Ilmeisesti ajankohta ei kuitenkaan ollut este reissuun lähtemiselle, sillä alkuun näytti, että lisämajoitusta pitää hakea aina rantasaunan tiloista asti. Erinäiset peruuntumiset ja esteellisyydet kuitenkin rajasivat osallistujamäärän lopulta seitsemään seuran jäseneen.
Aikaisin perjantaiaamuna lähdimme matkaan kuuden miehen voimin. Luvat Kärnänkoskella alkoivat klo: 13.00, jotka olimme varanneet jo aikaisemmin keväällä Kymönkosken ruokapuodista. Kalastajan kannalta ilma oli mitä parhain. Ei juuri tuulta ja lämmintä reilu +10 astetta. Suurempia kuoriutumisia ei itseasiassa koko viikonlopun aikana nähty. Uskoisin, että sesonki oli jo hankikorrien osalta ohitse näillä leveyspiireillä. Päivän kalastukselliset tapahtumat jäivät meidän osalta Vesan yhteen tärppiin sillan yläpuolisessa suvannossa ja minun haavin reunalta karkuuttamaan +40cm taimeneen loppuliusta. Molemmat tapahtumat Black Marabou Muddleriin. Kalastuksen lopetimme hiljaiselon jälkeen hieman ennen klo: 18.00.
Kuvat: Heikki Rytilä
Mökin avaimien noutamisen yhteydessä Siro Hämäläinen osasi kertoa, että parhaat sumarihätsingit ovat Keihärillä keskimäärin 6.4 aikoihin. Vanhan miehen tietämystä vahvisti mökin vieraskirja, josta kävi ilmi ettei edellisilläkään kalastajilla ollut juuri kalaonnea mukana. Tämän mukaan reissu oli siis auttamattomasti myöhässä.
Kuva: Heikki Rytilä
Perjantai-iltana jokainen vuorollaan sitoi saunomisen ohessa seuraavaksi päiväksi ottiperhoja.
Lauantaina aamutoimien jälkeen suuntasimme jälleen Kärnänkoskelle, kun pari muuta seuran jäsentä jäi kalastamaan Keihärinkoskea. Hyvin nopeasti kävi ilmi, ettei sumukorentoja tai muita hyönteisiä ollut tänäänkään liikkeellä. Edellisen päivän hiljaiselo unohtui heti kättelyssä, kun Heikki sai 45cm luonnontaimenen (C&R) suvantoon laskevasta liusta. Hieman myöhemmin Vesa sai kosken yläosilla nousun pinturiinsa, mutta kala ei huolinut loppuun asti perhoa. Paikoin erittäin kirkas Kärnänkoski tarjoili parastaan hetken ajan, taimenen pintaperhokalastusta kirkasta hiekkapohjaa vasten. Ruokatauon jälkeen Vesa onnistui paikkaamaan pettymystään, kun 44cm taimen otti kiinni yläosilla jääden samalla päivän viimeiseksi tapahtumaksi. Molemmat ylös saadut taimenet ottivat Black Marabou Muddleriin.
Kuvat: Heikki Rytilä, Sami Holappa
Reissun viimeisenä päivänä osa väestä luovutti kalastuksen osalta kokonaan, kun lauantai oli ollut hiljainen päivä Keihärinkosken osalta ja Kärnänkoskelle emme olleet enää varanneet lupia. Minä ja seurueen nuorin, Ville-Markus, heräsimme kuitenkin ennen muita ja kävimme kokeilemassa kosken sillan puoleista yläosaa molemmilta puolin - ilman tulosta.
Vaikkei Keihärinkoskelta juuri kalatarinoita jäänyt kerrottavaksi tai omaa saaliskuvaa mökin seinän jatkoksi kehystettäväksi, niin mukava perinne sai jälleen jatkoa. Reissu oli minulle 5. perättäinen seuran kauden avausreissu Keski-Suomen reittikoskilla. Mökin vuokraajan kanssa keskusteltuani ennen lähtöä jäin siihen käsitykseen, ettei mökkiä tulla enää tulevina vuosina vuokraamaan.
Uudet kujeet ja suunnitelmat ovat siis ensi vuodeksi keksittävä. Aamuyön pikkutunneilla saunassa pohdimme reissussa mukana olleiden jäsenten kanssa, että esimerkiksi Huopanankoski voisi olla vaihtoehtona uudeksi reissukohteeksi yli vuosikymmenen kestäneen Keihärinkosken perinteen tilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti