Enemmissä määrin on alkanut tuntua siltä, että koko sumariajan hehkuttaminen on lajimme yliarvostetuimpia kalastuskausia. Onnistuneen sumarireissun ajoittaminen on poikkeuksellisen haastavaa vuorotyöläiselle, sillä paikasta riippuen varsinaiset kuoriutumiset kestävät parhaimmillaan muutamasta tunnista muutamaan viikkoon.
Näin jälkeenpäin tarkasteltuna rajallisten resurssien ja ajankäytön kannalta valitsemamme vaihtoehto, eli kevätkalastuksen keskittäminen merelle tiiviin viikon mittaiseksi rupeamaksi perinteisen jokikalastuksen sijaan osoittautui mieluisammaksi ja ennen kaikkea tapahtumarikkaammaksi kokemukseksi.
Viikon aikana onnistuimme kuuden hengen porukalla tavoittamaan toistakymmentä meritaimenta, joista 3 oli mitan ylittävää (68cm - 53cm). Mielestäni tulosta voi pitää onnistuneena, sillä kokemus meritaimenen rannikkokalastuksesta on vielä hyvin puutteellinen. Ainakin allekirjoittaneella.
Pyrimme myös jatkuvasti kartoittamaan uusia paikkoja, joista meritaimenta pystyisi tavoittamaan. Osaltaan tämä aiheutti sen, että autossa istumista ja kävelemistä riitti päivässä miltein enemmän kuin itse perhon uittoa. Lienee selvää, että tämä näkyy myös tapahtumien määrässä.
Merkillepantavaa on, että kelit vaihtelivat huomattavasti viikon aikana takatalvesta upeaan aurinkoiseen kevätkalastukeen. Tuulta oli aina 12m/s lähes tyveneen. Veden lämpötilat vaihtelivat 4-6 asteeseen riippuen kulloinkin kalastettavasta rannasta. Optimaalisesta vedenlämpötilasta voinee olla montaa mieltä, mutta uskoisin, että muutamama lämpöaste enemmän olisi varmasti ollut omiaan herättämään rannikoiden ravintoa runsaammin.
Kuva: Janne Käyrä
Kuva: Janne Käyrä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti