Siian perässä paikallisella järvellä juhannusaattona

Päätin lähteä juhannusaaton aamuna siian perässä paikalliselle järvelle. Saavuin rannalle 11.30, jolloin tuulta oli vain nimeksi ja mittari näytti reilua +20 astetta lämmintä. Ajankohta oli myös siinä mielessä onnistunut, ettei järvellä näkynyt juuri muita kalastajia. Ainoastaan satunnaiset mökkiläiset aloittivat rannoillaan keskikesän juhlaa.

Rannalla virittelin valmiiksi kaksi vapasettiä. Sääennusteet olivat luvanneet koko päivälle aurinkoista ja pilvetöntä ilmaa, joten ajattelin keskittää kalastuksen lähinnä uppoperhoihin. Pääsin testaamaan samalla myös veljen uutta heittosiimaa, Vision Vibe 125, joka paljastui todella päteväksi. Pitänee tosissaan taas harkita uusia varustehankintoja, sillä kelluvalle heittosiimalle järvikalastukseen olisi huutava pula.

Reilun tunnin jälkeen sain ensimmäiset kontaktini kaloihin, kun #12 buzzeriin tarttui mukavan kokoinen ahven. Hieman tämän jälkeen sain samalta paikalta kesän ensimmäisen siian, 52cm (kuvassa) C&R. Ottiperhona toimi kaikkien yllätykseksi ylimmässä tapsissa ollut punaisella volframkuulalla painotettu Zulu. Kuvauksen ja mittaamisen jälkeen vapautin kalan, vaikka ajatus siiasta juhannusruokana ei kuulostanut hullummalta.



Suuren virheen tein jälleen, kun otin puhelimen mukaan järvelle. Päätin pitää pienen ruokatauon muutaman tunnin kalastuksen jälkeen ja vastailla samalla puhelimeen, kun soittoja tuli tasaiseen tahtiin eri puolelta Suomea. Simo oli lähteny Hämeenjärvelle kalaan, Tapio aikoi lähteä illan mittaan Kemijärven mökin lähellä sijaitsevalle siikalammelle ja Heikki aikoi sitoa viimeiset ottiperhot Simojoelle huomiseksi.

Eväät syötyäni palasin järvelle samoille paikoille, joissa olin onnistunut saamaan aikaisemmin päivällä tapahtumia. Iltapäivän saldo jäi melko laihaksi, koska karkuutin kaksi kalaa ja sain vain yhden ahvenen ylös asti. Epäilisin toisen karkuutuksista olleen kirjolohi, vaikka Mikko L kertoi saaneensa kavereiden kanssa todella pirteitä siikoja edellisenä viikonloppuna. Tiedä siitä sitten, arvuutteluja vain. Karkuutukset opettivat jälleen sen, ettei kalan pitäisi koskaan antaa yllättää. Aneemiset vastaiskut olivat varmasti syy siihen, miksi kalat irtosivat hetken väsytyksen jälkeen. Kotimatkalle lähdin hieman ennen viittä. Kotiin päästyäni peilistä kyllä huomasi, missä päivä oli vietetty ja oliko aurinkolaseja pidetty päässä.

Pokeria pelaavat ystäväni ovat kertoneet, että: 'Peli on siitäkin syystä mielenkiintoinen, että jokaisella kädellä oppii jotain uutta, jos jaksaa keskittyä.' Mielestäni sama pätee myös hyvin pitkälti perhokalastukseen, sillä jotain uutta oppii aina. Jos ei ihan joka heitolla, niin ainakin jokaisella kalareissulla.