OSPK syysreissu Kitkajoelle

Pienien epäselvyyksien jälkeen tämän syksyiseksi seuran reissuksi valittiin Kuusamossa sijaitsevan Kitkajoen Ylä-Kitkan kalastusalue. Matka on yleensä pyritty järjestämään taimenen rauhoitusta edeltävänä viikonloppuna, kuten myös tällä kertaa. Majoituksen seuran jäsenet järjestivät omatoimisesti Juuman leirintäalueelta mökkien ja asuntovaunujen muodossa. Kalastusluvat sai myös kätevästi hankittua leirintäalueen infosta.

Ennen reissua tiedettiin, että pääpaino tulisi olemaan todennäköisesti harjuksen mietovirtaisessa niva- ja koskikalastuksessa. Mielekkääksi tämän tekee Kitkajoen kauttaaltaan vahva luontainen harjuskanta, josta on mahdollisuus tavoittaa vauraampiakin yksilöitä. Sen sijaan taimenten tavoittaminen oli ennalta-arvattavan hankalaa. Joen yläosien kosket kun ovat pitkälti istutuskalojen varassa taimenen suhteen. Tosin paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä lupien oston yhteydessä myyjä vihjasi, että kirkkaisiinkiin kaloihin on mahdollisuus Kuusamon suurten järvien ansiosta.

Innokkaimmat saapuivat leirintäalueelle jo perjantaina aamupäivästä. Mikko L, Sami ja Ville aloittivat kalastuksen puolenpäivän jälkeen Ylä-Kitkan alkupäässä sijaitsevasta n. 500m pitkästä nivamaisesta Kiveskoskesta. Minä ja Vesa suuntasimme sen sijaan ensimmäiseksi katsomaan Käylänkoskea, joka osoittautui kuitenkin keltanokille aivan liian rännimäiseksi kalastaa perholla ja ainoa mielekkään näköinen kalastuspaikka, kosken niska, oli jo varhain virppamiehien miehittämä. Suunnitelmien mennessä uusiksi päätimme Vesan kanssa tutustua Saarikoskeen, joka on paljastui lähes kilometrin mittaiseksi. Pitkä ja mietovirtainen nivamainen koskikalastus osoittautui ylitsepääsemättömän hankalaksi kaupunkilaispojille. Aloituspäivän saalis jäi koko porukalta melko laihaksi, sillä merkittävin tapahtuma perjantaille kalastuksellisesti taisi jäädä Vesan 37cm harjus, joka otti hanakasti keskeltä virtaa isoon muddler-streameriin.














Myöhäisimmät reissulaiset saapuivat perjantai-iltana leirintäalueelle. Nihkeät kuulumiset jokivarresta eivät kuitenkaan antaneet latistaa reissun tunnelmaa, sillä porukka intoutui saunomisen ja illanvieton yhteydessä Villen ja Janne K (kuvassa) esimerkillä sitomaan tulevaksi päiväksi perhoja.



Lauantaina heräsimme klo: 08.00 aikoihin ja suuntasimme koko seurueen kanssa jokivarteen. Kalastimme Saarikosken laavulta käsin niin ylä- kuin alavirran nivoja ja koskia. Reilun kymmenhenkisen kalastajaseurueen päivän saalis jäi pitkälti alamittaisiin harjuksiin, joita tuli ihan haitaksi asti. Ainoastaan Mikko L ja Sami tavoittivat muutamia alamittaisia taimenia ylempää, joten mitään merkittävää mainintaa reissusta ei saaliiden osalta juuri jäänyt. Hienoiseksi yllätykseksi ainakin minulle tuli se, ettei edes suurempia harjuksia tavoitettu koko reissun aikana.



Saaliiden jäädessä kehnoksi mieltä ylentävää oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia menneen kesän reissuista. Parasta antia yhteisillä reissuilla mielestäni onkin uusien asioiden oppiminen ja kokeneempien perhokalastajien tarinoiden kuunteleminen. Heiltä saatua ensikäden tietoa pidän ainakin henkilökohtaisesti suuressa arvossa.

Vaan jos jotain hyvää niin jotain huonoakin reissuun liittyi. Ennakkoilmoittautumiset reissuun lähtijöistä oli jälleen erittäin runsas, mutta kuten enemmän säännöksi kuin poikkeuksi on muodostumassa, että vielä lähtöaamunakin käy inflaatio osallistujista. Mielestäni tämä on sääli, sillä jälleen keskusteluun nousi useita kehityskelpoisia ideoita tuleviksi seuran reissuiksi. Kaikkia matkoja tosin ei pysty järjestämään ilman sitoutunutta porukkaa, sillä valmisteluja hoitavien tahojen on erittäin hankala varata esim. matkoja tai kyytejä kun porukka arpoo viimeiseen asti osallistumistaan. Tässä lienee jokaisella mietinnän paikka.

Itse seuratoiminta jatkunee seuraavaksi pimenevinä iltoina sidonta- ja seurailtoina kerhomme tiloissa. Teemailtoja ideoitiin reissun päällä porukalla, joten otteestaan perhokalastus ei päästä edes vesien jäätyessä.

Kuvat: Sami Holappa