Liitsien sidonnasta

Vuodet järvillä ja erilaisilla istutuslammilla ovat opettaneet, että järviliitsien sidontaa voi tehdä yhtä monella tapaa kuin on tekijöitä. Mieltymykset vaikuttaisivat vaihtelevan hyvinkin paksuista woolly buggerin kaltaisista perhoista aina hentoihin, vain 6-8 siikasen miniliitseihin. Kun kalakaveri kertoo saaneensa kalan ”perusliitsillä”, niin se voi tarkoittaa itse kullekin hyvinkin erilaisia asioita riippuen omista mieltymyksistä. 

Osan haasteesta puhetapaan luo se, että suomenkielisessä perhokirjallisuudessa tai muuten lajin keskuudessa ei tehdä aivan samalla tavalla eroa pienten vesien ja suurten vesien kohdekalastukseen kuin englanninkielessä. Ainakin itselleni lampi- ja järviperhot (vrt. small water vs. stillwater/lake fishing) ovat usein hyvinkin erilaisia, vaikka käytettävät perhomallit ovat samankaltaisia. Erot selittyvät pääasiassa kuulan koolla, perhon profiililla ja materiaalien runsaudella tai niukkuudella. 

Myös liitsien sidontatekniikat vaihtelevat yllättävän paljon, vaikka kyseessä kuvittelisi olevan varsin yksinkertainen ja vain muutamista osista tehty sidos. Tässä esittelen muutamia konsteja, jotka toivottavasti helpottavat muitakin. 

1. Pienen koukun ja kuulan asentamisessa voi käyttää halutessaan magneettikärkisiä apuvälineitä. Olen säilönyt kuulat lääkeannostimeen, josta sormin niiden nostaminen on merkittävästi vaikeampaa lokerojen ahtauden vuoksi. Nämä ovat erityisen käteviä esimerkiksi nymfien sidonnassa, kun kuulakoot ovat alle 2,5mm ja koukkukoko menee alle #16. 

2. Valmistajasta riippuen marabout saattavat olla käyttövalmiita tai käsittelyä kaipaavia. Tässä tapauksessa pussiin on eksynyt kappale, joka on siikasten pituudeltaan erinomaista liitsimateriaalia, mutta syystä tai toisesta "klimppiintynyt". Tällöin suosittelen, että siikaset harjataan auki. Apuvälineeksi käy esimerkiksi hammasharja, josta harja osa on leikattu lyhyeksi. 

3. Keskimääräisessä kirjolohen lampikalastusliitsissä käytän usein varsin pitkää pyrstöä, mutta maltillisen kokoista kuulaa. Tällä pyrin saavuttamaan perhoon houkuttelevan jigaavan uinnin, mutta estämään liian nopean uppoamisnopeuden. Pyrstössä voi käyttää 2-4kpl flashabou-kuituja, mutta tässä tapauksessa jätän ne pois, koska itse runkomateriaali on kiiltävää. 

4. Itse runkomateriaalin, eli tässä tapauksessa pinkin fritz-nauhan, pyrin kiinnittämään kiinni ytimestään, joka on nypitty esiin. Muutoinkin pyrin välttämään, että runkomateriaali painuisi toisensa kanssa päällekkäin, jotta lopputuloksesta tulee elävä ja mielellään orastavasti läpikuultava. Materiaalin määrän voimakas lisääminen tai muuten tarpeeton paksuntaminen heikentää uppoamisominaisuuksia ja tappaa perhosta kaivatun eloisuuden.

5. Joissain liitsimalleissa käytetyn sidontalangan väri saattaa vaikuttaa perhon alusväriin, jos siitä tehdään niukka tai läpikuultava. Henkilökohtaisesti pyrin suosimaan valkoista, jos pitää tehdä kompromissi. Mustissa liitseissä luonnollisesti taas mustaa sidontalankaa.

6. Perhon päätössolmun tekemiseen auttaa, kun käyttää muoviletkusta leikattua putkiloa apuvälineenä. Putkilo pakottaa siikaset taaksepäin lopetussolmun tekemisen ajaksi. Muussa tapauksessa fritzin kuidut jäävät helpommin sojottamaan eri suuntiin ja tunkeutumaan sidontalangan alle. Saalismääriin se tuskin vaikuttaa, mutta sitojalle tuottaa mielihyvää, kun perho on huolellisesti viimeistelty.

7. Perhot ovat valmiita odottelemaan syyskarsintojen alkamista. Yleensä käytän kolmen perhon litkassa tätä kyseistä mallia ylimmäisenä ärsykeperhona.

Lampikalastusta Ylikiimingissä

Suuntasimme Heikin kanssa treenailemaan tiistai-iltana Ylikiimingin lammille, jossa oli samalla myös kauden avajaiset. Tarkoituksena oli sparrata lampikalastustekniikoita, sillä viikonloppuna olisi tiedossa lampikisojen avaus ensin Risulammella ja seuraavalla viikolla kotikisoissa Oulussa. Ilman kaloja emme kumpikaan jääneet ja talven aikana hankitut uudet varusteet niin heittosiimojen, perukkeiden (TroutHunter) kuin vapojen osalta vaikuttivat toimivan moitteettomasti.

SM-karsinta kultaa Keuruun Valkeiselta

1. Jakso

Veneparina Esa Pölkki. Minulle 5 kirjolohta ja Esalle 3. Jaksosijoitus 9/20.

2. Jakso

Veneparina Elmeri Saarinen. Minulle 3 kirjolohta ja Elmerille 2. Jaksosijoitus 2/20.

3. Jakso

Veneparina Ville "En souda tuikkien perässä" Strandman. Minulle 2 kirjolohta ja Villelle 3. Jaksosijoitus 6/20.

Hienoa, että Keuruun Valkeisen kisa löytyi jälleen kerran kilpailukalenterista. Kyseessä on mielettömän hieno järvi veneestä tapahtuvaan kilpaperhokalastukseen. Toivottavasti tästä saadaan nauttia säännöllisesti myös jatkossa.

Lopputulokset:

1. Janne Heikkinen
2. Jari Heikkinen
3. Esa Pölkki

FNF Daphnia Blob

Oulun korkeudella kevään ensimmäiset kosketukset kirjolohen kalastukseen paikallisilla lammilla on yleensä saatu vapun ja helatorstain välisenä aikana. Tänä vuonna lunta vaikuttaisi olevan poikkeuksellisen paljon, mutta toivo elää edelleen, että aikaisempien vuosien aikataulussa pysyttäisiin "lumi-infernosta" huolimatta.

Kuluneen talven aikana sidontapakkiini on löytänyt useita uusia tuotteita, joita polttelisi päästä jo testaamaan tositoimissa. Eräs näistä tuotteista on Daphnia Fritz, jota valmistaa FNF eli tutummin Frozen North Fly Fishing. Kevin Porteousin yritys on tullut tutuksi kirjolohi- ja taimenperhojen sidonnassa käytettävistä laadukkaista materiaaleista. Erityisesti Isossa-Britanniassa kilpailu tämän alan tuotteiden välillä on äärimmäisen kovaa, jossa FNF on pärjännyt ilmeisen hyvin juuri korkealaatuisten materiaalien ja nopeiden toimitusten ansiosta. Täysin yksin Kevin ei tuotteita ole kuitenkaan tehnyt tunnetuksi, sillä FNF:n suosittelijoiden joukossa ovat alan lehdistä tunnetut Iain Barr ja Kieron Jenkins.

Yksi pakkaus Daphnia Fritziä sisältää noin metrin verran sidottavaa. Koon #8 koukku täyttyy noin viidestä kierroksesta, joten materiaali on äärimmäisen riittoisaa. Tosin koukkua valitessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että koukun kärki ei peity liiaksi tuuheasta fritzistä. Itse suosin paksulankaisia blob- tai larvakoukkuja, joita valmistavat esimerkiksi Ikon, Dohiku ja Fasna.

Keväisessä järviperhokalastuksessa käytän kuvanmukaisia blob-perhoja tyypillisesti litkan ylimpänä perhona. Blob- ja egg-perhojen lisäksi materiaali soveltuu esimerkiksi pikkukalajäljitelmien tekemiseen. Suomessa pikkukalajäljitelmissä materiaalina on yleensä käytetty muddler-tekniikan avulla peuraa. Daphnia Fritzin etuna on tähän verrattuna sidonnan nopeutuminen ja huomattavasti vähempi sotkun määrä sidontapenkin äärellä.

FNF:lle on ominaista, että tuotevalikoima on pidetty melko suppeana. Sitäkin suurempi on värivalikoiman määrä, joita riittää kylliksi vaativille kuluttajille. Vaihtoehtoina ovat Atomic Yellow, Black Jack, Blushing Sunburst, Competition Pink, Coral, Egg White, Flesh, Grafham Shrimp, Hulk, Magma,Marshmallow Pink, Mellow Yellow, Melon, Olive, Pellet, Pink 8, Pink Core Biscuit, Prawn, Rutland Snail, Safety Orange, Zest.

Järviperhoja kirjolohelle

Arvostelu: JMC Competition 10’ #7

AFTM-luokka: #7

Pituus: 10’

Kuvaus: JMC Competition 10’ #7

Arvostelu:

JMC Competition 10’ #7 vavan valmistuksessa tavoitteet asetettiin korkealle, sillä sen haluttiin vastaavan niihin odotuksiin, joita vaativa perhokalastaja edellyttää yhtä aikaa niin pitkäheittoiselta kuin kevyeltä vavalta. Omien kokemusteni perusteella tavoitteessa on onnistuttu loistavasti. Samaan lopputulokseen on tullut merkittävä osa ranskalaisista kilpaperhokalastajista, jotka suosivat myös JMC:n vapoja.

Vapa toimii erinomaisesti niin lyhyillä heitoilla tarkkuutta vaativassa pintaperhokalastuksessa kuin raskailla streamereilla voimakkaassa tuulessa. Parhaimmillaan vapa on kuitenkin tilanteissa, joissa halutaan kalastaa pitkillä heitoilla ja useammalla perholla.

Vapa toimii vaivattomasti niin saman luokkaisella kuin kokoa isommalla heittosiimalla. Alaheitossa suosin vavan kanssa pitkällä ja loivasti kartioituvalla päällä varustettua heittosiimaa, kun taas yliolanheitoilla esimerkiksi joella streamereiden kanssa voimakkaammin ja lyhyemmin kartioituvaa heittosiimaa.

Olen vuosien varrella kalastanut kokoluokassa 10’ #7 niin Visionin, Airflon, MSX:n jne. vavoilla, jotka kaikki ovat hintansa puolesta pärjänneet kilpailussa ykkösvavastani järvi-, lampi- ja jokikalastukseen. JMC:n myötä sain kuitenkin huomata näissä paljon yksittäisiä puutteita, joita hieman kalliimmasta - mutta huomattavasti viimeistellymmästä - vavasta ei löydä etsimälläkään.

Voin suositella vapaa erityisesti vaativalle, monipuolisuutta arvostavalle ja jo hieman kokeneemmalle perhokalastajalle, joka haluaa vavaltaan tavallista market-laatua parempaa toimintaa, mutta ei halua hankkia vapaa markkinoiden kalleimmasta hintaluokasta.

Vavan pituus on 305cm. Väritykseltään vapa on heijastamaton mattapintainen oliivi. Hintaan sisältyy laadukas vihreä vapaputki, jossa kantoremmi. Ovh. 399,00€

Plussat:

- Kevyt vapa, josta ei voimaa puutu
- Pehmeä kärkiosa mahdollistaa tarkat heitot lyhyellä ja keskipitkällä matkalla
- Vavassa on riittävästi voimaa myös isokokoisten perhojen tai useiden perhojen heittämiseen tuulisissa olosuhteissa
- Monipuolinen vapa, joka toimii erilaisissa kalastustilanteissa
- Heittäminen miellyttävää niin luokkaisella kuin kokoa suuremmalla siimalla
- Toimii erinomaisesti myös pienten kalojen kanssa, ei karkuuta
- Laadukas ja tukeva kelankiinnike
- Miellyttävä kädensija ja pieni jatkokahva (fighting butt)
- 4-osainen vapa mahtuu pieneen tilaan
- Kokonaisuudessaan hyvin viimeistelty vapa, joka erottautuu edukseen hintaluokassaan

Miinukset

- Saatavuus kotimaassa
- 10,6’ vavalla siiman ohjailtavuus ja pitkät perukkeet toimisivat paremmin
- Ei kohdistuspisteitä

Kokonaispisteet: 10/10.

Lisätietoja: www.mouchesdecharette.com/

Karjaanjoen SM-karsinta 7.8-5.2016

Menneenä viikonloppuna kalastettiin kaksipäiväiset SM-karsinnat Karjaanjoella Karkkilassa. Kisa käytiin lievässä tulvassa, joka tosin etelässä tarkoittaa aivan toista kuin mihin pohjoisen poika on tottunut.

Kisaa oli uudistettu siten, että jokainen kilpailija kalasti viikonlopun aikana 10/12 poolia. Jaksojen kestona oli 45 minuuttia, eikä edellisvuosista poiketen keskustan alueella kisailtu laisinkaan samalle viikonlopulle sattuneiden rallien vuoksi.

Onnistuin kisassa saamaan kaloja ensimmäiseltä kahdeksalta jaksolta, joista ensimmäisen jakson 7 kalaa lohkaisi jaksovoiton. Kokonaissuoritus riitti kisassa pronssiin:

1. Jaakkola Ville-Antti
2. Tolonen Aleksi
3. Heikkinen Janne

Viikonloppu oli muutenkin onnistunut seurallemme, kun Ville-Antti kalasti itselleen 2000 pistettä Karkkilasta ja Vesa Keuruun Valkeiselta 4. sijalla 1700 pistettä. Omat reiltu 3300 pistettä eivät vielä riitä finaalipaikkaan, joten toinen onnistuminen tarvitaan vielä jäljellä olevista karsinnoista. Seuraavat kisat osaltani käydään kotikentällä Oulussa.

Kuva: Ville Jalasvaara

Arvostelussa: Maxia Aqua 10’6 #7

AFTM-luokka: #7

Pituus: 10’6

Kuvaus: Maxia Aqua 10’6 #7

Arvostelu: Ostin kyseisen vavan kaudelle 2016 suoraan espanjalaisen Maxian verkkokaupasta. Toistaiseksi valmistajalla ei ole suomalaista maahantuojaa. Ostopäätöksen takana oli uteliaisuus kokeilla normaalia kymppijalkaista pidempää vapaa erityisesti järvi- ja lampikalastusta silmällä pitäen.
Alun perin kiinnostus Maxian vapoja kohtaan syttyi, kun huomasin MM-kisoissa useamman kilpaperhokalastajan hyödyntävän heidän vapojaan. Esimerkiksi kaksinkertaiset maailmanmestarit italialainen Valerio Santi Amantini (2011 & 2013) ja espanjalainen David Arcay (2012 & 2015) kuuluvat Maxian talliin.
Maxian tuotekuvailun perusteella Aqua-mallisto on korkealaatuinen vapa edulliseen hintaan. Aqua-malliston vavat on valmistettu AML (Advanced Multilayer) teknologiaa hyödyntäen. Vavat on viimeistelty naarmuuntumista estävällä lakalla.


Plussat:

- Vavan toiminta voimakas ja suorituskykyinen.
- Toimii myös raskaammilla upposiimoilla
- Miellyttävän tuntuinen kahva
- Mahdollistaa pitkät ala- ja rullausheitot
- Pituutensa vuoksi helppo siiman ohjailtavuus
- Helppokäyttöinen pitkien perukkeiden kanssa
- Ystävällinen asiakaspalvelu


Miinukset:

- Koukunpidin puuttuu
- Vapaputki hieman ahdas ja irrallinen kansi
- Pituuden vuoksi kömpelö heittää ahtaissa tiloissa
- Yksirenkainen kelankiinnike

Kokonaispisteet: 9/10.

Lisätietoja: http://www.maxiarods.com/en/rods-reels/ ... qua-series

Kisailua Liekkilammella

Tuomas Lappalainen kalastaa Liekkilammen kutsukilpailussa.

Liekkilampi Open 2016 kilpailtiin joukkueittain huhtikuun 30. päivä Jyväskylässä.

Kärkikolmikko:

1. Mikko Räsänen ja Tuomas Lappalainen
2. Janne Heikkinen ja Eppu Kuusela
3. Pietari Sipponen ja Miska Haapsalo

Seuran lammella kausi auki

Eilen availtiin kausi oikomalla siimoja seuran lammella Jussin kanssa. Uusi Lee Wulffin TT #5 vaikutti maineensa veroiselta pintasiimalta, jota sai "heittää" eikä ampua. Edellinen Vissun kellusiima hakkasi mielestäni liikaa vettä laskeutuessaan, eikä sen vuoksi soveltunut pintaperhokalastukseen. 

Kaksisiipisiä ei vielä näkynyt, mutta muutama kirjolohen ja siian pintakäynti havaittiin. Ehdin parin tunnin aikana kokeilla niin nymfit, buzzerit kuin liitsitkin, mutta tällä kertaa jäätiin kokonaan ilman tapahtumia. Jussilla oli pari hentoa vetoa. 

Kausi jatkunee seuraavaksi hauen kalastuksen merkeissä. 

Julkujärven SM-karsinta 27.9.2014

Kirjolohen nymfikalastusta

Diawl Bach toimii kirjolohelle kesäillan lampikalastuksessa.

Juhannusviikolla lampikalalla

Perhonjoen SM-karsinta 2014

Veljekset iltakalalla

Suuntasimme tänään veljen pääsykokeiden jälkeen paikalliselle joelle. Kalastuksellisesti päivä tarjosi parastaan, sillä veljeni onnistui rikkomaan heti kauden avausreissullaan oman henkilökohtaisen taimen ennätyksen. Lisäksi itse onnistuin tavoittamaan useita pienempiä taimenia, ahvenia, särkiä ja yhden kirjolohen, joita voi pitää hyvänä treeninä ajatellen lauantaina käytävää Kaustisen Perhonjoen SM-karsintaa. Paikalle sattui kolmanneksi kalastajaksi ystävällinen herrasmies, joka auttoi veljeäni taimenen (66cm, 3,8kg C&R) mittauksessa ja punnitsemisessa - kiitos siitä, oli mukava tutustua!

Uusia järvityökaluja

Hetken ehdin jo innostua, että pääsisin aloittamaan kisakauden viime lauantaina Keuruun Valkeisjärvellä. Olin kisaan varasijalla 9. ja kisaa edeltävinä iltoina "puuttui" vielä kaksi osallistujaa, kun minua edeltävillä varasijoilla olleita ei alkuun tavoitettu tai matkoja ei oltu vielä järjestelty. Olinkin lähtökuopissa vielä perjantai-iltana, mutta kisa saatiin kuin saatiinkin juuri ennen minua täyteen, joten olin ensimmäinen rannalle jäänyt ja tällä erää kauden aloitus siirtyi helatorstaina kilpailtavaan Ylöjärven Julkujärven kisaan. Harmi sinänsä, sillä Keuruun kisa osoittautui viime vuonna mukavaksi kisaksi, jossa on kirkas vesi, järvi sopivan suuri ja puitteet lounasta myöten kunnossa. Lisäksi tänä vuonna samassa paikassa kisaillaan myös SM-finaalien järviosuus. Tosin tämä nyt ei ole minun kohdallani ollut vielä millään muotoa ajankohtainen peruste hakea yhtään mihinkään karsintaan...

Kausi avataan siis Julkujärvellä, johon osallistuin viime syksynä ensimmäistä kertaa. Sijoitus 14/28 jättää parantamisen varaa kevään kisaan ja tällä kertaa mukaan lähtee ehyt haavi, josta lohet eivät pääse tippumaan läpi... Haavin lisäksi tuli satsattua tulevan kauden järvityökaluihin niin perhojen kuin vapojen muodossa.

Lampiperhoja

Pian päästään taas avaamaan lampiperhokalastuskausi, kun jokikalastus vaikeutuu tulvien myötä ja osilla paikoilla odotellaan vielä kalastuskauden aloitusta. Lampikalastus keväisin on verrattain mukavaa puuhaa, kun vedet ovat vielä viileinä ja kalat siten usein virkeempiä. Oma lampikalastukseni keskittyy pitkälti kirjolohen ja siian kalastukseen, joiden tavoittelussa olen viehättynyt erityisesti pienten nymfien käyttöön hitailla uittotekniikoilla.

Tulevan kesän SM-karsinnat

Tulevana kesänä osallistun seuraaviin karsintoihin:

Julkujärvi, Ylöjärvi
Perhonjoki, Kaustinen

Lisäksi varasijat löytyy seuraavista karsinnoista:

Valkeisjärvi, Keuruu (varasija 9.)
Muuramenjoki, Muurame (varasija 5.)
Iijoki, Pudasjärvi (varasija 6.)

Lestijärven Valkeisjärven karsintapaikan jouduin valitettavasti perumaan.

Järviperhojen sidontaa

Kakkurinjärven syyskarsinnat 2013

Osallistuin ensimmäistä kertaa Vimpelin Kakkurinjärvellä järjestettävään syyskarsintaan, jossa sijoituin myös sijalle 14/24.

Kamoja kuntoon tauolla. Kuva: Aki Tikkanen

Taisteluparini Ville Vainio kalastaa ensimmäisellä jaksolla.