tiistai 20. elokuuta 2024

Liitsien sidonnasta

Vuodet järvillä ja erilaisilla istutuslammilla ovat opettaneet, että järviliitsien sidontaa voi tehdä yhtä monella tapaa kuin on tekijöitä. Mieltymykset vaikuttaisivat vaihtelevan hyvinkin paksuista woolly buggerin kaltaisista perhoista aina hentoihin, vain 6-8 siikasen miniliitseihin. Kun kalakaveri kertoo saaneensa kalan ”perusliitsillä”, niin se voi tarkoittaa itse kullekin hyvinkin erilaisia asioita riippuen omista mieltymyksistä. 

Osan haasteesta puhetapaan luo se, että suomenkielisessä perhokirjallisuudessa tai muuten lajin keskuudessa ei tehdä aivan samalla tavalla eroa pienten vesien ja suurten vesien kohdekalastukseen kuin englanninkielessä. Ainakin itselleni lampi- ja järviperhot (vrt. small water vs. stillwater/lake fishing) ovat usein hyvinkin erilaisia, vaikka käytettävät perhomallit ovat samankaltaisia. Erot selittyvät pääasiassa kuulan koolla, perhon profiililla ja materiaalien runsaudella tai niukkuudella. 

Myös liitsien sidontatekniikat vaihtelevat yllättävän paljon, vaikka kyseessä kuvittelisi olevan varsin yksinkertainen ja vain muutamista osista tehty sidos. Tässä esittelen muutamia konsteja, jotka toivottavasti helpottavat muitakin. 

1. Pienen koukun ja kuulan asentamisessa voi käyttää halutessaan magneettikärkisiä apuvälineitä. Olen säilönyt kuulat lääkeannostimeen, josta sormin niiden nostaminen on merkittävästi vaikeampaa lokerojen ahtauden vuoksi. Nämä ovat erityisen käteviä esimerkiksi nymfien sidonnassa, kun kuulakoot ovat alle 2,5mm ja koukkukoko menee alle #16. 



2. Valmistajasta riippuen marabout saattavat olla käyttövalmiita tai käsittelyä kaipaavia. Tässä tapauksessa pussiin on eksynyt kappale, joka on siikasten pituudeltaan erinomaista liitsimateriaalia, mutta syystä tai toisesta "klimppiintynyt". Tällöin suosittelen, että siikaset harjataan auki. Apuvälineeksi käy esimerkiksi hammasharja, josta harja osa on leikattu lyhyeksi. 




3. Keskimääräisessä kirjolohen lampikalastusliitsissä käytän usein varsin pitkää pyrstöä, mutta maltillisen kokoista kuulaa. Tällä pyrin saavuttamaan perhoon houkuttelevan jigaavan uinnin, mutta estämään liian nopean uppoamisnopeuden. Pyrstössä voi käyttää 2-4kpl flashabou-kuituja, mutta tässä tapauksessa jätän ne pois, koska itse runkomateriaali on kiiltävää. 


4. Itse runkomateriaalin, eli tässä tapauksessa pinkin fritz-nauhan, pyrin kiinnittämään kiinni ytimestään, joka on nypitty esiin. Muutoinkin pyrin välttämään, että runkomateriaali painuisi toisensa kanssa päällekkäin, jotta lopputuloksesta tulee elävä ja mielellään orastavasti läpikuultava. Materiaalin määrän voimakas lisääminen tai muuten tarpeeton paksuntaminen heikentää uppoamisominaisuuksia ja tappaa perhosta kaivatun eloisuuden.


5. Joissain liitsimalleissa käytetyn sidontalangan väri saattaa vaikuttaa perhon alusväriin, jos siitä tehdään niukka tai läpikuultava. Henkilökohtaisesti pyrin suosimaan valkoista, jos pitää tehdä kompromissi. Mustissa liitseissä luonnollisesti taas mustaa sidontalankaa.


6. Perhon päätössolmun tekemiseen auttaa, kun käyttää muoviletkusta leikattua putkiloa apuvälineenä. Putkilo pakottaa siikaset taaksepäin lopetussolmun tekemisen ajaksi. Muussa tapauksessa fritzin kuidut jäävät helpommin sojottamaan eri suuntiin ja tunkeutumaan sidontalangan alle. Saalismääriin se tuskin vaikuttaa, mutta sitojalle tuottaa mielihyvää, kun perho on huolellisesti viimeistelty.




7. Perhot ovat valmiita odottelemaan syyskarsintojen alkamista. Yleensä käytän kolmen perhon litkassa tätä kyseistä mallia ylimmäisenä ärsykeperhona.