaisille harjuskarkeloille emme yltäneet, mutta taimen tapahtumat eivät antaneet juurikaan sijaa sen murehtimisille.

Korpijoella kirkkaiden nousukkaiden toivossa

2010-06-26T23:49:00.001+03:00

Juhannusaaton illan vietto teki jälleen tehtävänsä. Tarkoituksena oli lähteä heti aamusta kohti Pudasjärven kunnassa sijaitsevaa Korpijokea, mutta venähtäneiden aamutoimien vuoksi pääsimme veljen kanssa matkaan vasta 11.00 aikaan. Liikenne oli arvatenkin rauhallista Oulu - Pudasjärvi välillä. Lukuunottamatta 'Kaivuri-Jukkaa' joka minikaivurinsa kanssa ilahdutti aamu-unisia matkaajia.

Olimme edellisenä iltana koittaneet etsiä tietoa internetin avulla Korpijoen paikoista, jotka olivat siis molemmille tuntemattomat entuudestaan. Parille kalakaverille soittelimme, kun internetistä löytyi valitettavan nihkeästi päivitettyä informaatiota. Kaverille kilauttaminen ei sekään tuottanut tulosta, sillä kuulosti siltä ettei kukaan ollut paikoilla käynyt muutamaan vuoteen. Suurin apu löytyikin Pohjolan Perhokalastajan numerosta 2/2002 s. 76-81, jossa oli todella laaja esittely Korpijoesta. Artikkelin kirjoittamisesta oli kuitenkin sen verran kauan, ettei jutussa mainitut markkahinnat kelvanneet lupien ostojen yhteydessä ja rauhoitetuiksi merkityt alueet olivat kalastajien vapaassa käytössä.

Edellä mainitun lehtiartikkelin perusteella päätimme viettää päivän Paukkerinharjun maastossa sijaitsevissa Kitusenkoskila, jotka kuuluvat Jongun osakaskuntaan. Luvat saimme ostettua kätevästi Paukkerin kylällä sijaitsevasta punaisesta omakotitalosta, jossa oli selkeät keltaiset kyltit kalalupien ostamiselle. Hintaa luvalle tuli 5€ perusmaksu + viehemaksu 5€, eli 10€/hlö.

Aloitimme kalastuksen Ylä-Kitusenkosken laavun paikoilta sään ollessa vielä puolipilvinen ja +18 astetta. Luonto näytti kuitenkin pian voimansa, sillä ukkonen ja voimakas sadekuuro yllättivät hetkellisesti. Tämä ei kuitenkaan kaloja haitannut, sillä juuri sateen aikana onnistuin tartuttamaan noin 30cm harjuksen #10 koukkuun sidotulla Turkulaisella. Samalla seisomalla kuulin myös huutoa ylävirrasta ja huomasin veljen pitelevän kiinni hetken kalaa ennen karkuutusta. Supertinselissä oli ollut tapahtuma.

Sadekuuron mentyä ohi kävimme katsomassa Hätälänvirran paikkoja, mutta päätimme palata takaisin, koska virta näytti kovin hiljaiselta ja matalalta. Rannassa jututimme myös rantamökin isäntää, joka osasi kertoa, että varsinaisia istutuksia kyseiselle paikalle ei tehdä vaan lähinnä ylemmäs jokea. Jatkoimme kalastusta Ala-Kitusen lyhyessä virrassa. Paikan vaihtamisen yhteydessä päätimme jättää streamerit vähemmälle ja kokeilla erilaisilla nymfeillä sekä larvoilla kalastamista voimakasvirtaisen uoman reunalta. Tekniikan vaihtaminen selvästi kannatti, sillä onnistuin saamaan kaksi alamittaista harjusta ja yhden kirkkaan 38cm taimenen. (kuvassa) Matille tapahtumia kertyi iltapäivän aikana 5 alamittaista harjusta, sekä muutama karkuutus. Kaikki kalat C&R.

Kotimatkalle lähdimme 20.30. Paikkana Korpijoki oli erittäin positiivinen yllätys, joka on varmasti uudelleen käymisen arvoinen paikka. Erityishuomiona täytyy todeta, että kahlaaminen paikassa on välttämätöntä ja kahluusauva on syytä varata mukaan.

Siian perässä paikallisella järvellä juhannusaattona

2010-06-25T18:11:00.001+03:00

Päätin lähteä juhannusaaton aamuna siian perässä paikalliselle järvelle. Saavuin rannalle 11.30, jolloin tuulta oli vain nimeksi ja mittari näytti reilua +20 astetta lämmintä. Ajankohta oli myös siinä mielessä onnistunut, ettei järvellä näkynyt juuri muita kalastajia. Ainoastaan satunnaiset mökkiläiset aloittivat rannoillaan keskikesän juhlaa.

Rannalla virittelin valmiiksi kaksi vapasettiä. Sääennusteet olivat luvanneet koko päivälle aurinkoista ja pilvetöntä ilmaa, joten ajattelin keskittää kalastuksen lähinnä uppoperhoihin. Pääsin testaamaan samalla myös veljen uutta heittosiimaa, Vision Vibe 125, joka paljastui todella päteväksi. Pitänee tosissaan taas harkita uusia varustehankintoja, sillä kelluvalle heittosiimalle järvikalastukseen olisi huutava pula.

Reilun tunnin jälkeen sain ensimmäiset kontaktini kaloihin, kun #12 buzzeriin tarttui mukavan kokoinen ahven. Hieman tämän jälkeen sain samalta paikalta kesän ensimmäisen siian, 52cm (kuvassa) C&R. Ottiperhona toimi kaikkien yllätykseksi ylimmässä tapsissa ollut punaisella volframkuulalla painotettu Zulu. Kuvauksen ja mittaamisen jälkeen vapautin kalan, vaikka ajatus siiasta juhannusruokana ei kuulostanut hullummalta.

Suuren virheen tein jälleen, kun otin puhelimen mukaan järvelle. Päätin pitää pienen ruokatauon muutaman tunnin kalastuksen jälkeen ja vastailla samalla puhelimeen, kun soittoja tuli tasaiseen tahtiin eri puolelta Suomea. Simo oli lähteny Hämeenjärvelle kalaan, Tapio aikoi lähteä illan mittaan Kemijärven mökin lähellä sijaitsevalle siikalammelle ja Heikki aikoi sitoa viimeiset ottiperhot Simojoelle huomiseksi.

Eväät syötyäni palasin järvelle samoille paikoille, joissa olin onnistunut saamaan aikaisemmin päivällä tapahtumia. Iltapäivän saldo jäi melko laihaksi, koska karkuutin kaksi kalaa ja sain vain yhden ahvenen ylös asti. Epäilisin toisen karkuutuksista olleen kirjolohi, vaikka Mikko L kertoi saaneensa kavereiden kanssa todella pirteitä siikoja edellisenä viikonloppuna. Tiedä siitä sitten, arvuutteluja vain. Karkuutukset opettivat jälleen sen, ettei kalan pitäisi koskaan antaa yllättää. Aneemiset vastaiskut olivat varmasti syy siihen, miksi kalat irtosivat hetken väsytyksen jälkeen. Kotimatkalle lähdin hieman ennen viittä. Kotiin päästyäni peilistä kyllä huomasi, missä päivä oli vietetty ja oliko aurinkolaseja pidetty päässä.

Pokeria pelaavat ystäväni ovat kertoneet, että: 'Peli on siitäkin syystä mielenkiintoinen, että jokaisella kädellä oppii jotain uutta, jos jaksaa keskittyä.' Mielestäni sama pätee myös hyvin pitkälti perhokalastukseen, sillä jotain uutta oppii aina. Jos ei ihan joka heitolla, niin ainakin jokaisella kalareissulla.

Livojoella ensikertalaisena.

2010-06-21T00:45:00.001+03:00

Jännä huomata miten sitä herää aina yhtä kivuttomasti kalareissuille. Mistähän lie johtuu, ettei samanlaista innokkuutta ja elämänhaluisuutta löydy työaamuisin?

Kello herätti 07.30 ja suunnaksi otimme Vesan kanssa Livojoen Kiesikosken, joka sijaitsee Pudasjärven kunnan alueella. Vesa oli käynyt pelipaikoilla jo muutamaa päivää aikaisemmin, jolloin vesi oli ollut vielä korkealla. Minulle paikka oli täysin uusi, sillä aikaisemmat reissut ovat suuntautuneet enemmän Iijoelle Taivalkosken suunnalle.

Luvat, 12€/vrk, koskelle hankimme kätevästi puhelimitse soittamalla palvelunumeroon. Päästyämme perille Kiesikosken laavulle huomasimme olevamme ainoat kalastajat, sillä muita ei koskella näkynyt ja parkkipaikkakin oli tyhjillään. Ei sinänsä ihme, koska koko aamupäivän kestänyt voimakas sade ei hellittänyt millään.

Päätimme aloittaa kalastuksen hieman ylempää ja laskea koskea päivän mittaan alaspäin. Kalastimme kummatkin ensimmäisen laskun streamereillä. Vesa onnistui saamaan laskun aikana yhden 42cm taimenen C&R, jolla oli isot viillot kyljessä. Ihmettelimme valokuvasta vielä jälkeenpäin mikä tuollaiset jäljet oli saanut aikaiseksi. Lisäksi Vesa karkuutti isomman taimenen, joka edellisen tapaan tarttui Black Marabou Muddler -perhoon. Ensimmäisen laskun jälkeen pidimme taukoa laavulla eväitä syöden. Löysimme myös vieraskirjan, jossa viimeisimmät merkinnät kertoivat lähinnä harjuksista.

Toisen laskun päätimme aloittaa laavusta katsoen alempaa. Parin tunnin kalastuksen tuloksena Vesa sai vielä pienen harjuksen ja minä vastaavasti 38cm, joka otti sivutapsissa olleeseen oranssiin mini-zonkeriin. Laskun jälkeen päätimme lopuksi käydä kokeilemassa muutaman ottikiven, joista oli tullut aikaisemmin tapahtumia. Paikat olivat ilmeisesti kuitenkin jo sen verran häirittyjä, ettei mitään merkittävää siiman päässä näkynyt.

Ensikertalaisena Livojoesta minulle jäi pelkästään positiivisia kokemuksia, jonne varmasti palaan joskus vielä uudelleen. Tosin siihen voinee mennä vielä aikaa, sillä kyseisellä seudulla löytyy lyhyiden etäisyyksien päästä useita kokemattomia paikkoja.

Blogin aloittelua.

2010-06-19T01:56:00.001+03:00

Vihdoin viimein sain aikaiseksi perhokalastus-aiheisen blogin aloittelun. Pitkään on tullut seurailtua muiden lajin harrastajien blogeja ympäri maailmaa. Tarkoituksena käyttää blogia omana päiväkirjana, johon päivittelen juttuja sitä myöten kun sidontalangat katkeilevat ja perukkeet sotkeentuvat.

Alkuun pitää jo mainita, etten suosittele perhokalastusta kenellekkään. Huomattu on jo nyt, ettei tästä irti pääse kun sitä on kertaalleen päässyt kokeilemaan. Alla olevasta kuvasta ilmeneekin, mitä mieltä Anton on perhon heittämisestä vastatuuleen. Varsinkin kun joku on kuvaamassa vieressä.