Olen pyrkinyt vuosien saatossa pitämään kiinni siitä, että joka kesä tutustutan lajin pariin muutaman ystävän, joille laji ei ole vielä entuudestaan tuttu. Tänä kesänä suuntasimme Puolangalle yhdessä Eeron, Mikon, Petterin, Juhon ja Jannen kanssa. Ensikertalaisten reissuksi tulokset olivat varsin hyviä. Kaikki saivat kaloja ja erityisesti mieleen jäi Juhon 47cm harjus. Perhoista raskaasti painotettu Yökyöpeli toimi erityisen hyvin.
perjantai 14. heinäkuuta 2017
sunnuntai 2. heinäkuuta 2017
Iijoen SM-karsinta 2017
Kipinänkosken SM-karsinnassa koskimäkärää riitti niin paljon, että paikoin hengittäminen koskessa oli haastavaa. Tässä kuvassa tuon seipiä mittaukseen iltapäivän jaksolla. Sijoitus 9/20. Kuva: Sakari Kulojärvi
Tunnisteet:
Competition,
Harjus,
Joki,
Kilpaperhokalastus,
Nymfaaminen,
Nymfikalastus,
Perhokalastus
torstai 11. toukokuuta 2017
Arvostelu: JMC Yoto 30 puoliautomaattikela
Kuvaus: JMC Yoto 30 puoliautomaattikela
Paino: 135 grammaa
Materiaali: Alumiini/komposiitti
Kapasiteetti: WF3 + 20m 20lbs pohjasiimaa
Suositushinta: 199€
Lisäpuola: 99€
Väri: Musta
Arvostelu:
Nopeissa virtavesissä viihtyvänä kalastajana olin pitkään harkinnut hankkivani ns. puoliautomaattikelan helpottamaan kalastusta. Keski-Euroopassa tämän kaltaiset kelat ovat varsin suosittuja esim. nymfikalastajien keskuudessa, kun heittopituudet vaihtelevat nopeasti virtaavissa pocket-kohteissa. Kilpakalastajana arvostan myös ajan säästämistä siiman sisäanottamisessa hektisissä tilanteissa. Yhdellä kahvan painalluksella laajakehäinen kela syöttää kerralla sisään siimaa noin metrin verran.
JMC:n Yoto-kelasta löytyy sekä kokoluokat 30 (#2-4) että 50 (#4-6). Näistä itse päädyin hankkimaan kokoluokan 30, koska kotimaassa nymfikalastus koskikohteissa tapahtuu pääasiassa sen kokoluokan sallimilla vavoilla. Kelan käyttäminen onnistuu niin vasemmalla kuin oikealla kädellä. Jarrua pystyy säätämään kelan vasemman puoleisesta nupista.
Yoto-kelan puolan vaihtaminen onnistuu myös helposti ruuvimeisselillä. Vaihtopuolaa tosin tuotteen mukana ei tule, vaan se täytyy erikseen hankkia, mikäli haluaa valinnanvaraa siimavalikoimaan. Kelan puhdistaminen käy myös yhtä vaivattomasti. Huomionarvoista on, että kelan koneisto on jatkuvasti näkyvillä eikä sitä ole suljettu. Näin ollen käyttäjän on syytä olla jokivarressa tarkkaavainen, mihin tuotteen jättää kun se ei ole käytössä. Tuotteen mukana tuleekin neopreenista valmistettu suojapussi.
Plussat:
- Äärimmäisen kevyt
- Nopeuttaa siiman sisäänottoa
- Muotoilu, laadukkaat yksityiskohdat
- Jarrun säätömahdollisuudet
Miinukset:
- Saatavuus kotimaassa
- Hintava varapuola
- Herkästi likaantuva
Kokonaispisteet: 9/10.
Lisätietoja: www.mouchesdecharette.com/
Paino: 135 grammaa
Materiaali: Alumiini/komposiitti
Kapasiteetti: WF3 + 20m 20lbs pohjasiimaa
Suositushinta: 199€
Lisäpuola: 99€
Väri: Musta
Arvostelu:
Nopeissa virtavesissä viihtyvänä kalastajana olin pitkään harkinnut hankkivani ns. puoliautomaattikelan helpottamaan kalastusta. Keski-Euroopassa tämän kaltaiset kelat ovat varsin suosittuja esim. nymfikalastajien keskuudessa, kun heittopituudet vaihtelevat nopeasti virtaavissa pocket-kohteissa. Kilpakalastajana arvostan myös ajan säästämistä siiman sisäanottamisessa hektisissä tilanteissa. Yhdellä kahvan painalluksella laajakehäinen kela syöttää kerralla sisään siimaa noin metrin verran.
JMC:n Yoto-kelasta löytyy sekä kokoluokat 30 (#2-4) että 50 (#4-6). Näistä itse päädyin hankkimaan kokoluokan 30, koska kotimaassa nymfikalastus koskikohteissa tapahtuu pääasiassa sen kokoluokan sallimilla vavoilla. Kelan käyttäminen onnistuu niin vasemmalla kuin oikealla kädellä. Jarrua pystyy säätämään kelan vasemman puoleisesta nupista.
Yoto-kelan puolan vaihtaminen onnistuu myös helposti ruuvimeisselillä. Vaihtopuolaa tosin tuotteen mukana ei tule, vaan se täytyy erikseen hankkia, mikäli haluaa valinnanvaraa siimavalikoimaan. Kelan puhdistaminen käy myös yhtä vaivattomasti. Huomionarvoista on, että kelan koneisto on jatkuvasti näkyvillä eikä sitä ole suljettu. Näin ollen käyttäjän on syytä olla jokivarressa tarkkaavainen, mihin tuotteen jättää kun se ei ole käytössä. Tuotteen mukana tuleekin neopreenista valmistettu suojapussi.
Plussat:
- Äärimmäisen kevyt
- Nopeuttaa siiman sisäänottoa
- Muotoilu, laadukkaat yksityiskohdat
- Jarrun säätömahdollisuudet
Miinukset:
- Saatavuus kotimaassa
- Hintava varapuola
- Herkästi likaantuva
Kokonaispisteet: 9/10.
Lisätietoja: www.mouchesdecharette.com/
Tunnisteet:
Competition,
Harjus,
JMC,
Joki,
Kilpaperhokalastus,
Nymfaaminen,
Nymfikalastus,
Perhokalastus,
Taimen
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
G-Loomis Cup 2017
Olosuhteet
Kisa kalastettiin kahdella erillisellä lammella. Vesi oli huomattavasti kirkkaampaa kuin kotimaan suolampikisoissa, joka mahdollisti osaltaan esim. buzzer-kalastuksen paremmin. Harjoituksien toisena päivänä satoi, mutta muuten kisaan valmistautuminen ja itse kisa käytiin poutasäässä. Isomman haasteen toi tuuli, joka oli paikoin todella voimakasta tasaisessa maastossa. Ihon palamiselta ei myöskään vältytty, kun ensimmäisenä treenipäivänä aurinko paistoi reilusti.
Kisakeskuksen yhteyteen kerääntyi viikonlopun aikana myös runsaasti eri kalastustarvikkeiden myyjiä esittelemään tulevan kauden uutuuksia. Näistä lähti myös suomalaisten mukaan useita uusia sidontateknisiä kikkoja, joita tullaan varmasti pienellä viiveellä näkemään myös Suomessa.
Kohdekalat
Kisa voitettiin puhtaasti kirjolohella. Sain harjoituksissa myös taimenen ja kultalohen. (golden trout) Taisteluparina toimineet puolalaiset saivat kisassa myös karpin, mutta sitä ei laskettu kisakalaksi. Kisalammessa nähtiin myös mm. sampi, mutta sekään ei ollut kisakala. Joka tapauksessa varsin eksoottinen kokemus meille suomalaisille.
Kalastustekniikat
Kilpailussa kalastettiin kahdeksan kertaa 45 min. jaksot, joten joukkuekaveri Joonaksen kanssa pystyimme kalastamaan yhden jakson aikana useilla eri tekniikoilla. Kisassa menestymiseen vaadittiin erityistä herkkyyttä hakea jokaiselle poolille ja hetkelle juuri se sopivin tapa löytää kaloja. Uskoakseni tilannetaju yhdistettynä erilaisiin tekniikoihin oli eniten ratkaisevassa roolissa sen suhteen, ketkä pärjäsivät ja ketkä eivät. Toisin siis kuin Suomessa, jossa aika ajoin yksittäisen kisan saattaa voittaa kalastamalla samalla tekniikalla kisan alusta loppuun.
Joukkueemme onnistui saamaan kaloja mm. ghost tip-siimoilla ja nymfeillä, äärimmäisen nopeatempoisella roly polylla ja booby-perhoilla, pohjaan upotetulla “ootto-ongella” ja FAB:eilla sekä pintasiimalla uitetuilla buzzereilla. Selkeänä puutteena oli taitamattomuus hyödyntää bung-tekniikkaa, jossa paikalliset olivat suomalaisia selkeästi edellä.
Yhteistä kaikissa vaiheissa kisaa oli se, että heittopituudet piti olla jatkuvasti maximissa ja mielellään muutaman metrin pidempiä, kuin muilla ympärillä olevilla joukkueilla. Pääasiassa yliolan heitoilla pärjäsi, mutta taitavimmat heittäjät haastoivat heittopituuksillaan muita ns. italialaisella alaheitolla.
Erityisenä huomiona nostaisin sen, että paikalliset käyttivät todella pitkiä haaveja. Pitkästä haavista oli etua, kun perukkeiden ja vapojen pituudet kasvoivat pidemmiksi kuin kotimaassa. Tämä myös nopeutti kalojen vapauttamista, kun väsyttämiseen ei tarvinnut käyttää niin paljoa aikaa. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon myös Suomessa, jossa haavien pituutta on rajoitettu.
Lisäksi kilpailijoilla näki kaikilla käytössä vapatelineitä, joista isoimmat kannattelivat jopa 8 vapaa kerralla. Suomalaisjoukkueet varustautuivat kilpailuun noin neljällä vavalla per kalastaja.
Perhot
Yksittäisinä perhoina ansaitsevat tulla mainituksi erilaiset variaatiot buzzereista, boobyista, FAB:eista, blobeista, liitseistä ja diawl bacheista. Myös erilaisia tinseleitä näkyi käytettävän kisassa, mutta nämä eivät tuottaneet joukkueellemme tulosta. Perhoja oleellisempaa oli löytää oikea tekniikka ja siima kulloiseenkin tilanteeseen.
Kisa kalastettiin kahdella erillisellä lammella. Vesi oli huomattavasti kirkkaampaa kuin kotimaan suolampikisoissa, joka mahdollisti osaltaan esim. buzzer-kalastuksen paremmin. Harjoituksien toisena päivänä satoi, mutta muuten kisaan valmistautuminen ja itse kisa käytiin poutasäässä. Isomman haasteen toi tuuli, joka oli paikoin todella voimakasta tasaisessa maastossa. Ihon palamiselta ei myöskään vältytty, kun ensimmäisenä treenipäivänä aurinko paistoi reilusti.
Kisakeskuksen yhteyteen kerääntyi viikonlopun aikana myös runsaasti eri kalastustarvikkeiden myyjiä esittelemään tulevan kauden uutuuksia. Näistä lähti myös suomalaisten mukaan useita uusia sidontateknisiä kikkoja, joita tullaan varmasti pienellä viiveellä näkemään myös Suomessa.
Kohdekalat
Kisa voitettiin puhtaasti kirjolohella. Sain harjoituksissa myös taimenen ja kultalohen. (golden trout) Taisteluparina toimineet puolalaiset saivat kisassa myös karpin, mutta sitä ei laskettu kisakalaksi. Kisalammessa nähtiin myös mm. sampi, mutta sekään ei ollut kisakala. Joka tapauksessa varsin eksoottinen kokemus meille suomalaisille.
Kalastustekniikat
Kilpailussa kalastettiin kahdeksan kertaa 45 min. jaksot, joten joukkuekaveri Joonaksen kanssa pystyimme kalastamaan yhden jakson aikana useilla eri tekniikoilla. Kisassa menestymiseen vaadittiin erityistä herkkyyttä hakea jokaiselle poolille ja hetkelle juuri se sopivin tapa löytää kaloja. Uskoakseni tilannetaju yhdistettynä erilaisiin tekniikoihin oli eniten ratkaisevassa roolissa sen suhteen, ketkä pärjäsivät ja ketkä eivät. Toisin siis kuin Suomessa, jossa aika ajoin yksittäisen kisan saattaa voittaa kalastamalla samalla tekniikalla kisan alusta loppuun.
Joukkueemme onnistui saamaan kaloja mm. ghost tip-siimoilla ja nymfeillä, äärimmäisen nopeatempoisella roly polylla ja booby-perhoilla, pohjaan upotetulla “ootto-ongella” ja FAB:eilla sekä pintasiimalla uitetuilla buzzereilla. Selkeänä puutteena oli taitamattomuus hyödyntää bung-tekniikkaa, jossa paikalliset olivat suomalaisia selkeästi edellä.
Yhteistä kaikissa vaiheissa kisaa oli se, että heittopituudet piti olla jatkuvasti maximissa ja mielellään muutaman metrin pidempiä, kuin muilla ympärillä olevilla joukkueilla. Pääasiassa yliolan heitoilla pärjäsi, mutta taitavimmat heittäjät haastoivat heittopituuksillaan muita ns. italialaisella alaheitolla.
Erityisenä huomiona nostaisin sen, että paikalliset käyttivät todella pitkiä haaveja. Pitkästä haavista oli etua, kun perukkeiden ja vapojen pituudet kasvoivat pidemmiksi kuin kotimaassa. Tämä myös nopeutti kalojen vapauttamista, kun väsyttämiseen ei tarvinnut käyttää niin paljoa aikaa. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon myös Suomessa, jossa haavien pituutta on rajoitettu.
Lisäksi kilpailijoilla näki kaikilla käytössä vapatelineitä, joista isoimmat kannattelivat jopa 8 vapaa kerralla. Suomalaisjoukkueet varustautuivat kilpailuun noin neljällä vavalla per kalastaja.
Perhot
Yksittäisinä perhoina ansaitsevat tulla mainituksi erilaiset variaatiot buzzereista, boobyista, FAB:eista, blobeista, liitseistä ja diawl bacheista. Myös erilaisia tinseleitä näkyi käytettävän kisassa, mutta nämä eivät tuottaneet joukkueellemme tulosta. Perhoja oleellisempaa oli löytää oikea tekniikka ja siima kulloiseenkin tilanteeseen.
maanantai 20. maaliskuuta 2017
tiistai 14. maaliskuuta 2017
tiistai 14. helmikuuta 2017
Valmiit perhotapsit
Vanhasta retkipatjasta muotoutui pienen leikkausoperaation jälkeen uusia perhotapsien pidikkeitä. Etenkin kilpailutilanteissa perholitkan vaihtamiseen ei ole varaa tuhlata aikaa, jolloin settien on hyvä olla valmiina. Levyn ympärille siimaa kiertämällä pystyn solmimaan perhoja myöten setin valmiiksi.
sunnuntai 15. tammikuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)