Syksyistä kirjolohen lampikalastusta ja kisakauden avajaiset

Taimenen rauhoituksen jälkeen syksyiset illat ovat kuluneet vaihtelevalla menestyksellä lampikalastuksen merkeissä. Viimeisen kahden viikon aikana kalastuskertoja on kertynyt reilut puolisenkymmentä, jotka ovat raa'asti osoittaneet kirjolohen syyskalastuksen haasteellisuuden. Erityisesti kesän yli kasvaneet kirjolohet eivät ansaitse yhtään vähättelyä osakseen, sillä luonnonruualle opittuaan ruokailu muuttuu erittäin valikoivaksi. Siiman päässä vanhempi istukaskaan ei juuri kalpene perinteisten urheilukalastuksesta tuttujen kalalajien rinnalla.

Tervalammella lampikausi auki

Varsinaisen lampikauden aloitimme Vesan kanssa muutama viikko takaperin Ylikiimingin Tervalammella, joka on tunnettu runsaista istutuksistaan. Pienehköön suolampeen istutetaan säännöllisesti kirjolohen lisäksi myös taimenta ja puronieriää. Kalastuksen aloitimme iltapäivästä, kuten muillakin lampireissuilla myöhemmin. Paikalla oli meidän lisäksi runsaasti tahnaonkijoita ja yksi perhokalastaja. Tilaa kaikille lammella pienestä koosta huolimatta riitti hyvin, sillä onkijat olivat omaan tapaansa keskittyneet lähinnä tulipaikkojen läheisyyteen.

Virittelimme setit Vesan kanssa ja olimme yhtä mieltä siitä, että vaikka vanhaakin kalaa lammessa on varmasti runsaasti niin aloitamme kalastuksen tuoreiden kalojen perässä. Paikan ilmoitustaulu kun paljasti, että tankkiauto oli vieraillut paikalla muutamaa päivää aikaisemmin. Perinteiseen tapaan minä olin jälleen hitain (tai huolellisin, miten asian haluaa ymmärtää) virittelemään kamat ja samaan aikaan Vesa väsytteli jo ensimmäistä kirreä. Lyhyen uimatunnin jälkeen kala haavissa ja mittanauha osoittaa 38cm. Ottiperhona toimi kaikkien yllätykseksi pinkki leech mustalla häkilällä.










Kuvat: Janne Heikkinen / Tervalampi

Aloitin itse kalastuksen aavan suon puoleiselta rannalta, sillä heittotilaa löytyi parhaiten ja pääsin heittämään pieneen sivutuuleen. Kerkesin kalastaa muutaman uiton, kun Vesalla oli jälleen tuulen yläpuoleisella rannalla kiinni kala. Kala otti erittäin kaukaa kiinni ja oli todella pirteä yksilö, useat hypyt ilmaan paljastivat sen +50cm kirjoloheksi. Pitkään kestänyt väsytystaistelu ratkesi aivan rannassa, kun kala viimeisillä voimillaan potki itsensä irti. Kalan karkuuttaminen harmittaa aina, oli se sitte oma tai kaverin. Tosin onni onnettomuudessa. Paikan lupasäännöt kun kieltävät C&R kalastuksen ja kalakiintiö on asetettu 2kpl jalokaloja. Pientä huvitusta aiheuttivat myös onkijoiden reaktiot, kun Vesa sai 'kassin' melkein täyteen vain muutamalla heitolla.

Jatkoin sinnikkäästi kalastusta suon puoleiselta rannalta. Useat toistot palkittiin ja seuraavaksi oli minun vuoroni avata lampikausi myös saaliiden osalta, kun punaisella leechillä tavoitin ehjäeväisen 48cm kirjolohen. Kalastimme vielä tämän jälkeen muutaman tunnin tyhjää eri puolella lampea. Pimeän tullen pakkasimme kamat ja lähdimme kotia kohti. Tulimme Vesan kanssa siihen tulokseen, että aloittaessamme kalastuksen olimme sattuneet paikalle juuri 'peliaikaan' ja auringon laskiessa kalat laittoivat suunsa kiinni. Teoriaa vahvistaa Vesan ja Tuomaksen tekemä reissu jälkeenpäin samalle lammelle hieman aikaisemmin päivällä, jolloin mukaan lähti pintureihin haksahtaneet 3 kirjolohta.

Vaaralammella hyppimässä tasajalkaa

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen lähdimme Vesan kanssa käymään samaan kalastuskuntaan kuuluvalle Vaaralammelle, joka on kumppaniaan kooltaan huomattavasti isompi. Lammen ympäri kiertää lähes koko matkaltaan hyvät pitkospuut ja parkkipaikan puoleiselta rannalta löytyy heittolaiturit. Lammen keskelle pääsee kätevästi lautalla.

Aloitimme lähtörannan heittolaitureilta, mutta nopeasti selvisi, että se oli aivan liian matalaa mielekkäälle kalastukselle. Siirryimme lautan puoleiselle rannalle heittelemään ja samalla odottelemaan omaa vuoroa. Takaheittotilaa ei juurikaan ollut, sillä metsää oli aivan pitkospuiden vieressä. Rantoja rullailemalla saimme kolme pientä ahnetta haukea, jotka nielivät perhomme erittäin syvälle.

Onneksi hauenkalastus sai jäädä, kun pääsimme lautalle ja vedimme itsemme keskemmäs lampea. Ilta oli kalastajien osalta rauhallinen lammella, sillä meidän lisäksi lammella oli vain muutamia muita vieralijoita. Ruuhkaa ei siis ollut ja saimme kalastaa lautalta käsin lammen keskustaa useamman tunnin. Pääsimme todistamaan n. 100-150 pintakäyntiä illan aikana, joista osa aivan lautan välittömässä läheisyydessä. Tämä ilta lienee opettavaisin pitkään aikaan. Kirjolohi on haastavimmillaan uskomaton kala, sillä mietimme päämme puhki mitä ne hakivat pinnasta tai pintakalvosta pienillä 'pusuilla'. Hyönteisiä ei juurikaan näkynyt, mitä nyt muutama vaaleahko epämääräinen hyönteinen jota emme tunnistaneet. Yritimme tarjota perhoja niin pinnasta, pintakalvosta kuin välivedestä mutta mikään ei tuntunut toimivan. Illan kääntyessä yöksi luovutimme ja lähdimme kotiin tyhjin käsin. Turhautumisen ja pohdinnan sekalainen tunnelma jatkui vielä autossakin, emme keksineet mitään mitä olisimme voineet tehdä toisin.

Harjoitusreissu Korpilohelle

SM-Kilpaperhokalastuksen kauden 2010-2011 syyskarsintojan paikkajaon selvittyä viestittelimme Akin ja Arton kanssa treenireissusta Viitasaarella sijaitsevalle Korpilohelle, kun kaikki meistä olivat saaneet paikan kisaan. Seuraamme karsintaan lähtee edustamaan myös Ville-Antti, joka lienee tavanomaiseen tapaansa yksi kisan ennakkosuosikeista.

Lähdimme liikkeelle lauantaina aikaisin aamulla, kun Aki kuskin virkaa hoitaessa haki minut matkan varrelta. Koukkasimme Pyhäjoen kautta hakemassa Arton kyytiin ja yhden pysähdyksen taktiikalla olimme jo kymmenen aikoihin perillä. Paikalla olivat myös Saku Ijäs isänsä kanssa Keski-Suomen perhokalastajista. KSPK kalastajilla oli ollut ennen meidän saapumista yksi varma tärppi. Kamat kasaan saatuamme valitsimme jokainen aloituspaikat oletettavien poolijakojen mukaan. Minä aloitin kallionreunalta, kun Aki aloitti metsärinteen puolelta hieman laavusta oikealle. Arto kalasti aluksi KSPK kalastajien kanssa parkkipaikalta katsoen lähtörantaa. Vaikka lampi syvenee suhteellisen nopeasti jo rannasta, niin kahluuvarusteet olivat välttämättömät, jos halusi kalastaa mielekkäästi rehevöityneillä alueilla.

Ihmetystä aiheutti jo aluksi se, ettei rantojen läheisyyttä oltu juurikaan siistitty pusikoista, puista ja muista kalastusta hankaloittavista tekijöistä. Heittäminen olikin pitkälti rullaamisen varassa.

Useamman tunnin kalastuksen jälkeen päätimme pitää ruokatauon. Ihmettelyn aihetta riitti, sillä kukaan ei ollut saanut mitään kontaktia kaloihin. Lukuunottamatta Sakun isän saamaa pientä siikaa. Akin ja Arton kanssa päätimme yhteistuumin vaihtaa Myllysuvannolle, jolla tulevassa kisassa kalastetaan yksi jakso. Ensivaikutelma Myllysuvannosta oli karu, sillä osittain padottu, mietovirtainen suvanto ja rehevä rantakasvillisuus poikkesivat kovasti omista kotiseudun kirjolohi paikoista. Koko päivän kestäneet pienet sadekuurot eivät omalta osaltaneet helpottaneet yhtään tilannetta. Reilun tunnin ehdimme kalastaa, kun Aki löysi päivän ensimmäisen kisakalan. Haaviin kirjolohi ja korkki auki! Työvoittona saatu kala loi uskoa seurueeseemme ja jatkoimme Akin ottipaikan läheisyydessä iltapäivän. Lopputuloksena Aki ja Arto käyttivät yhteensä puolisenkymmentä ehjää kirjolohta mitattavana. Itse tyydyin lähinnä koukuttelemaan ahvenia, samoista paikoista, samoilla perhoilla.

Palasimme illaksi vielä kokeilemaan Korpilohta, jos tilanne olisi muuttunut sitten aamupäivän. Paikka osoittautui kuitenkin jälleen tyhjäksi arvaksi kirjolohen suhteen. Aki ja Arto tavoittivat kuitenkin muutamia siikoja.

Pitkän paluumatkan aikana ehdimme spekuloida päivän antia. Alunperin suunnitellut kirrekarkelot menivät täysin mönkään ja kalastus oli täysin oletettua erilaisempaa. Kisoissa tilanne voi olla ja toivottavasti on erilaista, kun paikkaan tehdään erillinen kisaistutus ja rauhoitus.

Uuden kisakauden aloitus reisille Oulussa

Uusi kisakausi lähti käyntiin minun osaltani tutulla Oulun syyskarsinnalla, jossa olin edellisenä vuotena sijoittunut sijalle 8/18. Odotukset olivat luonnollisesti korkealla, kotikisa kun on aina kotikisa. Säätiedotukset enteilivät sadetta, pilvisyyttä ja n. 4m/s tuulta. Paljoa ei valehdellut sammakot, kun ensimmäinen jakso saatiin alkuun. Kynsikkäitä tuli ikävä.

Kisa kalastettiin 'hieman' totutusta kaavasta poiketen, kun kisaistutusta ei tehty ja mitään rauhoitusta ei lammelle järjestetty. Kisa kalastettiin kahdessa 3 tunnin jaksossa, jossa molemmissa kalastettaisiin kolme erillistä poolia, jokaista tunnin ajan. Vaikka aikaisemmasta poikkeavat kisajärjestelyt herättivät erilaisia ajatuksia kilpailijoiden keskuudessa niin lähdin itse kisoihin toiveikkaana. Jälkeenpäin sanoen, ehkä hieman naiviin toiveikkaana.

Ensimmäinen jakso osoitti kisan luonteen, kun ainoaksi tapahtumaksi jäi ensimmäisen tunnin aikana Perhonjokilaakson perhokalastajien Vesa Rissasen saama kirjolohi 47cm poolista, joka tiedettiin jo ennakkoon parhaaksi pooliksi. Jaksovoitto Vesalle yhdellä kalalla, kun muut 9 kalastajaa jäi nollille.

Reilun tunnin ruokatauon jälkeen aloitettiin toinen jakso. Kauaa ei kerennyt jaksoa kulua, kun OSPK:n Aki Tikkanen koukutti samaisesta poolista 54cm siian - ensimmäisellä heitolla. Iltapäivästä sää alkoi selkenemään ja aurinkokin näyttäytyi hetken aikaa, jolloin nähtiin muutamia pintakäyntejä. Siiman päässä muutama hassu pintakäynti ei kuitenkaan korreloitunut. Aki oli pitkään kiinni kisavoitossa ennen kuin jotain tuhkimotarinaa lähentelevää tapahtui. PeJoPe:n Vesa koukutti 51cm siian vartti ennen kisa-ajan päättymistä aivan lammellan oikeasta reunasta, kuinkas muutenkaan, minä olin kalastanut saman poolin ennen Vesaa. Ison käden ja hatunnoston arvoinen suoritus!

Mielestäni kisaa voidaan pitää kokonaisuudessaan epäonnistuneena. Omat tuntemukset kisan jälkeen olivat lähinnä hölmistyneet, sillä vain täydellinen idiootti seisoo kädet jäässä päivän tyhjän lammen äärellä ja maksaa siitä vielä useamman kympin. Jotain positiivista päivästä haluaisin löytää, mutta en vain jaksa löytää mitään siihen viittaavaakaan. Voidan miettiä kuinka mielekästä on kalastaa kisoissa, joissa 80% jää ilman saalista. Varsinkaan kun kisassa saadaan 1 kirjolohi, joka pitäisi olla ko. kisan pääsääntöinen saaliskala.

Noh, jatkossa ollaan viisaampia ja vastaavaa fiaskoa osaan välttää. Kisakausi jatkuu vielä tämän vuoden puolella Viitasaarella Korpilohen karsinnalla.







Kuvat: Sami Holappa / SM-karsinta, Oulu

Syksyistä kirjolohen lampikalastusta ja kisakauden avajaiset

Taimenen rauhoituksen jälkeen syksyiset illat ovat kuluneet vaihtelevalla menestyksellä lampikalastuksen merkeissä. Viimeisen kahden viikon aikana kalastuskertoja on kertynyt reilut puolisenkymmentä, jotka ovat raa'asti osoittaneet kirjolohen syyskalastuksen haasteellisuuden.

OSPK syysreissu Kitkajoelle

Pienien epäselvyyksien jälkeen tämän syksyiseksi seuran reissuksi valittiin Kuusamossa sijaitsevan Kitkajoen Ylä-Kitkan kalastusalue. Matka on yleensä pyritty järjestämään taimenen rauhoitusta edeltävänä viikonloppuna, kuten myös tällä kertaa. Majoituksen seuran jäsenet järjestivät omatoimisesti Juuman leirintäalueelta mökkien ja asuntovaunujen muodossa. Kalastusluvat sai myös kätevästi hankittua leirintäalueen infosta.

Ennen reissua tiedettiin, että pääpaino tulisi olemaan todennäköisesti harjuksen mietovirtaisessa niva- ja koskikalastuksessa. Mielekkääksi tämän tekee Kitkajoen kauttaaltaan vahva luontainen harjuskanta, josta on mahdollisuus tavoittaa vauraampiakin yksilöitä. Sen sijaan taimenten tavoittaminen oli ennalta-arvattavan hankalaa. Joen yläosien kosket kun ovat pitkälti istutuskalojen varassa taimenen suhteen. Tosin paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä lupien oston yhteydessä myyjä vihjasi, että kirkkaisiinkiin kaloihin on mahdollisuus Kuusamon suurten järvien ansiosta.

Innokkaimmat saapuivat leirintäalueelle jo perjantaina aamupäivästä. Mikko L, Sami ja Ville aloittivat kalastuksen puolenpäivän jälkeen Ylä-Kitkan alkupäässä sijaitsevasta n. 500m pitkästä nivamaisesta Kiveskoskesta. Minä ja Vesa suuntasimme sen sijaan ensimmäiseksi katsomaan Käylänkoskea, joka osoittautui kuitenkin keltanokille aivan liian rännimäiseksi kalastaa perholla ja ainoa mielekkään näköinen kalastuspaikka, kosken niska, oli jo varhain virppamiehien miehittämä. Suunnitelmien mennessä uusiksi päätimme Vesan kanssa tutustua Saarikoskeen, joka on paljastui lähes kilometrin mittaiseksi. Pitkä ja mietovirtainen nivamainen koskikalastus osoittautui ylitsepääsemättömän hankalaksi kaupunkilaispojille. Aloituspäivän saalis jäi koko porukalta melko laihaksi, sillä merkittävin tapahtuma perjantaille kalastuksellisesti taisi jäädä Vesan 37cm harjus, joka otti hanakasti keskeltä virtaa isoon muddler-streameriin.














Myöhäisimmät reissulaiset saapuivat perjantai-iltana leirintäalueelle. Nihkeät kuulumiset jokivarresta eivät kuitenkaan antaneet latistaa reissun tunnelmaa, sillä porukka intoutui saunomisen ja illanvieton yhteydessä Villen ja Janne K (kuvassa) esimerkillä sitomaan tulevaksi päiväksi perhoja.



Lauantaina heräsimme klo: 08.00 aikoihin ja suuntasimme koko seurueen kanssa jokivarteen. Kalastimme Saarikosken laavulta käsin niin ylä- kuin alavirran nivoja ja koskia. Reilun kymmenhenkisen kalastajaseurueen päivän saalis jäi pitkälti alamittaisiin harjuksiin, joita tuli ihan haitaksi asti. Ainoastaan Mikko L ja Sami tavoittivat muutamia alamittaisia taimenia ylempää, joten mitään merkittävää mainintaa reissusta ei saaliiden osalta juuri jäänyt. Hienoiseksi yllätykseksi ainakin minulle tuli se, ettei edes suurempia harjuksia tavoitettu koko reissun aikana.



Saaliiden jäädessä kehnoksi mieltä ylentävää oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia menneen kesän reissuista. Parasta antia yhteisillä reissuilla mielestäni onkin uusien asioiden oppiminen ja kokeneempien perhokalastajien tarinoiden kuunteleminen. Heiltä saatua ensikäden tietoa pidän ainakin henkilökohtaisesti suuressa arvossa.

Vaan jos jotain hyvää niin jotain huonoakin reissuun liittyi. Ennakkoilmoittautumiset reissuun lähtijöistä oli jälleen erittäin runsas, mutta kuten enemmän säännöksi kuin poikkeuksi on muodostumassa, että vielä lähtöaamunakin käy inflaatio osallistujista. Mielestäni tämä on sääli, sillä jälleen keskusteluun nousi useita kehityskelpoisia ideoita tuleviksi seuran reissuiksi. Kaikkia matkoja tosin ei pysty järjestämään ilman sitoutunutta porukkaa, sillä valmisteluja hoitavien tahojen on erittäin hankala varata esim. matkoja tai kyytejä kun porukka arpoo viimeiseen asti osallistumistaan. Tässä lienee jokaisella mietinnän paikka.

Itse seuratoiminta jatkunee seuraavaksi pimenevinä iltoina sidonta- ja seurailtoina kerhomme tiloissa. Teemailtoja ideoitiin reissun päällä porukalla, joten otteestaan perhokalastus ei päästä edes vesien jäätyessä.

Kuvat: Sami Holappa