Kirjakaupoilla: Modern Midges: Tying and Fishing the World's Most Effective Patterns

Viime kesän aikana syttynyt kipinä siian perhokalastukseen sai minut tilaamaan Amazonista vuonna 2009 julkaistun teoksen Modern Midges: Tying and Fishing the World's Most Effective Patterns. Kirjasta onkin ollut suuri apu ymmärtämään erityisesti surviaissääski-jäljitelmillä kalastamista, joka on olennainen osa myös siian perhokalastamista kotimaan vesillä.



Kirjassa esitellään yli 1000 erilaista surviaissääski-perhoa, joka selittää myös runsaan kuvamäärän, 1343 kappaletta. Vaihe-vaiheelta esitellään selkeillä kuvilla 15 erilaista sidontatekniikkaa. Teoksessa käsitellään pääasiassa järvikalastusta unohtamatta kuitenkaan jokikalastusta kokonaan. Kirjassa esiteltäviä perhoja on käytetty mm. Japanissa, Uudessa-Seelannissa, Hollannissa, Kroatiassa, Slovakiassa, Englannissa, Yhdysvalloissa jne. joten pelkästään yhdellä mantereella esiintyviin hyönteisiin ei ole kirjassa keskitytty.

Hintaa kirjalle postikulujen jälkeen jäi 30€, joka mielestäni on erittäin edullinen kirjan laajaan ja opettavaiseen sisältöön nähden.

Kirjan sivuista otettuja kuvia voit selailla alla olevasta linkistä ja kohdasta 'surprise me':

http://www.amazon.com/Modern-Midges-Fishing-Effective-Patterns/dp/1934753009#reader_1934753009

The Fish and The Fly 2 Nymphs DVD

Edellisestä kalastuskerrasta on vierähtänyt jo pitkä tovi. Lohtua pimeään talveen sain tilaamalla uuden The Fish and The Fly 2 Nymphs DVD:n, jossa Tanskalainen Morten Oeland esittelee nymfikalastusta reilun 70 minuutin ajan.

Traileri DVD:stä:



DVD on jaettu kahteen osaan. Itse kalastukseen ja perhosidontaan. Morten Oeland sitoo toisella jaksolla reilun tunnin aikana 10 nymfiä, joilla hän onnistuneesti kalasti ensimmäisen osion ajan. Kaikki perhot on esitelty myös valmistajan sivuilla resepteineen:

http://www.wideopen.dk/info/The_Nymphs_from_The_Fish_The_Fly_2_168l2.aspx

Streamereita sitomassa

Sidontapenkin äärellä on jälleen vietetty useampi ilta. Erityisesti streamer-rasia on täyttynyt hyvää vauhtia ja kesän aikana jokirannassa saatuja ideoita on päässyt toteuttamaan myös käytännössä. Ystävien useiden vuosien ja omien viime kesän kokemusten perusteella rasiaani valikoitui muutama streamer, jotka nousivat selkeästi ylitse muiden niin kalastajien kuin kalojen silmissä. Seuraavat perhot varaan mukaan myös tulevan kesän Pohjoisen reissulle:




HR-Muddler

Pyrstö: Ruskea Orava
Runko Harmaa SLF-Dupping
Kierre: Pakotettu kupari
Siipi: Vaalean ruskea, tumman ruskea ja harmaa kettu sekoitettuna. Seassa muutama hopeanharmaa flashabousuikale
Kurkku: Punainen Uni-Yarn
Pää: Peura

Sidos: Heikki Rytilä
Kuva: Anton Jussila




Kultainen streamer

Pyrstö: Ruskea marabou
Runko: Kultainen flashabou dubbing
Siipi: Grizzly kukko 2kpl, ruskea marabou
Kurkkuhäkilä: Punainen kukko
Pää: Peura

Sidos: Vesa Tausta
Kuva: Anton Jussila

Ensi kesän SM-karsinnoista

Eilen julkaistiin tulevan kesän SM-karsintojen aikataulut. Omaan silmään listasta löytyi useita mielenkiintoisia kilpailuja ja valinnan vaikeus pääsi yllättämään. Osan jouduin jo näin haku vaiheessa karsimaan pois. Muutaman viikonlopun kestävän karsinnan hakeminen omaan kisakalenteriin pitävät kuitenkin huolta, ettei tekemistä tarvitse ensi kesänä juurikaan keksiä.

Tulen hakemaan seuraaviin karsintoihin kesällä 2011:

Kuopio, Iso-Valkeinen 7.5.

Kinnula, Valkeisjärvi 21.-22.5.

Oulainen, Pyhäjoki 5.6

Kaustinen, Perhonjoki 11.6

Simo / Kemi, Simojoki / Veitsiluoto 12.6

Savukoski, Kairijoki 2.-3.7.

Utajärvi, Valkeinen 9.7.

Harmillista sinänsä, että kisakalenterista on jäänyt pois Oulun oma Mustalammen karsinta. Tietysti Pyhäjoen ja Simon kilpailut ovat jälleen tänä vuonna lähikisana mukana, mutta mukavaa olisi ollut kalastaa myös kotilammella perinteinen kauden aloituskilpailu. Tapahtuma on omalta osaltaan aktivoinut seuran ei-kilpakalastavia jäseniä valvomaan ja tekemään talkoita, jolloin kilpailutoiminta on ollut helposti lähestyttävissä.

Muuramessa järjestettävät Junnu SM-kisat menevät myös päällekkäin Simon ja Perhojoen kilpailun kanssa, joten pitänee selvitellä miten perheen nuorempi kilpailija saadaan paikan päälle täysi-ikäisen huoltajan kanssa. Olettaen, että oma paikka karsinnoista arvonnan jälkeen irtoaa.










Matti Heikkinen, OSPK, kalastaa Junnu SM-Kisoissa 2010 Keuruulla.

Kilpailu aikataulut löydät kokonaisuudessaan osoitteesta:

http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/?lang=fi&svk=9991

Tarkemmat ennakot omista tulevan kesän kilpailuista kirjoittelen, kun hakemukset on käsitelty ja arvonnat suoritettu.

Sidontakauden aloittelua

Intohimoisen perhokalastajan toisenlainen juhla-aika on tullut taas. Nimittäin perhonsidonnan aktiivikausi. Vaikka perhoja sidonkin käytännössä ympäri vuoden, niin talven aikana on hyvä täytellä rasioita ja toteuttaa kesän aikana saatuja uusia ideoita enemmissä määrin. Erityisesti viime kesä oli opettavainen siian ja kirjolohen järvikalastuksen osalta, josta sain paljon ideoita myös perhojen osalta. Myös ensimmäiset kunnon reissut taimenen perässä Kitkajoelle antoivat kipinää uudenlaisiin taimenperhoihin.

Tarkoituksena on osallistua talven aikana sidontakurssille, mikäli sellainen Oulussa tai sen lähikunnissa talven aikana järjestetään. Kursseja tai ei, yksin perhoja ei silti tarvitse koko pitkää talvea sitoa, sillä seuramme Oulun Seudun Perhokalastajat järjestää yhteisiä tapaamisia:

27.10. Siiankalastus – luento ja perhojen esittelyä – Mikko Halonen
1.12. Perhoja Suurille Harjuksille / Mikko Halonen
15.12. Kerhoilta: Salt Water/Tropic kalastusta, kuvia Venezuelasta ja Cubasta. Rapuperhon sidontaa. - Veli-Matti Pyhänniska ja Mikko Halonen
29.12. Kerhoilta: 2010 MM-kisaraporttia ja Espanjan kalareissun kuvia/video. - Ville-Antti Jaakkola

Tämän vuoden Pohjoisen reissun jääminen pois kalenterista työkiireiden vuoksi aiheuttaa myös omalta osaltaan paineita ensi kaudelle. Suunnitteilla on tulevalle kesälle kaksi erillistä reissua Lapin erämaihin, mikäli aikataulut ne rinnakkain vain sallivat. Tarkoituksena on päivitellä blogiin reissusuunnitelmien etenemisestä, sekä mukaan sidottavia perhoja. Ensimmäisenä perhona esittelen perhon, jolla sain viime kesänä useita harjuksia, taimenia ja kirjolohia niin seisovasta kuin virtaavasta vedestä:

Klinkhåmer muunnos

Koukku: Partridge 15BN #16
Runko: Oliivi dupping, Wapsi super fine dry fly
Kierre: Musta sidontalanka
Rintakehä: Ice dub peacock black
Laskuvarjohäkilä: Grizzly kukko
Siipi: Oranssi foam



Sidos: Janne Heikkinen
Kuva: Anton Jussila

Ei mitään uutta karsintarintamalta

Surullisen kuuluisan Mustalammen syyskarsinnan jälkeen pääsin osallistumaan vielä tälle vuodelle Viitasaarella järjestettyyn Korpilohen SM-karsintaan lauantaina 16.10.

Matkaan lähdimme jo edellisenä päivänä Akin ja Arton kanssa. Matkan aikana vaihdoimme näkemyksiä niin viime kertaisesta treenireissusta, kisapaikan jäätilanteesta kuin karsinnan mahdollisesta peruuttamista. Vaikka ennustettu sää kisapäivälle näytti erittäin synkältä niin tunnelma oli silti odottava. Harvemmin sitä suunnittelee kisaa varten pakattavaksi vaparenkaiden jäänestoaineita, pilkkitakkia, termaria..

Arto oli varannut mökin aivan Myllysuvannon läheisyydestä, joka tulisi olemaan Korpilohen lisäksi toinen kisakohde. Mökin vuokraajalle isot kiitokset talon lämmittämisestä ja saunalle vesien valmiiksi kantamisesta, kyllä kelpasi!

Herätyskello soi 05.00 ja tukevan aamiaisen jälkeen päätimme pukea suurimman osan varusteista jo mökillä päälle. Arto ehdotti jopa perhojen kiinni sitomista mökillä. Aikataulussa pysyttiin ja kisapaikalle pääsimme arvontaan ajoissa, joka alkoi Korpilohen laavun edustalla 06.30. Aakkosjärjestyksessä jokainen pääsi valitsemaan kirjekuoren, joka sisälsi ryhmä- ja poolijaon. Kisailijat oli jaettu neljään erilliseen ryhmään, joista A ja B aloittaisivat kisan Korpilohelta, kun C ja D suuntaisivat Myllysuvannolle aamupäiväksi.

Oman kirjekuoren reunassa luki D3, eli aloittaisin kisan Myllysuvannolta. Arto ja Aki saivat aloittaa kisan sen sijaan Korpilohelta. Kamat autosta toiseen ja takaisin Myllysuvannolle PeJoPe:n kavereiden tarjoamalla kyydillä. Taktiikat olin valmiiksi valinnut jo edellisenä päivänä ja tyydyin virittelemään kaksi erillistä settiä. Taistelupariksi pienien epäselvyyksien jälkeen sain KSPK:n Saku Ijäksen, joka C-ryhmään kuuluvana pääsi aloittamaan jakson.

Aloitin jakson valvomalla ensin Sakun kalastusta ja sain samalla aikaa itselle seurata alun tapahtumia. Ensimmäiseen puoleentuntiin nousi ainoastaan yksi kala haaviin, kun Ääneseudun perhokalastjien Juuso Siltanen onnistui kaivamaan pirteän kirren poolista, jonka minä kalastaisin seuraavaksi. Oman kalastuksen päätin aloittaa heikosta alusta huolimatta liitseillä pyrkien haravoimaan koko poolini nopeasti läpi - ilman tuloksia. Sama kaava jatkui loppujakson ajan ja emme saaneet taisteluparini kanssa kumpikaan mitään kontakteja kaloihin Myllysuvannolta. Hiljaista oli muillakin, sillä kaloja haavittiin ainoastaan pari kappaletta auringon noustessa. Oloa ei yhtään helpottanut puskaradion tiedot Korpilohen ilotulituksesta saaliiden suhteen.

Siirtyminen kahden kalattoman jakson jälkeen Korpilohelle palkitsi, sillä vastassa odotti maan mainio kalakeitto lisukkeineen. Usean tunnin kalastuksen ja kahlailun jälkeen -3 asteen pakkasessa lämmin ruoka teki terää, iso kiitos keittiöhenkilökunnalle. Vaarana on vain, että tässä oppii jo liian hyvälle! Pari sanaa ehdittiin vaihtaa Akin ja Arton kanssa ruokailun ohessa. Paljastui, että Aki oli saanut 4 kirjolohta ja Arto 6 kirreä kahden jakson aikana. 'Junnuosaston' uutiset oli päivän teeman mukaisesti kylmät, munat pataan ja ei nykyn nykyä.

Korpilohen kolmannen jakson sain aloittaa vuorostaan minä. Aloitin kalastuksen jälleen liitseillä sillä ajatuksella, että kalat olisivat pienen tauon jälkeen aktivoituneet. Väärässä tosin olin, jälleen. Tyhjän vetäminen vaan jatkui ja jatkui koko loppupäivän, vaikka yritin eri tekniikoita ja perhoja. Hidasta, nopeaa, epäsäännöllistä, säännöllistä jne. uittoa mutta ei mitään. Tuskan hikeä aiheutti myös se, että samoista pooleista samoilla heittoetäisyyksillä raskaan sarjan kokeneet kilpailijat Juhani R ja Juuso S pystyivät kaivamaan kaloja kummaltakin jaksolta tasaisen varmasti.

Neljännen jakson päättymisen merkiksi torvi soi ja päätti tuskaisen talvipäivän. Olo oli melko tyhjentävä, kun ymmärsi etten kalan kalaa koko syksyn karsinta rupeamassa onnistunut saamaan. Muutama päivä menikin, kun mietiskelin missä olin mennyt pieleen ja mitä pitää jatkossa tehdä toisin. Vaikka en tavoitteellisesti kilpailekkaan niin intohimoisena kalastajana sitä pyrkii jatkuvasti kriittisesti tarkastelemaan omaa kalastusta. Uusia ideoita ja oppeja myös tältä reissulta tarttui mukaan, jota on hyvä lähteä hyödyntämään ensi kesänä kilpasilla.

Kuvia talvisesta kilpailusta löydät osoitteesta:

http://www.perhokalastajat.net/kuvagalleria/thumbnails.php?album=lastupby&uid=907

Lopulliset tulokset:

Syksyistä kirjolohen lampikalastusta ja kisakauden avajaiset

Taimenen rauhoituksen jälkeen syksyiset illat ovat kuluneet vaihtelevalla menestyksellä lampikalastuksen merkeissä. Viimeisen kahden viikon aikana kalastuskertoja on kertynyt reilut puolisenkymmentä, jotka ovat raa'asti osoittaneet kirjolohen syyskalastuksen haasteellisuuden. Erityisesti kesän yli kasvaneet kirjolohet eivät ansaitse yhtään vähättelyä osakseen, sillä luonnonruualle opittuaan ruokailu muuttuu erittäin valikoivaksi. Siiman päässä vanhempi istukaskaan ei juuri kalpene perinteisten urheilukalastuksesta tuttujen kalalajien rinnalla.

Tervalammella lampikausi auki

Varsinaisen lampikauden aloitimme Vesan kanssa muutama viikko takaperin Ylikiimingin Tervalammella, joka on tunnettu runsaista istutuksistaan. Pienehköön suolampeen istutetaan säännöllisesti kirjolohen lisäksi myös taimenta ja puronieriää. Kalastuksen aloitimme iltapäivästä, kuten muillakin lampireissuilla myöhemmin. Paikalla oli meidän lisäksi runsaasti tahnaonkijoita ja yksi perhokalastaja. Tilaa kaikille lammella pienestä koosta huolimatta riitti hyvin, sillä onkijat olivat omaan tapaansa keskittyneet lähinnä tulipaikkojen läheisyyteen.

Virittelimme setit Vesan kanssa ja olimme yhtä mieltä siitä, että vaikka vanhaakin kalaa lammessa on varmasti runsaasti niin aloitamme kalastuksen tuoreiden kalojen perässä. Paikan ilmoitustaulu kun paljasti, että tankkiauto oli vieraillut paikalla muutamaa päivää aikaisemmin. Perinteiseen tapaan minä olin jälleen hitain (tai huolellisin, miten asian haluaa ymmärtää) virittelemään kamat ja samaan aikaan Vesa väsytteli jo ensimmäistä kirreä. Lyhyen uimatunnin jälkeen kala haavissa ja mittanauha osoittaa 38cm. Ottiperhona toimi kaikkien yllätykseksi pinkki leech mustalla häkilällä.










Kuvat: Janne Heikkinen / Tervalampi

Aloitin itse kalastuksen aavan suon puoleiselta rannalta, sillä heittotilaa löytyi parhaiten ja pääsin heittämään pieneen sivutuuleen. Kerkesin kalastaa muutaman uiton, kun Vesalla oli jälleen tuulen yläpuoleisella rannalla kiinni kala. Kala otti erittäin kaukaa kiinni ja oli todella pirteä yksilö, useat hypyt ilmaan paljastivat sen +50cm kirjoloheksi. Pitkään kestänyt väsytystaistelu ratkesi aivan rannassa, kun kala viimeisillä voimillaan potki itsensä irti. Kalan karkuuttaminen harmittaa aina, oli se sitte oma tai kaverin. Tosin onni onnettomuudessa. Paikan lupasäännöt kun kieltävät C&R kalastuksen ja kalakiintiö on asetettu 2kpl jalokaloja. Pientä huvitusta aiheuttivat myös onkijoiden reaktiot, kun Vesa sai 'kassin' melkein täyteen vain muutamalla heitolla.

Jatkoin sinnikkäästi kalastusta suon puoleiselta rannalta. Useat toistot palkittiin ja seuraavaksi oli minun vuoroni avata lampikausi myös saaliiden osalta, kun punaisella leechillä tavoitin ehjäeväisen 48cm kirjolohen. Kalastimme vielä tämän jälkeen muutaman tunnin tyhjää eri puolella lampea. Pimeän tullen pakkasimme kamat ja lähdimme kotia kohti. Tulimme Vesan kanssa siihen tulokseen, että aloittaessamme kalastuksen olimme sattuneet paikalle juuri 'peliaikaan' ja auringon laskiessa kalat laittoivat suunsa kiinni. Teoriaa vahvistaa Vesan ja Tuomaksen tekemä reissu jälkeenpäin samalle lammelle hieman aikaisemmin päivällä, jolloin mukaan lähti pintureihin haksahtaneet 3 kirjolohta.

Vaaralammella hyppimässä tasajalkaa

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen lähdimme Vesan kanssa käymään samaan kalastuskuntaan kuuluvalle Vaaralammelle, joka on kumppaniaan kooltaan huomattavasti isompi. Lammen ympäri kiertää lähes koko matkaltaan hyvät pitkospuut ja parkkipaikan puoleiselta rannalta löytyy heittolaiturit. Lammen keskelle pääsee kätevästi lautalla.

Aloitimme lähtörannan heittolaitureilta, mutta nopeasti selvisi, että se oli aivan liian matalaa mielekkäälle kalastukselle. Siirryimme lautan puoleiselle rannalle heittelemään ja samalla odottelemaan omaa vuoroa. Takaheittotilaa ei juurikaan ollut, sillä metsää oli aivan pitkospuiden vieressä. Rantoja rullailemalla saimme kolme pientä ahnetta haukea, jotka nielivät perhomme erittäin syvälle.

Onneksi hauenkalastus sai jäädä, kun pääsimme lautalle ja vedimme itsemme keskemmäs lampea. Ilta oli kalastajien osalta rauhallinen lammella, sillä meidän lisäksi lammella oli vain muutamia muita vieralijoita. Ruuhkaa ei siis ollut ja saimme kalastaa lautalta käsin lammen keskustaa useamman tunnin. Pääsimme todistamaan n. 100-150 pintakäyntiä illan aikana, joista osa aivan lautan välittömässä läheisyydessä. Tämä ilta lienee opettavaisin pitkään aikaan. Kirjolohi on haastavimmillaan uskomaton kala, sillä mietimme päämme puhki mitä ne hakivat pinnasta tai pintakalvosta pienillä 'pusuilla'. Hyönteisiä ei juurikaan näkynyt, mitä nyt muutama vaaleahko epämääräinen hyönteinen jota emme tunnistaneet. Yritimme tarjota perhoja niin pinnasta, pintakalvosta kuin välivedestä mutta mikään ei tuntunut toimivan. Illan kääntyessä yöksi luovutimme ja lähdimme kotiin tyhjin käsin. Turhautumisen ja pohdinnan sekalainen tunnelma jatkui vielä autossakin, emme keksineet mitään mitä olisimme voineet tehdä toisin.

Harjoitusreissu Korpilohelle

SM-Kilpaperhokalastuksen kauden 2010-2011 syyskarsintojan paikkajaon selvittyä viestittelimme Akin ja Arton kanssa treenireissusta Viitasaarella sijaitsevalle Korpilohelle, kun kaikki meistä olivat saaneet paikan kisaan. Seuraamme karsintaan lähtee edustamaan myös Ville-Antti, joka lienee tavanomaiseen tapaansa yksi kisan ennakkosuosikeista.

Lähdimme liikkeelle lauantaina aikaisin aamulla, kun Aki kuskin virkaa hoitaessa haki minut matkan varrelta. Koukkasimme Pyhäjoen kautta hakemassa Arton kyytiin ja yhden pysähdyksen taktiikalla olimme jo kymmenen aikoihin perillä. Paikalla olivat myös Saku Ijäs isänsä kanssa Keski-Suomen perhokalastajista. KSPK kalastajilla oli ollut ennen meidän saapumista yksi varma tärppi. Kamat kasaan saatuamme valitsimme jokainen aloituspaikat oletettavien poolijakojen mukaan. Minä aloitin kallionreunalta, kun Aki aloitti metsärinteen puolelta hieman laavusta oikealle. Arto kalasti aluksi KSPK kalastajien kanssa parkkipaikalta katsoen lähtörantaa. Vaikka lampi syvenee suhteellisen nopeasti jo rannasta, niin kahluuvarusteet olivat välttämättömät, jos halusi kalastaa mielekkäästi rehevöityneillä alueilla.

Ihmetystä aiheutti jo aluksi se, ettei rantojen läheisyyttä oltu juurikaan siistitty pusikoista, puista ja muista kalastusta hankaloittavista tekijöistä. Heittäminen olikin pitkälti rullaamisen varassa.

Useamman tunnin kalastuksen jälkeen päätimme pitää ruokatauon. Ihmettelyn aihetta riitti, sillä kukaan ei ollut saanut mitään kontaktia kaloihin. Lukuunottamatta Sakun isän saamaa pientä siikaa. Akin ja Arton kanssa päätimme yhteistuumin vaihtaa Myllysuvannolle, jolla tulevassa kisassa kalastetaan yksi jakso. Ensivaikutelma Myllysuvannosta oli karu, sillä osittain padottu, mietovirtainen suvanto ja rehevä rantakasvillisuus poikkesivat kovasti omista kotiseudun kirjolohi paikoista. Koko päivän kestäneet pienet sadekuurot eivät omalta osaltaneet helpottaneet yhtään tilannetta. Reilun tunnin ehdimme kalastaa, kun Aki löysi päivän ensimmäisen kisakalan. Haaviin kirjolohi ja korkki auki! Työvoittona saatu kala loi uskoa seurueeseemme ja jatkoimme Akin ottipaikan läheisyydessä iltapäivän. Lopputuloksena Aki ja Arto käyttivät yhteensä puolisenkymmentä ehjää kirjolohta mitattavana. Itse tyydyin lähinnä koukuttelemaan ahvenia, samoista paikoista, samoilla perhoilla.

Palasimme illaksi vielä kokeilemaan Korpilohta, jos tilanne olisi muuttunut sitten aamupäivän. Paikka osoittautui kuitenkin jälleen tyhjäksi arvaksi kirjolohen suhteen. Aki ja Arto tavoittivat kuitenkin muutamia siikoja.

Pitkän paluumatkan aikana ehdimme spekuloida päivän antia. Alunperin suunnitellut kirrekarkelot menivät täysin mönkään ja kalastus oli täysin oletettua erilaisempaa. Kisoissa tilanne voi olla ja toivottavasti on erilaista, kun paikkaan tehdään erillinen kisaistutus ja rauhoitus.

Uuden kisakauden aloitus reisille Oulussa

Uusi kisakausi lähti käyntiin minun osaltani tutulla Oulun syyskarsinnalla, jossa olin edellisenä vuotena sijoittunut sijalle 8/18. Odotukset olivat luonnollisesti korkealla, kotikisa kun on aina kotikisa. Säätiedotukset enteilivät sadetta, pilvisyyttä ja n. 4m/s tuulta. Paljoa ei valehdellut sammakot, kun ensimmäinen jakso saatiin alkuun. Kynsikkäitä tuli ikävä.

Kisa kalastettiin 'hieman' totutusta kaavasta poiketen, kun kisaistutusta ei tehty ja mitään rauhoitusta ei lammelle järjestetty. Kisa kalastettiin kahdessa 3 tunnin jaksossa, jossa molemmissa kalastettaisiin kolme erillistä poolia, jokaista tunnin ajan. Vaikka aikaisemmasta poikkeavat kisajärjestelyt herättivät erilaisia ajatuksia kilpailijoiden keskuudessa niin lähdin itse kisoihin toiveikkaana. Jälkeenpäin sanoen, ehkä hieman naiviin toiveikkaana.

Ensimmäinen jakso osoitti kisan luonteen, kun ainoaksi tapahtumaksi jäi ensimmäisen tunnin aikana Perhonjokilaakson perhokalastajien Vesa Rissasen saama kirjolohi 47cm poolista, joka tiedettiin jo ennakkoon parhaaksi pooliksi. Jaksovoitto Vesalle yhdellä kalalla, kun muut 9 kalastajaa jäi nollille.

Reilun tunnin ruokatauon jälkeen aloitettiin toinen jakso. Kauaa ei kerennyt jaksoa kulua, kun OSPK:n Aki Tikkanen koukutti samaisesta poolista 54cm siian - ensimmäisellä heitolla. Iltapäivästä sää alkoi selkenemään ja aurinkokin näyttäytyi hetken aikaa, jolloin nähtiin muutamia pintakäyntejä. Siiman päässä muutama hassu pintakäynti ei kuitenkaan korreloitunut. Aki oli pitkään kiinni kisavoitossa ennen kuin jotain tuhkimotarinaa lähentelevää tapahtui. PeJoPe:n Vesa koukutti 51cm siian vartti ennen kisa-ajan päättymistä aivan lammellan oikeasta reunasta, kuinkas muutenkaan, minä olin kalastanut saman poolin ennen Vesaa. Ison käden ja hatunnoston arvoinen suoritus!

Mielestäni kisaa voidaan pitää kokonaisuudessaan epäonnistuneena. Omat tuntemukset kisan jälkeen olivat lähinnä hölmistyneet, sillä vain täydellinen idiootti seisoo kädet jäässä päivän tyhjän lammen äärellä ja maksaa siitä vielä useamman kympin. Jotain positiivista päivästä haluaisin löytää, mutta en vain jaksa löytää mitään siihen viittaavaakaan. Voidan miettiä kuinka mielekästä on kalastaa kisoissa, joissa 80% jää ilman saalista. Varsinkaan kun kisassa saadaan 1 kirjolohi, joka pitäisi olla ko. kisan pääsääntöinen saaliskala.

Noh, jatkossa ollaan viisaampia ja vastaavaa fiaskoa osaan välttää. Kisakausi jatkuu vielä tämän vuoden puolella Viitasaarella Korpilohen karsinnalla.







Kuvat: Sami Holappa / SM-karsinta, Oulu

Syksyistä kirjolohen lampikalastusta ja kisakauden avajaiset

Taimenen rauhoituksen jälkeen syksyiset illat ovat kuluneet vaihtelevalla menestyksellä lampikalastuksen merkeissä. Viimeisen kahden viikon aikana kalastuskertoja on kertynyt reilut puolisenkymmentä, jotka ovat raa'asti osoittaneet kirjolohen syyskalastuksen haasteellisuuden.

OSPK syysreissu Kitkajoelle

Pienien epäselvyyksien jälkeen tämän syksyiseksi seuran reissuksi valittiin Kuusamossa sijaitsevan Kitkajoen Ylä-Kitkan kalastusalue. Matka on yleensä pyritty järjestämään taimenen rauhoitusta edeltävänä viikonloppuna, kuten myös tällä kertaa. Majoituksen seuran jäsenet järjestivät omatoimisesti Juuman leirintäalueelta mökkien ja asuntovaunujen muodossa. Kalastusluvat sai myös kätevästi hankittua leirintäalueen infosta.

Ennen reissua tiedettiin, että pääpaino tulisi olemaan todennäköisesti harjuksen mietovirtaisessa niva- ja koskikalastuksessa. Mielekkääksi tämän tekee Kitkajoen kauttaaltaan vahva luontainen harjuskanta, josta on mahdollisuus tavoittaa vauraampiakin yksilöitä. Sen sijaan taimenten tavoittaminen oli ennalta-arvattavan hankalaa. Joen yläosien kosket kun ovat pitkälti istutuskalojen varassa taimenen suhteen. Tosin paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä lupien oston yhteydessä myyjä vihjasi, että kirkkaisiinkiin kaloihin on mahdollisuus Kuusamon suurten järvien ansiosta.

Innokkaimmat saapuivat leirintäalueelle jo perjantaina aamupäivästä. Mikko L, Sami ja Ville aloittivat kalastuksen puolenpäivän jälkeen Ylä-Kitkan alkupäässä sijaitsevasta n. 500m pitkästä nivamaisesta Kiveskoskesta. Minä ja Vesa suuntasimme sen sijaan ensimmäiseksi katsomaan Käylänkoskea, joka osoittautui kuitenkin keltanokille aivan liian rännimäiseksi kalastaa perholla ja ainoa mielekkään näköinen kalastuspaikka, kosken niska, oli jo varhain virppamiehien miehittämä. Suunnitelmien mennessä uusiksi päätimme Vesan kanssa tutustua Saarikoskeen, joka on paljastui lähes kilometrin mittaiseksi. Pitkä ja mietovirtainen nivamainen koskikalastus osoittautui ylitsepääsemättömän hankalaksi kaupunkilaispojille. Aloituspäivän saalis jäi koko porukalta melko laihaksi, sillä merkittävin tapahtuma perjantaille kalastuksellisesti taisi jäädä Vesan 37cm harjus, joka otti hanakasti keskeltä virtaa isoon muddler-streameriin.














Myöhäisimmät reissulaiset saapuivat perjantai-iltana leirintäalueelle. Nihkeät kuulumiset jokivarresta eivät kuitenkaan antaneet latistaa reissun tunnelmaa, sillä porukka intoutui saunomisen ja illanvieton yhteydessä Villen ja Janne K (kuvassa) esimerkillä sitomaan tulevaksi päiväksi perhoja.



Lauantaina heräsimme klo: 08.00 aikoihin ja suuntasimme koko seurueen kanssa jokivarteen. Kalastimme Saarikosken laavulta käsin niin ylä- kuin alavirran nivoja ja koskia. Reilun kymmenhenkisen kalastajaseurueen päivän saalis jäi pitkälti alamittaisiin harjuksiin, joita tuli ihan haitaksi asti. Ainoastaan Mikko L ja Sami tavoittivat muutamia alamittaisia taimenia ylempää, joten mitään merkittävää mainintaa reissusta ei saaliiden osalta juuri jäänyt. Hienoiseksi yllätykseksi ainakin minulle tuli se, ettei edes suurempia harjuksia tavoitettu koko reissun aikana.



Saaliiden jäädessä kehnoksi mieltä ylentävää oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia menneen kesän reissuista. Parasta antia yhteisillä reissuilla mielestäni onkin uusien asioiden oppiminen ja kokeneempien perhokalastajien tarinoiden kuunteleminen. Heiltä saatua ensikäden tietoa pidän ainakin henkilökohtaisesti suuressa arvossa.

Vaan jos jotain hyvää niin jotain huonoakin reissuun liittyi. Ennakkoilmoittautumiset reissuun lähtijöistä oli jälleen erittäin runsas, mutta kuten enemmän säännöksi kuin poikkeuksi on muodostumassa, että vielä lähtöaamunakin käy inflaatio osallistujista. Mielestäni tämä on sääli, sillä jälleen keskusteluun nousi useita kehityskelpoisia ideoita tuleviksi seuran reissuiksi. Kaikkia matkoja tosin ei pysty järjestämään ilman sitoutunutta porukkaa, sillä valmisteluja hoitavien tahojen on erittäin hankala varata esim. matkoja tai kyytejä kun porukka arpoo viimeiseen asti osallistumistaan. Tässä lienee jokaisella mietinnän paikka.

Itse seuratoiminta jatkunee seuraavaksi pimenevinä iltoina sidonta- ja seurailtoina kerhomme tiloissa. Teemailtoja ideoitiin reissun päällä porukalla, joten otteestaan perhokalastus ei päästä edes vesien jäätyessä.

Kuvat: Sami Holappa

Perhokalastus ei ole varusteurheilua

Niin, blogin otsikkoa tuskin kukaan vannoutunut perhokalastaja uskaltaa sanoa ääneen ilman pelkoa siitä, että kävisi kuten saduista kuuluisalle Pinokkiolle.

Välinevalmistajien kieroutuneisiin markkinakikkoihin kompastuneena tulin hankkineeksi uuden setin, jota olisi tarkoitus käyttää pienemmillä joilla ja puroilla. Erityisesti harjuksen pintaperhokalastusta silmällä pitäen tulin hankkineeksi seuraavaa välineistöä:

Vapa: Sonik SK4 8` #3-4
Kela: Vision GT 24
Heittosiima: Vision Target #3

Sonikin vapaa olin himoinnut jo pitkään, kun Etelä-Suomesta kavereiden käyttäjäkokemukset olivat pelkästään positiivisia. Oulusta en Sonikin jälleenmyyjää ainakaan toistaiseksi vielä löytänyt, joten tilauksen suhteen piti turvautua jo tutuksi tulleeseen internettiin. Erityisesti vavan hinta-laatu suhdetta on kiitelty ja takuutakin on luvattu useita vuosia, jota pidän itse ainakin suuressa arvossa. Saattaa takuun arvostaminen johtua myös käyttäytymisestäni jokivarressa. Koheltaminen ja höntyily kivikoilla lienee kuvailuna vielä vähättelyä.

Pelkällä välineistöillä tuskin tekee vielä itsessään mitään, joten tulin tilanneeksi briteistä myös uutta perhokalastusta käsittelevää kirjallisuutta hyllyyni:

Tactical Fly Fishing: A Guide for the Advanced and Competition Angler - Jeremy Lucas

A Guide to Tying North Country Flies - Mike Harding

Wet-Fly Tying and Fishing - Roger Fogg

Uusia välineitä ei onneksi tarvitse kauaa pihdata, sillä jo torstaina lähdemme Vesan kanssa kohti Kuusamoa. Seuramme järjestää kyseisenä viikonloppuna syysreissun Ylä-Kitkan koskille. Hätäisimpinä otamme luonnollisesti varaslähdön jo päivää ennen muita, jotta vältytään edellisten syysreissujen tapaisilta kalastustilanteilta jotka ovat aiheutuneet lievän yli-innokkuuden seurauksena.

Marko: 'Tuolla on kala, kalasta se'

Anton: 'Ai missä?'

Marko: 'Ei enää mitää. Janne kahlas jo sen päälle'



Kuva: Marko Kurtti

Syyskarsinta hakemuksien täyttelemistä

Kauden 2009-2010 SM-finaalit kilpailtiin 21-22.8.2010 Merikarvianjoella ja Kangasjärvellä. Sillä aikaa kun tosi kalamiehet olivat kilpailemassa kirkkaimmista mitaleista paikan päällä tuli meidän amatöörien keskittyä lähinnä tulevan kauden syyskarsinta hakemusten täyttelyyn ja kisojen seuraamiseen internetin välityksellä. Mielenkiinnolla odottelen Ylen Erätulilla -ohjelmaa, jossa esitellään SM-finaaleja kameran takaa. Käsittääkseni jakso tulee ulos 23.9.2010.

Hain seuraaviin syyskarsintoihin kaudeksi 2010-2011:

25.9. Oulu, Mustalampi
2.10. Leivonmäki, Havulampi
16.10. Viitasaari, Korpilohi

Paikkoina Havulampi ja Korpilohi ovat itselleni tuntemattomat, joten puhtaasti opintoreissuja tiedossa - mikäli arpaonni tällä kertaa suosisi. Mustalammelle ei vaihteeksi näyttäisi ruuhkaa olevan kilpailijoiden osalta ja kisa käydäänkin ilman erillistä kisaistutusta, eli kevään istukkaiden varassa joudutaan painimaan. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia sen voi jokainen itse päättää, mutta varmaa on, että syksyn karsinnat Oulussa tulevat olemaan melko erilaiset kuin keväällä.



Kuluneella kaudella olen saanut valtavasti uusia ideoita perhojen ja tekniikoiden suhteen. Pimenevät syysillat onkin tullut vietettyä melko ahkerasti perhopenkin äärellä ja rasiat ovat täyttyneet täyttyneet ihan kohtuullisesti. Usko hommaan ja erityisesti perhoihin on ollut kovilla toisinaan. Erityisesti on jäänyt mieleen kuluneen kauden Utajärven karsinnoissa käyty keskustelu, jossa totesin:

'Oon kohta uittanut kaikki rasiat läpi, eikä missään mitään tapahtumaa koko päivänä.'

Onneksi sain kanssakilpailijalta, joka jääköön nimeämättä, kultaisen neuvon.

'Janne, älä uita niitä rasioita vaan niitä perhoja.'

Summa summarum. Ensi kauteen lähdetään siis jo huomattavasti viisaampana!

Tutustumassa Kainuun kuuluisiin koskiin

Olimme suunnitelleet Tuomaksen, Vesan ja Heikin kanssa reissua Kainuuseen jo aikaisemmin tänä kesänä, mutta suopotkupallon mm-kisat sekoittivat reissuaikeet. Kaikki seudun vuokramökit olivat luonnollisesti varattu jo aikoja sitten, eikä ajatus yleisöryntäyksestä korpeen muiden mukana oikein saanut vastakaikua.

Minulle matka oli neitseellinen Kainuun kuuluisille koskille. Useita kertoja reissuista on ollut puhetta niin Kuhmon kuin Hyrynsalmen suunnalle, mutta jostakin syystä sitä on kesästä toiseen löytänyt itsensä kuitenkin tutulta turvalliselta Iijoelta. Nyt reissuun lähtö oli kuitenkin enemmän kuin helppoa, kun Vesa ja Tuomas olivat hoitaneet mökit ja luvat kuntoon. Iso tattis siitä heille.

Torstaina saavuimme mökille Ukkohallan mökkimajoituksiin. Matkaa mökiltä tuli kaupoille ja pelipaikoille reilut parikymmentä kilometriä, mutta mökin halpa vuokrahinta näin sesongin ulkopuolella houkutteli meidät komeiden maisemien lisäksi. Huomionarvoista on myös, että aivan mökkirinteen vieressä sijaitsee Syväjärvi. Järveen oli istutettu heinäkuussa 200kg kirjolohta, joten iltaongella käynti oli tehty mitä helpoimmaksi. Tarkoituksenamme olikin pitää reissun aikana leikkimielinen mökkikilpailu järvellä, joka jäi kuitenkin toteuttamatta kun mökin vuokraan kuulunutta venettä ei koskaan löytynyt.

Itse kalastuksen aloitimme torstaina iltapäivästä Luvankoskella. Paikan päälle päästyämme todellisuus kuitenkin löi vasten kasvoja, kun vesitilanne osoittautui erittäin heikoksi. Viime aikaisista runsaista sateista huolimatta vesi oli koskessa laskenut erittäin matalaksi ja kalastaminen keskittyi lähinnä päävirran monttujen etsimiseen. Onnistuimme illan ja alkuyön aikana saamaan muutamia pieniä harjuksia sekä räikeästi alamittaisia taimenia. Ainoaksi kunnon tapahtumaksi jäi Vesan perhossa tapahtunut pyörähdys alkuillasta. Suurin osa tapahtumista tuli pieniin nymfeihin ja pupiin. Itse koski oli kuitenkin erittäin monimuotoinen jonne on päästävä joskus uudelleen paremmalla vesitilanteella touko-kesäkuussa.



Perjantaina oli vuorossa noin 20km pitkän Ukkohallajoen koskikalastusta. Erittäin kirkasvetiset ja 6-10m leveät koskipätkät tarjosivat mitä hienointa harjuksen kalastusta. Alkupäivän aikana tavoitin kymmenkunta harjusta kalastamalla ylävirtaan edeten pienillä nymfeillä. Vaihdettuamme iltapäivällä aivan joen alimmalle koskelle saimme reilu 50 harjusta pintaperhoilla. Erityisesti oliivit klinkit ja superpupat osoittautuivat harjuksille vastustamattomiksi. Valitettavasti mitään suurempaa emme saaneet, sillä jo 30cm alamitan ylittäminen osoittautui hankalaksi.



Lauantaina saimme seuraksi myös Heikin, joka oli viettänyt edellisen illan jahdin aloituksessa Kempeleenlahdella. Olimme varanneet lauantaiksi seuraluvan kuuluisalle Kynänkoskelle, jolle olimme asettaneet suurimmat odotukset koko reissulle. Myös Kynäkoski osoittautui hyvin vähävetiseksi, kuten aikaisempien päivien kosket. Olosuhteet pakottivat kalastamaan kovan virran ränniä ja sen kuoppia tšekkilarvastuksella. Sain päiväsaikaan kolme harjusta, joista suurin 42cm. Tuomas, Vesa ja Heikki saivat niin ikään muutamia pieniä harjuksia ja n. 20cm taimenen poikasia.

Sunnuntaina lähdimme Heikin kanssa kotimatkalle, kun Vente ja Tuomas jäivät vielä muutamaksi päiväksi kalastelemaan Nuottikoskea. Vaikka henkilökohtaisesti reissu epäonnistui siinä määrin, etten onnistunut saamaan yhtään kontaktia isompiin taimeniin, joista Kainuun kosket ovat tunnettuja, niin uusi reissu sinne on jo suunnitteilla. Ajankohdaksi on vain välttämätöntä valita alkukesä, jotta koskien vesitilanne pitää kalastuksen mielekkäänä.

Lisäinfoa ja silmäniloa pelipaikoista löytyy osoitteesta http://www.ukkohallafishing.fi/

Paluu Kitkajoelle

Monien tekijöiden summana Kitkajoen upeat kalapaikat ovat jääneet paitsioon sitten seuran Junnureissumme 2007. Muutama vuosi oli siis kerennyt vierähtää edellisestä reissusta. Huhut hyvästä taimen kesästä Kitkalla aiheuttivat kuitenkin lähes pakonomaisen tarpeen päästä käymään edes muutaman päivän reissu maakuntamme ehkä hienoimmalla taimenjoella.

Seuraa Kitkajoen reissulle ei tarvinnut kauaa kysellä, kun Heikki R vietteli vielä kesälomansa viimeisiä viikkoja. Sovimme, että lähdemme matkaan keskiviikkona 11.8.2010. Luvat joelle kävimme ostamassa Kuusamon Citymarketista, jossa hoitui samalla myös ruoka ja juomatarpeiden hankinnat moitteettomasti. Leirin saimme pystytettyä valoisan aikaan aivan jokivarressa sijaitsevan laavun läheisyyteen. Iltapäivä menikin leirillä yön pimeyttä odotellessa ja jokea seuratessa mahdollisten pintakäyntien toivossa.

Ensimmäisenä yönä aloitimme kalastuksen klo: 23.00 ja keskityimme lähinnä muutaman hyvännäköisen poolin heittämiseen. Kyseisistä pooleista oli puskaradion mukaan saatu viime viikkojen aikoina useita jopa yli 5kg taimenia, joten odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Onneksemme jokivarressa ei ollut arkena juuri ruuhkaa, mitä nyt muutama virvelimies puukaloineen. Yön ainoaksi kunnon tapahtumaksi jäi Heikin pieneen kahdenkäden vapaan käynyt tärppi alemman poolin kovan virran reunalta. Vaikka pääsimme kalastamaan lähes kahdestaan kyseiset poolit läpi yön niin munat jäi silti ensimmäiseltä yöltä pataan. Aamulla herättyäni kuulin laavulla paikallisilta kalastajilta, ettei ylempänä ollut myöskään tapahtumia ollut edellisenä iltana.

Reissun toisena päivänä pääsimme leirin läheisyydessä sijainneelle laavulle tekemään ruokaa ja olemaan sadetta piilossa. Iltapäivään mennessä laavulle ei tullut ketään muita, joten päätimme jäädä kalastamaan viereistä niskaa seuraavaksi yöksi. Seuraksi saimme yöllä muutaman paikallisen gurun, joista toinen osottautui illan aikana paikallisen kalastusliikkeen myyntipäälliköksi. Yhteisiä tuttuja löytyikin useita ja rinki niskalla kiersi oikein mukavasti. Kyseinen niska osoitti raakuutensa yön aikana. Paikka jossa on parhaimmillaan mahdollisuus 'elämänsä taimeneen' osoittautui niin kovin tyhjäksi. Illan yhteiseksi motoksi nuotiolla jäikin 'kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta millään ei ole mitään väliä'. Ainoaksi tapahtumaksi jäi Heikin näkemä pintakäynti suvannossa. Paikalliset kalastajat romuttivatkin aikaisemmin kuulemamme huhut erikoisen hyvästä vuodesta taimenen suhteen.



Perjantaina lähdimme kotimatkalle iltapäivästä.

Tarkoituksena on suunnata seuraava kalareissu tulevana viikonloppuna Kainuuseen. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Ajoahvenia ja taistelusiikoja

Järjestimme Oulun seudun perhokalastajien perinteisen joka kesäisen Junnu-reissun tällä kertaa Utajärven kunnassa sijaitsevalle Valkeisjärvelle, jossa oli tarkoitus tavoittaa erityisesti siikoja. Edellytykset tälle ainakin oli otolliset, sillä seuran jäsenten visiitit aikaisemmilla viikoilla huhusivat jopa yli 50cm siikojen syöntihaluista.

Reissuun osallistui yhteensä reilu kymmenkunta jäsentä, sekä muutamia päiväseltään käyneitä vierailijoita. Lähdin itse matkaan työkiireiden vuoksi vasta lauantaina yhdessä Antonin, Laurin ja Matin kanssa. Muut olivat saapuneet paikalle jo edellisenä iltana. Majoituimme kodassa, sekä puolijoukkueteltassa aivan järven rannalla.

Kuulimme, että perjantai-iltana järveen oli tehty n. 100kg kirjolohi-istutus. Tämän perusteella pyrimme tietysti alkuun kokeilemaan erilaisia tekniikoita myös kirjolohelle - ilman tulosta. Päätimmekin palata takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan, eli siikajahtiin. Illalla selvisi, ettei kukaan muukaan ollut saanut kirjolohiin kontaktia.

Antonin lauantai päivän ja koko reissun saldo jäi muutaman karkuutuksen lisäksi komeisiin ahveniin. Minä sain 42cm siian (kuvassa) pinturilla, sekä pari ahventa. Kalastimme koko päivän veneestä käsin vaikka itse järvi mahdollistaa laadukkaan kalastuksen myös kelluntarenkaasta, jota suurinosa seuran jäsenistä käyttikin. Lauantaina koko seurue sai yhteensä kymmeniä siikoja, joista valtaosa jäi kuitenkin reilusti alle 50cm. Muutaman siian otimme myös ylös asti, joista teimme illalla herkullista siikakeittoa.



Lauantai-iltana kävimme myös saunomassa ja uimassa järvellä. Sunnuntaina kävin aamuvarhain pikavisiitin järvellä ilman mitään mainittavia tapahtumia.

Reissu oli jälleen onnistunut, kuten seuran yhteisreissut aikaisemminkin. Kyseisiä matkoja kun jaksaa aina odottaa yhä uudelleen. Uuden oppiminen ja samanhenkisten ihmisten kanssa yhteisolo yhdistettynä kalastukseen on ainakin minut koukuttanut. Syysreissua odotellessa..

Sitä ennen kuitenkin osallistun lauantaina 10.7.2010 järjestettävään Valkeisen SM-karsintaan, jossa olisi tarkoitus lähteä parantamaan viime vuoden 10. sijaa. Kokonaiskilpailussa olen tällä hetkellä sijalla 85. joten SM-loppukilpailuun tänä vuonna on tuskin mitään asiaa.

Suolijoella jälleen ennätykset rikki

Sunnuntaina toteutui vihdoin pitkään haikailtu reissu Puolangan kunnassa sijaitsevalle Suolijoelle. Olimme tehneet muutama vuosi sitten seuramme perinteisen (Oulun seudun perhokalastajat) Junnureissun Suolijoelle. Silloin pääsimme kalastamaan paikallisia ekokoskia, eli Haara- ja Majovonkoskea, josta saimme kymmenen hengen porukalla viikonlopun aikana reilut toistasataa harjusta, yhden taimen sekä hauen.

Päätimme yhdessä Matin, Tuomaksen ja Vesan kanssa, että kalastaisimme saman joen ylempiä koskia. Oletimme, ettei ekokoskille olisi ollut enää vapaita lupia näin juhannusviikonlopun ajalle. Valitsimme kalastuskohteeksi Räpättäjänkosken, jonne luvat sai ostettua Tuulentuvan viereisestä omakotitalosta. Luville jäi hintaa ainoastaan 10€/hlö. Ystävällinen pariskunta osasi kertoa, että edellisenä iltana samaisilta paikoilta oli saatu ylös 2,5kg taimen - vaapulla.

Jätimme auton aivan joen vieressä kulkevalle autotien levikkeelle, josta oli lyhyt matka laavulle. Aikaisemmat kokemukset Suolijoesta vaikuttivat siihen, että lähdimme kalastamaan ensisijaisesti harjusta. Reilun tunnin kalastuksen jälkeen tapahtumia oli ollut niukasti, sillä Matti oli saanut muutaman pienen alamittaisen harjuksen ja Vesa karkuuttanut kalan alavirrasta. Muiden jäädessä nuotiopaikalle syömään lounasta suuntasi samaanaikaan Vesa takaisin alavirran tärppipaikalle, eikä aikaakaan kun näimme vavan taipuvan. Kilpajuoksu alavirtaan ja pitkän väsytyksen jälkeen kala ylös mitattavaksi ja kuvattavaksi, 50cm taimen oli langennut kultaruskeaan streameriin.



Aikamme ihmeteltyämme Vesan saalista jatkoimme kalastusta siten, että jäimme Vesan kanssa alavirtaan ja Matti sekä Tuomas lähtivät ylös sillan paikoille. Muutama tunti vierähti Vesan kanssa ihmetellessä pinnalla hyppiviä taimenia, jotka paljastivat sijaintinsa huolimatta silti perhojamme. Ilmeisesti liikkeellä olleet oliivit korrit ja vesiperhoset kiinnostivat pintovia taimenia.

Iltapäivällä onnistuin saamaan siiman päähän ensimmäisen ja samalla viimeisen tapahtumani, kun kahlattuani keskelle koskea pääsin heittämään poikkivirtaan vastarannan puolelle. Uiton loppuvaiheessa uppoperhoni liukuivat mietoon peiliin, josta perhoni katosi ja raivokas täräys ilmaisi, ettei kyseessä ollut pohjatärppi. Muutaman voimakkaan potkun jälkeen kala junttasi itsensä kovan virran reunalle jolloin säikähdin, että sivutapsi olisi tarttunut pohjaan. Hetken jumittamisen jälkeen kala lähti raivokkaisiin sivuttais suuntaisiin syöksyihin samalla kelan jarrun ollessa tiukilla. Vastaavaa kokemusta en ole koskaan koskella kokenut, josta tiesin, että kyseessä täytyi olla isompi kala. Sain pitkän väsytyksen jälkeen kalan hieman rauhoittumaan ja nousemaan pintaan, jolloin näin sen olevan taimen. Yritin haavita kalan kahteen otteesen ilman tulosta. Pyrin vetämään taimenta lähemmäs itseäni, jotta yltäisin saamaan sen haaviin. Samalla hetkellä tajusin vapani katkenneen ja kärkiosan lentävän kuin keihäs eteenpäin virrassa. Sain otteen kuitenkin pian vavan lopusta ja kuin tuurin kaupalla haavittua kalan pienen asettelun jälkeen. Uskomatonta, mutta totta. Rannalta kuulin naurun ja ihmetyksen sekaisia huutoja, kun Vesa oli seuranut toimintaani kokoajan. Mittaus ja punnitus paljastivat taimenen olevan 52cm ja 1,6kg. Oma ennätys rikki, sisältäen kaikki klassiset merkit! Onneksi Greys lupaa elinikäisen takuun vavoilleen, muuten olisi voinut tulla kilohinta kalliiksi.





Palattuamme laavulle nuotion ääreen saimme kuulla, etteivät Tuomas ja Matti olleet saaneet mitään merkittävää. Kuultuaan minun taimenesta päättivät he kokeilla vielä alhaalta kertaalleen. Huolella piiskattu koski antoi loppupäivästä kuitenkin enään yhden reilun 30cm harjuksen, jonka Matti sai kuulapäänymfillä.

Kotimatkalle lähdimme vähän ennen seitsemää. Totesimme Suolijoen jälleen loistavaksi perhokalastuspaikaksi, jonne täytyy päästä uudelleen. Mielellään viikonlopun kestävälle reissulle, sillä taas jäi useampi koskipätkä kalastamatta. Edellisen reissun tapaisille harjuskarkeloille emme yltäneet, mutta taimen tapahtumat eivät antaneet juurikaan sijaa sen murehtimisille.

Korpijoella kirkkaiden nousukkaiden toivossa

Juhannusaaton illan vietto teki jälleen tehtävänsä. Tarkoituksena oli lähteä heti aamusta kohti Pudasjärven kunnassa sijaitsevaa Korpijokea, mutta venähtäneiden aamutoimien vuoksi pääsimme veljen kanssa matkaan vasta 11.00 aikaan. Liikenne oli arvatenkin rauhallista Oulu - Pudasjärvi välillä. Lukuunottamatta 'Kaivuri-Jukkaa' joka minikaivurinsa kanssa ilahdutti aamu-unisia matkaajia.

Olimme edellisenä iltana koittaneet etsiä tietoa internetin avulla Korpijoen paikoista, jotka olivat siis molemmille tuntemattomat entuudestaan. Parille kalakaverille soittelimme, kun internetistä löytyi valitettavan nihkeästi päivitettyä informaatiota. Kaverille kilauttaminen ei sekään tuottanut tulosta, sillä kuulosti siltä ettei kukaan ollut paikoilla käynyt muutamaan vuoteen. Suurin apu löytyikin Pohjolan Perhokalastajan numerosta 2/2002 s. 76-81, jossa oli todella laaja esittely Korpijoesta. Artikkelin kirjoittamisesta oli kuitenkin sen verran kauan, ettei jutussa mainitut markkahinnat kelvanneet lupien ostojen yhteydessä ja rauhoitetuiksi merkityt alueet olivat kalastajien vapaassa käytössä.

Edellä mainitun lehtiartikkelin perusteella päätimme viettää päivän Paukkerinharjun maastossa sijaitsevissa Kitusenkoskila, jotka kuuluvat Jongun osakaskuntaan. Luvat saimme ostettua kätevästi Paukkerin kylällä sijaitsevasta punaisesta omakotitalosta, jossa oli selkeät keltaiset kyltit kalalupien ostamiselle. Hintaa luvalle tuli 5€ perusmaksu + viehemaksu 5€, eli 10€/hlö.

Aloitimme kalastuksen Ylä-Kitusenkosken laavun paikoilta sään ollessa vielä puolipilvinen ja +18 astetta. Luonto näytti kuitenkin pian voimansa, sillä ukkonen ja voimakas sadekuuro yllättivät hetkellisesti. Tämä ei kuitenkaan kaloja haitannut, sillä juuri sateen aikana onnistuin tartuttamaan noin 30cm harjuksen #10 koukkuun sidotulla Turkulaisella. Samalla seisomalla kuulin myös huutoa ylävirrasta ja huomasin veljen pitelevän kiinni hetken kalaa ennen karkuutusta. Supertinselissä oli ollut tapahtuma.

Sadekuuron mentyä ohi kävimme katsomassa Hätälänvirran paikkoja, mutta päätimme palata takaisin, koska virta näytti kovin hiljaiselta ja matalalta. Rannassa jututimme myös rantamökin isäntää, joka osasi kertoa, että varsinaisia istutuksia kyseiselle paikalle ei tehdä vaan lähinnä ylemmäs jokea. Jatkoimme kalastusta Ala-Kitusen lyhyessä virrassa. Paikan vaihtamisen yhteydessä päätimme jättää streamerit vähemmälle ja kokeilla erilaisilla nymfeillä sekä larvoilla kalastamista voimakasvirtaisen uoman reunalta. Tekniikan vaihtaminen selvästi kannatti, sillä onnistuin saamaan kaksi alamittaista harjusta ja yhden kirkkaan 38cm taimenen. (kuvassa) Matille tapahtumia kertyi iltapäivän aikana 5 alamittaista harjusta, sekä muutama karkuutus. Kaikki kalat C&R.



Kotimatkalle lähdimme 20.30. Paikkana Korpijoki oli erittäin positiivinen yllätys, joka on varmasti uudelleen käymisen arvoinen paikka. Erityishuomiona täytyy todeta, että kahlaaminen paikassa on välttämätöntä ja kahluusauva on syytä varata mukaan.

Siian perässä paikallisella järvellä juhannusaattona

Päätin lähteä juhannusaaton aamuna siian perässä paikalliselle järvelle. Saavuin rannalle 11.30, jolloin tuulta oli vain nimeksi ja mittari näytti reilua +20 astetta lämmintä. Ajankohta oli myös siinä mielessä onnistunut, ettei järvellä näkynyt juuri muita kalastajia. Ainoastaan satunnaiset mökkiläiset aloittivat rannoillaan keskikesän juhlaa.

Rannalla virittelin valmiiksi kaksi vapasettiä. Sääennusteet olivat luvanneet koko päivälle aurinkoista ja pilvetöntä ilmaa, joten ajattelin keskittää kalastuksen lähinnä uppoperhoihin. Pääsin testaamaan samalla myös veljen uutta heittosiimaa, Vision Vibe 125, joka paljastui todella päteväksi. Pitänee tosissaan taas harkita uusia varustehankintoja, sillä kelluvalle heittosiimalle järvikalastukseen olisi huutava pula.

Reilun tunnin jälkeen sain ensimmäiset kontaktini kaloihin, kun #12 buzzeriin tarttui mukavan kokoinen ahven. Hieman tämän jälkeen sain samalta paikalta kesän ensimmäisen siian, 52cm (kuvassa) C&R. Ottiperhona toimi kaikkien yllätykseksi ylimmässä tapsissa ollut punaisella volframkuulalla painotettu Zulu. Kuvauksen ja mittaamisen jälkeen vapautin kalan, vaikka ajatus siiasta juhannusruokana ei kuulostanut hullummalta.



Suuren virheen tein jälleen, kun otin puhelimen mukaan järvelle. Päätin pitää pienen ruokatauon muutaman tunnin kalastuksen jälkeen ja vastailla samalla puhelimeen, kun soittoja tuli tasaiseen tahtiin eri puolelta Suomea. Simo oli lähteny Hämeenjärvelle kalaan, Tapio aikoi lähteä illan mittaan Kemijärven mökin lähellä sijaitsevalle siikalammelle ja Heikki aikoi sitoa viimeiset ottiperhot Simojoelle huomiseksi.

Eväät syötyäni palasin järvelle samoille paikoille, joissa olin onnistunut saamaan aikaisemmin päivällä tapahtumia. Iltapäivän saldo jäi melko laihaksi, koska karkuutin kaksi kalaa ja sain vain yhden ahvenen ylös asti. Epäilisin toisen karkuutuksista olleen kirjolohi, vaikka Mikko L kertoi saaneensa kavereiden kanssa todella pirteitä siikoja edellisenä viikonloppuna. Tiedä siitä sitten, arvuutteluja vain. Karkuutukset opettivat jälleen sen, ettei kalan pitäisi koskaan antaa yllättää. Aneemiset vastaiskut olivat varmasti syy siihen, miksi kalat irtosivat hetken väsytyksen jälkeen. Kotimatkalle lähdin hieman ennen viittä. Kotiin päästyäni peilistä kyllä huomasi, missä päivä oli vietetty ja oliko aurinkolaseja pidetty päässä.

Pokeria pelaavat ystäväni ovat kertoneet, että: 'Peli on siitäkin syystä mielenkiintoinen, että jokaisella kädellä oppii jotain uutta, jos jaksaa keskittyä.' Mielestäni sama pätee myös hyvin pitkälti perhokalastukseen, sillä jotain uutta oppii aina. Jos ei ihan joka heitolla, niin ainakin jokaisella kalareissulla.

Livojoella ensikertalaisena.

Jännä huomata miten sitä herää aina yhtä kivuttomasti kalareissuille. Mistähän lie johtuu, ettei samanlaista innokkuutta ja elämänhaluisuutta löydy työaamuisin?

Kello herätti 07.30 ja suunnaksi otimme Vesan kanssa Livojoen Kiesikosken, joka sijaitsee Pudasjärven kunnan alueella. Vesa oli käynyt pelipaikoilla jo muutamaa päivää aikaisemmin, jolloin vesi oli ollut vielä korkealla. Minulle paikka oli täysin uusi, sillä aikaisemmat reissut ovat suuntautuneet enemmän Iijoelle Taivalkosken suunnalle.

Luvat, 12€/vrk, koskelle hankimme kätevästi puhelimitse soittamalla palvelunumeroon. Päästyämme perille Kiesikosken laavulle huomasimme olevamme ainoat kalastajat, sillä muita ei koskella näkynyt ja parkkipaikkakin oli tyhjillään. Ei sinänsä ihme, koska koko aamupäivän kestänyt voimakas sade ei hellittänyt millään.

Päätimme aloittaa kalastuksen hieman ylempää ja laskea koskea päivän mittaan alaspäin. Kalastimme kummatkin ensimmäisen laskun streamereillä. Vesa onnistui saamaan laskun aikana yhden 42cm taimenen C&R, jolla oli isot viillot kyljessä. Ihmettelimme valokuvasta vielä jälkeenpäin mikä tuollaiset jäljet oli saanut aikaiseksi. Lisäksi Vesa karkuutti isomman taimenen, joka edellisen tapaan tarttui Black Marabou Muddler -perhoon. Ensimmäisen laskun jälkeen pidimme taukoa laavulla eväitä syöden. Löysimme myös vieraskirjan, jossa viimeisimmät merkinnät kertoivat lähinnä harjuksista.





Toisen laskun päätimme aloittaa laavusta katsoen alempaa. Parin tunnin kalastuksen tuloksena Vesa sai vielä pienen harjuksen ja minä vastaavasti 38cm, joka otti sivutapsissa olleeseen oranssiin mini-zonkeriin. Laskun jälkeen päätimme lopuksi käydä kokeilemassa muutaman ottikiven, joista oli tullut aikaisemmin tapahtumia. Paikat olivat ilmeisesti kuitenkin jo sen verran häirittyjä, ettei mitään merkittävää siiman päässä näkynyt.

Ensikertalaisena Livojoesta minulle jäi pelkästään positiivisia kokemuksia, jonne varmasti palaan joskus vielä uudelleen. Tosin siihen voinee mennä vielä aikaa, sillä kyseisellä seudulla löytyy lyhyiden etäisyyksien päästä useita kokemattomia paikkoja.

Blogin aloittelua.

Vihdoin viimein sain aikaiseksi perhokalastus-aiheisen blogin aloittelun. Pitkään on tullut seurailtua muiden lajin harrastajien blogeja ympäri maailmaa. Tarkoituksena käyttää blogia omana päiväkirjana, johon päivittelen juttuja sitä myöten kun sidontalangat katkeilevat ja perukkeet sotkeentuvat.

Alkuun pitää jo mainita, etten suosittele perhokalastusta kenellekkään. Huomattu on jo nyt, ettei tästä irti pääse kun sitä on kertaalleen päässyt kokeilemaan. Alla olevasta kuvasta ilmeneekin, mitä mieltä Anton on perhon heittämisestä vastatuuleen. Varsinkin kun joku on kuvaamassa vieressä.