Liitsien sidonnasta

Vuodet järvillä ja erilaisilla istutuslammilla ovat opettaneet, että järviliitsien sidontaa voi tehdä yhtä monella tapaa kuin on tekijöitä. Mieltymykset vaikuttaisivat vaihtelevan hyvinkin paksuista woolly buggerin kaltaisista perhoista aina hentoihin, vain 6-8 siikasen miniliitseihin. Kun kalakaveri kertoo saaneensa kalan ”perusliitsillä”, niin se voi tarkoittaa itse kullekin hyvinkin erilaisia asioita riippuen omista mieltymyksistä. 

Osan haasteesta puhetapaan luo se, että suomenkielisessä perhokirjallisuudessa tai muuten lajin keskuudessa ei tehdä aivan samalla tavalla eroa pienten vesien ja suurten vesien kohdekalastukseen kuin englanninkielessä. Ainakin itselleni lampi- ja järviperhot (vrt. small water vs. stillwater/lake fishing) ovat usein hyvinkin erilaisia, vaikka käytettävät perhomallit ovat samankaltaisia. Erot selittyvät pääasiassa kuulan koolla, perhon profiililla ja materiaalien runsaudella tai niukkuudella. 

Myös liitsien sidontatekniikat vaihtelevat yllättävän paljon, vaikka kyseessä kuvittelisi olevan varsin yksinkertainen ja vain muutamista osista tehty sidos. Tässä esittelen muutamia konsteja, jotka toivottavasti helpottavat muitakin. 

1. Pienen koukun ja kuulan asentamisessa voi käyttää halutessaan magneettikärkisiä apuvälineitä. Olen säilönyt kuulat lääkeannostimeen, josta sormin niiden nostaminen on merkittävästi vaikeampaa lokerojen ahtauden vuoksi. Nämä ovat erityisen käteviä esimerkiksi nymfien sidonnassa, kun kuulakoot ovat alle 2,5mm ja koukkukoko menee alle #16. 

2. Valmistajasta riippuen marabout saattavat olla käyttövalmiita tai käsittelyä kaipaavia. Tässä tapauksessa pussiin on eksynyt kappale, joka on siikasten pituudeltaan erinomaista liitsimateriaalia, mutta syystä tai toisesta "klimppiintynyt". Tällöin suosittelen, että siikaset harjataan auki. Apuvälineeksi käy esimerkiksi hammasharja, josta harja osa on leikattu lyhyeksi. 

3. Keskimääräisessä kirjolohen lampikalastusliitsissä käytän usein varsin pitkää pyrstöä, mutta maltillisen kokoista kuulaa. Tällä pyrin saavuttamaan perhoon houkuttelevan jigaavan uinnin, mutta estämään liian nopean uppoamisnopeuden. Pyrstössä voi käyttää 2-4kpl flashabou-kuituja, mutta tässä tapauksessa jätän ne pois, koska itse runkomateriaali on kiiltävää. 

4. Itse runkomateriaalin, eli tässä tapauksessa pinkin fritz-nauhan, pyrin kiinnittämään kiinni ytimestään, joka on nypitty esiin. Muutoinkin pyrin välttämään, että runkomateriaali painuisi toisensa kanssa päällekkäin, jotta lopputuloksesta tulee elävä ja mielellään orastavasti läpikuultava. Materiaalin määrän voimakas lisääminen tai muuten tarpeeton paksuntaminen heikentää uppoamisominaisuuksia ja tappaa perhosta kaivatun eloisuuden.

5. Joissain liitsimalleissa käytetyn sidontalangan väri saattaa vaikuttaa perhon alusväriin, jos siitä tehdään niukka tai läpikuultava. Henkilökohtaisesti pyrin suosimaan valkoista, jos pitää tehdä kompromissi. Mustissa liitseissä luonnollisesti taas mustaa sidontalankaa.

6. Perhon päätössolmun tekemiseen auttaa, kun käyttää muoviletkusta leikattua putkiloa apuvälineenä. Putkilo pakottaa siikaset taaksepäin lopetussolmun tekemisen ajaksi. Muussa tapauksessa fritzin kuidut jäävät helpommin sojottamaan eri suuntiin ja tunkeutumaan sidontalangan alle. Saalismääriin se tuskin vaikuttaa, mutta sitojalle tuottaa mielihyvää, kun perho on huolellisesti viimeistelty.

7. Perhot ovat valmiita odottelemaan syyskarsintojen alkamista. Yleensä käytän kolmen perhon litkassa tätä kyseistä mallia ylimmäisenä ärsykeperhona.

Vinkit ja niksit perhokalastukseen: Osa 1

Olen jo useamman vuoden käyttänyt JMC:n puoliautomaattikeloja harjuksen ja särkikalojen jokikalastuksessa. Tyypillisesti tällainen kela nousee arvoonsa, kun uittojen välisiä heittopituuksia tulee säädellä nopeatempoisesti kivikkoisten koskien pocket-kalastuksessa. Puoliautomaattikela mahdollistaa nymfisiiman (tai heittosiiman) nopean rullaamisen sisään muutamalla lyhyellä kammen nykäisyllä. 

Vaikka kampi on kätevä apuväline, niin se on myös ylipitkän vartensa vuoksi omiaan aiheuttamaan ongelmia. On melko tyypillistä, että heittojen tai satunnaisesti jopa väsytyksen aikana nymfisiima kietoutuu ikävästi kammen ympärille. Siksi olen päätynyt lyhentämään kammesta kokonaan tehdasvalmisteisen ”nupin” pois ja jättänyt pelkän varren paikoilleen. Lyhentäminen onnistui normaaleilla sivuleikkureilla ja lopuksi viilalla kulmia pyöristellen. Kelan koneisto on sen verran pehmeätoiminen, että yleensä kammen puristaminen onnistuu pelkällä pikkusormella. Kuten kuvasta näkee, niin lyhentämisen varaa jäi edelleen, mutta toistaiseksi olen ollut tyytyväinen tähän pituuteen. 

Lisäksi olen kiinnittänyt kelan takaosaan kiinni tavallista hieman paksumman kumilenkin, jolla estän nymfisiiman kiertymisen kelan ja vavan muodostamaan koloon. Kumilenkki on aina keloissani paikallaan ja kalastuksen aloittaessa vedän kumilenkin vavan kelakiinnikkeen ympärille. Erityisesti nymfivavoissa, joissa on kookas fighting butt, niin vapaana roikkuvan siiman kiertyminen kelan taakse on hyvin yleinen ongelma pitkien kalastuspäivien aikana. 

Seurajoukkueiden SM-pronssia 2019 Kuhmosta

Kuhmossa käytiin tänä viikonloppuna kilpaperhokalastuksen joukkue SM-kisat. Onnistuimme saavuttamaan pronssia tasaväkisessä kilpailussa yhdessä Pertun ja Jannen kanssa. Henkilökohtaisesti tämä oli jo neljäs vuosi SM-mitalilla joukkuekisoissa.

Seurajoukkueiden SM-kisoista hopeaa

Kuhmossa päättyi eilen perhokalastuksen Joukkue SM-kilpailut. Tänä vuonna seuramme osallistui kahden joukkueen voimin ja onnistui voittamaan sekä SM-hopeaa, että SM-pronssia. Olin mukana hopeajoukkueessa Mika Yli-Soinin ja Janne Miettisen kanssa. Henkilökohtaisesti tämä oli kolmas vuosi putkeen mitaleilla

Pupakalastusta Finnmarkissa 2018

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitukena oli suunnata Konneveden koskille viettämään viikonloppua. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun veden lämpötilat koskissa karkasivat käsistä. Tähän reagoimme spontaanilla reissulla Kautokeinon alueelle, jossa pääsimme veljen kanssa todistamaan vuoden ensimmäisiä pupahätsejä. Tuollakin vesi oli matalalla, mutta veden lämpötilat oli sateiden vuoksi pysyneet kurissa. Reissumme jälkeen myös osa Finnmarkin koskikohteista suljettiin, joten ajoitus pikavisiitille (neljä päivää, kolme yötä) osui täydellisesti nappiin.

Siikajärvellä

Kotimaisten koskien tukalaksi käyneen lämpötilan vuoksi suuntasin siian kalastuksen pariin. Visiitti Oulun seudun lähettyvillä sijaitsevalle siikajärvelle osoittautui iltapäivän mittaan tuottaisaksi. Samalla pääsin tutustumaan entuudestaan tuttuun järveen hieman pintaa syvemmältä, kun testissä ollut Garminin kaikuluotain esitteli todella tarkasti järven syvyysvaihteluja ja pohjan muotoja. Kuvassa illan isoin siika, joka nappasi vasta auringonlaskun aikaan.

Lampikalastusta Ylikiimingissä

Suuntasimme Heikin kanssa treenailemaan tiistai-iltana Ylikiimingin lammille, jossa oli samalla myös kauden avajaiset. Tarkoituksena oli sparrata lampikalastustekniikoita, sillä viikonloppuna olisi tiedossa lampikisojen avaus ensin Risulammella ja seuraavalla viikolla kotikisoissa Oulussa. Ilman kaloja emme kumpikaan jääneet ja talven aikana hankitut uudet varusteet niin heittosiimojen, perukkeiden (TroutHunter) kuin vapojen osalta vaikuttivat toimivan moitteettomasti.