FNF Daphnia Blob

Oulun korkeudella kevään ensimmäiset kosketukset kirjolohen kalastukseen paikallisilla lammilla on yleensä saatu vapun ja helatorstain välisenä aikana. Tänä vuonna lunta vaikuttaisi olevan poikkeuksellisen paljon, mutta toivo elää edelleen, että aikaisempien vuosien aikataulussa pysyttäisiin "lumi-infernosta" huolimatta.

Kuluneen talven aikana sidontapakkiini on löytänyt useita uusia tuotteita, joita polttelisi päästä jo testaamaan tositoimissa. Eräs näistä tuotteista on Daphnia Fritz, jota valmistaa FNF eli tutummin Frozen North Fly Fishing. Kevin Porteousin yritys on tullut tutuksi kirjolohi- ja taimenperhojen sidonnassa käytettävistä laadukkaista materiaaleista. Erityisesti Isossa-Britanniassa kilpailu tämän alan tuotteiden välillä on äärimmäisen kovaa, jossa FNF on pärjännyt ilmeisen hyvin juuri korkealaatuisten materiaalien ja nopeiden toimitusten ansiosta. Täysin yksin Kevin ei tuotteita ole kuitenkaan tehnyt tunnetuksi, sillä FNF:n suosittelijoiden joukossa ovat alan lehdistä tunnetut Iain Barr ja Kieron Jenkins.

Yksi pakkaus Daphnia Fritziä sisältää noin metrin verran sidottavaa. Koon #8 koukku täyttyy noin viidestä kierroksesta, joten materiaali on äärimmäisen riittoisaa. Tosin koukkua valitessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että koukun kärki ei peity liiaksi tuuheasta fritzistä. Itse suosin paksulankaisia blob- tai larvakoukkuja, joita valmistavat esimerkiksi Ikon, Dohiku ja Fasna.

Keväisessä järviperhokalastuksessa käytän kuvanmukaisia blob-perhoja tyypillisesti litkan ylimpänä perhona. Blob- ja egg-perhojen lisäksi materiaali soveltuu esimerkiksi pikkukalajäljitelmien tekemiseen. Suomessa pikkukalajäljitelmissä materiaalina on yleensä käytetty muddler-tekniikan avulla peuraa. Daphnia Fritzin etuna on tähän verrattuna sidonnan nopeutuminen ja huomattavasti vähempi sotkun määrä sidontapenkin äärellä.

FNF:lle on ominaista, että tuotevalikoima on pidetty melko suppeana. Sitäkin suurempi on värivalikoiman määrä, joita riittää kylliksi vaativille kuluttajille. Vaihtoehtoina ovat Atomic Yellow, Black Jack, Blushing Sunburst, Competition Pink, Coral, Egg White, Flesh, Grafham Shrimp, Hulk, Magma,Marshmallow Pink, Mellow Yellow, Melon, Olive, Pellet, Pink 8, Pink Core Biscuit, Prawn, Rutland Snail, Safety Orange, Zest.

Taimenperhojen sidontaa

Tälle talvea olen sitonut reilut 450 perhoa, joista lähes kaikki ovat pikkuperhoja niin harjukselle kuin taimenelle. Tässä muutama viimeaikainen sidos, jotka löytyvä aina rasiasta kun suuntaan taimenen koskikalastukseen. 

Perhokalastuksen alkeita opettamassa Kainuussa

Olen pyrkinyt vuosien saatossa pitämään kiinni siitä, että joka kesä tutustutan lajin pariin muutaman ystävän, joille laji ei ole vielä entuudestaan tuttu. Tänä kesänä suuntasimme Puolangalle yhdessä Eeron, Mikon, Petterin, Juhon ja Jannen kanssa. Ensikertalaisten reissuksi tulokset olivat varsin hyviä. Kaikki saivat kaloja ja erityisesti mieleen jäi Juhon 47cm harjus. Perhoista raskaasti painotettu Yökyöpeli toimi erityisen hyvin.

Iijoen SM-karsinta 2017

Kipinänkosken SM-karsinnassa koskimäkärää riitti niin paljon, että paikoin hengittäminen koskessa oli haastavaa. Tässä kuvassa tuon seipiä mittaukseen iltapäivän jaksolla. Sijoitus 9/20. Kuva: Sakari Kulojärvi

Arvostelu: JMC Yoto 30 puoliautomaattikela

Kuvaus: JMC Yoto 30 puoliautomaattikela

Paino: 135 grammaa

Materiaali: Alumiini/komposiitti

Kapasiteetti: WF3 + 20m 20lbs pohjasiimaa

Suositushinta: 199€

Lisäpuola: 99€

Väri: Musta

Arvostelu:

Nopeissa virtavesissä viihtyvänä kalastajana olin pitkään harkinnut hankkivani ns. puoliautomaattikelan helpottamaan kalastusta. Keski-Euroopassa tämän kaltaiset kelat ovat varsin suosittuja esim. nymfikalastajien keskuudessa, kun heittopituudet vaihtelevat nopeasti virtaavissa pocket-kohteissa. Kilpakalastajana arvostan myös ajan säästämistä siiman sisäanottamisessa hektisissä tilanteissa. Yhdellä kahvan painalluksella laajakehäinen kela syöttää kerralla sisään siimaa noin metrin verran.

JMC:n Yoto-kelasta löytyy sekä kokoluokat 30 (#2-4) että 50 (#4-6). Näistä itse päädyin hankkimaan kokoluokan 30, koska kotimaassa nymfikalastus koskikohteissa tapahtuu pääasiassa sen kokoluokan sallimilla vavoilla. Kelan käyttäminen onnistuu niin vasemmalla kuin oikealla kädellä. Jarrua pystyy säätämään kelan vasemman puoleisesta nupista.

Yoto-kelan puolan vaihtaminen onnistuu myös helposti ruuvimeisselillä. Vaihtopuolaa tosin tuotteen mukana ei tule, vaan se täytyy erikseen hankkia, mikäli haluaa valinnanvaraa siimavalikoimaan. Kelan puhdistaminen käy myös yhtä vaivattomasti. Huomionarvoista on, että kelan koneisto on jatkuvasti näkyvillä eikä sitä ole suljettu. Näin ollen käyttäjän on syytä olla jokivarressa tarkkaavainen, mihin tuotteen jättää kun se ei ole käytössä. Tuotteen mukana tuleekin neopreenista valmistettu suojapussi.

Plussat:

- Äärimmäisen kevyt
- Nopeuttaa siiman sisäänottoa
- Muotoilu, laadukkaat yksityiskohdat
- Jarrun säätömahdollisuudet

Miinukset:

- Saatavuus kotimaassa
- Hintava varapuola
- Herkästi likaantuva

Kokonaispisteet: 9/10.

Lisätietoja: www.mouchesdecharette.com/

G-Loomis Cup 2017

Olosuhteet

Kisa kalastettiin kahdella erillisellä lammella. Vesi oli huomattavasti kirkkaampaa kuin kotimaan suolampikisoissa, joka mahdollisti osaltaan esim. buzzer-kalastuksen paremmin. Harjoituksien toisena päivänä satoi, mutta muuten kisaan valmistautuminen ja itse kisa käytiin poutasäässä. Isomman haasteen toi tuuli, joka oli paikoin todella voimakasta tasaisessa maastossa. Ihon palamiselta ei myöskään vältytty, kun ensimmäisenä treenipäivänä aurinko paistoi reilusti.

Kisakeskuksen yhteyteen kerääntyi viikonlopun aikana myös runsaasti eri kalastustarvikkeiden myyjiä esittelemään tulevan kauden uutuuksia. Näistä lähti myös suomalaisten mukaan useita uusia sidontateknisiä kikkoja, joita tullaan varmasti pienellä viiveellä näkemään myös Suomessa.

Kohdekalat

Kisa voitettiin puhtaasti kirjolohella. Sain harjoituksissa myös taimenen ja kultalohen. (golden trout) Taisteluparina toimineet puolalaiset saivat kisassa myös karpin, mutta sitä ei laskettu kisakalaksi. Kisalammessa nähtiin myös mm. sampi, mutta sekään ei ollut kisakala. Joka tapauksessa varsin eksoottinen kokemus meille suomalaisille.

Kalastustekniikat

Kilpailussa kalastettiin kahdeksan kertaa 45 min. jaksot, joten joukkuekaveri Joonaksen kanssa pystyimme kalastamaan yhden jakson aikana useilla eri tekniikoilla. Kisassa menestymiseen vaadittiin erityistä herkkyyttä hakea jokaiselle poolille ja hetkelle juuri se sopivin tapa löytää kaloja. Uskoakseni tilannetaju yhdistettynä erilaisiin tekniikoihin oli eniten ratkaisevassa roolissa sen suhteen, ketkä pärjäsivät ja ketkä eivät. Toisin siis kuin Suomessa, jossa aika ajoin yksittäisen kisan saattaa voittaa kalastamalla samalla tekniikalla kisan alusta loppuun.

Joukkueemme onnistui saamaan kaloja mm. ghost tip-siimoilla ja nymfeillä, äärimmäisen nopeatempoisella roly polylla ja booby-perhoilla, pohjaan upotetulla “ootto-ongella” ja FAB:eilla sekä pintasiimalla uitetuilla buzzereilla. Selkeänä puutteena oli taitamattomuus hyödyntää bung-tekniikkaa, jossa paikalliset olivat suomalaisia selkeästi edellä.

Yhteistä kaikissa vaiheissa kisaa oli se, että heittopituudet piti olla jatkuvasti maximissa ja mielellään muutaman metrin pidempiä, kuin muilla ympärillä olevilla joukkueilla. Pääasiassa yliolan heitoilla pärjäsi, mutta taitavimmat heittäjät haastoivat heittopituuksillaan muita ns. italialaisella alaheitolla.

Erityisenä huomiona nostaisin sen, että paikalliset käyttivät todella pitkiä haaveja. Pitkästä haavista oli etua, kun perukkeiden ja vapojen pituudet kasvoivat pidemmiksi kuin kotimaassa. Tämä myös nopeutti kalojen vapauttamista, kun väsyttämiseen ei tarvinnut käyttää niin paljoa aikaa. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon myös Suomessa, jossa haavien pituutta on rajoitettu.

Lisäksi kilpailijoilla näki kaikilla käytössä vapatelineitä, joista isoimmat kannattelivat jopa 8 vapaa kerralla. Suomalaisjoukkueet varustautuivat kilpailuun noin neljällä vavalla per kalastaja.

Perhot

Yksittäisinä perhoina ansaitsevat tulla mainituksi erilaiset variaatiot buzzereista, boobyista, FAB:eista, blobeista, liitseistä ja diawl bacheista. Myös erilaisia tinseleitä näkyi käytettävän kisassa, mutta nämä eivät tuottaneet joukkueellemme tulosta. Perhoja oleellisempaa oli löytää oikea tekniikka ja siima kulloiseenkin tilanteeseen.

Blob-perhoja kirjolohelle