Suolijoella jälleen ennätykset rikki

Sunnuntaina toteutui vihdoin pitkään haikailtu reissu Puolangan kunnassa sijaitsevalle Suolijoelle. Olimme tehneet muutama vuosi sitten seuramme perinteisen (Oulun seudun perhokalastajat) Junnureissun Suolijoelle. Silloin pääsimme kalastamaan paikallisia ekokoskia, eli Haara- ja Majovonkoskea, josta saimme kymmenen hengen porukalla viikonlopun aikana reilut toistasataa harjusta, yhden taimen sekä hauen.

Päätimme yhdessä Matin, Tuomaksen ja Vesan kanssa, että kalastaisimme saman joen ylempiä koskia. Oletimme, ettei ekokoskille olisi ollut enää vapaita lupia näin juhannusviikonlopun ajalle. Valitsimme kalastuskohteeksi Räpättäjänkosken, jonne luvat sai ostettua Tuulentuvan viereisestä omakotitalosta. Luville jäi hintaa ainoastaan 10€/hlö. Ystävällinen pariskunta osasi kertoa, että edellisenä iltana samaisilta paikoilta oli saatu ylös 2,5kg taimen - vaapulla.

Jätimme auton aivan joen vieressä kulkevalle autotien levikkeelle, josta oli lyhyt matka laavulle. Aikaisemmat kokemukset Suolijoesta vaikuttivat siihen, että lähdimme kalastamaan ensisijaisesti harjusta. Reilun tunnin kalastuksen jälkeen tapahtumia oli ollut niukasti, sillä Matti oli saanut muutaman pienen alamittaisen harjuksen ja Vesa karkuuttanut kalan alavirrasta. Muiden jäädessä nuotiopaikalle syömään lounasta suuntasi samaanaikaan Vesa takaisin alavirran tärppipaikalle, eikä aikaakaan kun näimme vavan taipuvan. Kilpajuoksu alavirtaan ja pitkän väsytyksen jälkeen kala ylös mitattavaksi ja kuvattavaksi, 50cm taimen oli langennut kultaruskeaan streameriin.



Aikamme ihmeteltyämme Vesan saalista jatkoimme kalastusta siten, että jäimme Vesan kanssa alavirtaan ja Matti sekä Tuomas lähtivät ylös sillan paikoille. Muutama tunti vierähti Vesan kanssa ihmetellessä pinnalla hyppiviä taimenia, jotka paljastivat sijaintinsa huolimatta silti perhojamme. Ilmeisesti liikkeellä olleet oliivit korrit ja vesiperhoset kiinnostivat pintovia taimenia.

Iltapäivällä onnistuin saamaan siiman päähän ensimmäisen ja samalla viimeisen tapahtumani, kun kahlattuani keskelle koskea pääsin heittämään poikkivirtaan vastarannan puolelle. Uiton loppuvaiheessa uppoperhoni liukuivat mietoon peiliin, josta perhoni katosi ja raivokas täräys ilmaisi, ettei kyseessä ollut pohjatärppi. Muutaman voimakkaan potkun jälkeen kala junttasi itsensä kovan virran reunalle jolloin säikähdin, että sivutapsi olisi tarttunut pohjaan. Hetken jumittamisen jälkeen kala lähti raivokkaisiin sivuttais suuntaisiin syöksyihin samalla kelan jarrun ollessa tiukilla. Vastaavaa kokemusta en ole koskaan koskella kokenut, josta tiesin, että kyseessä täytyi olla isompi kala. Sain pitkän väsytyksen jälkeen kalan hieman rauhoittumaan ja nousemaan pintaan, jolloin näin sen olevan taimen. Yritin haavita kalan kahteen otteesen ilman tulosta. Pyrin vetämään taimenta lähemmäs itseäni, jotta yltäisin saamaan sen haaviin. Samalla hetkellä tajusin vapani katkenneen ja kärkiosan lentävän kuin keihäs eteenpäin virrassa. Sain otteen kuitenkin pian vavan lopusta ja kuin tuurin kaupalla haavittua kalan pienen asettelun jälkeen. Uskomatonta, mutta totta. Rannalta kuulin naurun ja ihmetyksen sekaisia huutoja, kun Vesa oli seuranut toimintaani kokoajan. Mittaus ja punnitus paljastivat taimenen olevan 52cm ja 1,6kg. Oma ennätys rikki, sisältäen kaikki klassiset merkit! Onneksi Greys lupaa elinikäisen takuun vavoilleen, muuten olisi voinut tulla kilohinta kalliiksi.





Palattuamme laavulle nuotion ääreen saimme kuulla, etteivät Tuomas ja Matti olleet saaneet mitään merkittävää. Kuultuaan minun taimenesta päättivät he kokeilla vielä alhaalta kertaalleen. Huolella piiskattu koski antoi loppupäivästä kuitenkin enään yhden reilun 30cm harjuksen, jonka Matti sai kuulapäänymfillä.

Kotimatkalle lähdimme vähän ennen seitsemää. Totesimme Suolijoen jälleen loistavaksi perhokalastuspaikaksi, jonne täytyy päästä uudelleen. Mielellään viikonlopun kestävälle reissulle, sillä taas jäi useampi koskipätkä kalastamatta. Edellisen reissun tapaisille harjuskarkeloille emme yltäneet, mutta taimen tapahtumat eivät antaneet juurikaan sijaa sen murehtimisille.