Syksyistä kirjolohen lampikalastusta ja kisakauden avajaiset

Taimenen rauhoituksen jälkeen syksyiset illat ovat kuluneet vaihtelevalla menestyksellä lampikalastuksen merkeissä. Viimeisen kahden viikon aikana kalastuskertoja on kertynyt reilut puolisenkymmentä, jotka ovat raa'asti osoittaneet kirjolohen syyskalastuksen haasteellisuuden. Erityisesti kesän yli kasvaneet kirjolohet eivät ansaitse yhtään vähättelyä osakseen, sillä luonnonruualle opittuaan ruokailu muuttuu erittäin valikoivaksi. Siiman päässä vanhempi istukaskaan ei juuri kalpene perinteisten urheilukalastuksesta tuttujen kalalajien rinnalla.

Tervalammella lampikausi auki

Varsinaisen lampikauden aloitimme Vesan kanssa muutama viikko takaperin Ylikiimingin Tervalammella, joka on tunnettu runsaista istutuksistaan. Pienehköön suolampeen istutetaan säännöllisesti kirjolohen lisäksi myös taimenta ja puronieriää. Kalastuksen aloitimme iltapäivästä, kuten muillakin lampireissuilla myöhemmin. Paikalla oli meidän lisäksi runsaasti tahnaonkijoita ja yksi perhokalastaja. Tilaa kaikille lammella pienestä koosta huolimatta riitti hyvin, sillä onkijat olivat omaan tapaansa keskittyneet lähinnä tulipaikkojen läheisyyteen.

Virittelimme setit Vesan kanssa ja olimme yhtä mieltä siitä, että vaikka vanhaakin kalaa lammessa on varmasti runsaasti niin aloitamme kalastuksen tuoreiden kalojen perässä. Paikan ilmoitustaulu kun paljasti, että tankkiauto oli vieraillut paikalla muutamaa päivää aikaisemmin. Perinteiseen tapaan minä olin jälleen hitain (tai huolellisin, miten asian haluaa ymmärtää) virittelemään kamat ja samaan aikaan Vesa väsytteli jo ensimmäistä kirreä. Lyhyen uimatunnin jälkeen kala haavissa ja mittanauha osoittaa 38cm. Ottiperhona toimi kaikkien yllätykseksi pinkki leech mustalla häkilällä.










Kuvat: Janne Heikkinen / Tervalampi

Aloitin itse kalastuksen aavan suon puoleiselta rannalta, sillä heittotilaa löytyi parhaiten ja pääsin heittämään pieneen sivutuuleen. Kerkesin kalastaa muutaman uiton, kun Vesalla oli jälleen tuulen yläpuoleisella rannalla kiinni kala. Kala otti erittäin kaukaa kiinni ja oli todella pirteä yksilö, useat hypyt ilmaan paljastivat sen +50cm kirjoloheksi. Pitkään kestänyt väsytystaistelu ratkesi aivan rannassa, kun kala viimeisillä voimillaan potki itsensä irti. Kalan karkuuttaminen harmittaa aina, oli se sitte oma tai kaverin. Tosin onni onnettomuudessa. Paikan lupasäännöt kun kieltävät C&R kalastuksen ja kalakiintiö on asetettu 2kpl jalokaloja. Pientä huvitusta aiheuttivat myös onkijoiden reaktiot, kun Vesa sai 'kassin' melkein täyteen vain muutamalla heitolla.

Jatkoin sinnikkäästi kalastusta suon puoleiselta rannalta. Useat toistot palkittiin ja seuraavaksi oli minun vuoroni avata lampikausi myös saaliiden osalta, kun punaisella leechillä tavoitin ehjäeväisen 48cm kirjolohen. Kalastimme vielä tämän jälkeen muutaman tunnin tyhjää eri puolella lampea. Pimeän tullen pakkasimme kamat ja lähdimme kotia kohti. Tulimme Vesan kanssa siihen tulokseen, että aloittaessamme kalastuksen olimme sattuneet paikalle juuri 'peliaikaan' ja auringon laskiessa kalat laittoivat suunsa kiinni. Teoriaa vahvistaa Vesan ja Tuomaksen tekemä reissu jälkeenpäin samalle lammelle hieman aikaisemmin päivällä, jolloin mukaan lähti pintureihin haksahtaneet 3 kirjolohta.

Vaaralammella hyppimässä tasajalkaa

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen lähdimme Vesan kanssa käymään samaan kalastuskuntaan kuuluvalle Vaaralammelle, joka on kumppaniaan kooltaan huomattavasti isompi. Lammen ympäri kiertää lähes koko matkaltaan hyvät pitkospuut ja parkkipaikan puoleiselta rannalta löytyy heittolaiturit. Lammen keskelle pääsee kätevästi lautalla.

Aloitimme lähtörannan heittolaitureilta, mutta nopeasti selvisi, että se oli aivan liian matalaa mielekkäälle kalastukselle. Siirryimme lautan puoleiselle rannalle heittelemään ja samalla odottelemaan omaa vuoroa. Takaheittotilaa ei juurikaan ollut, sillä metsää oli aivan pitkospuiden vieressä. Rantoja rullailemalla saimme kolme pientä ahnetta haukea, jotka nielivät perhomme erittäin syvälle.

Onneksi hauenkalastus sai jäädä, kun pääsimme lautalle ja vedimme itsemme keskemmäs lampea. Ilta oli kalastajien osalta rauhallinen lammella, sillä meidän lisäksi lammella oli vain muutamia muita vieralijoita. Ruuhkaa ei siis ollut ja saimme kalastaa lautalta käsin lammen keskustaa useamman tunnin. Pääsimme todistamaan n. 100-150 pintakäyntiä illan aikana, joista osa aivan lautan välittömässä läheisyydessä. Tämä ilta lienee opettavaisin pitkään aikaan. Kirjolohi on haastavimmillaan uskomaton kala, sillä mietimme päämme puhki mitä ne hakivat pinnasta tai pintakalvosta pienillä 'pusuilla'. Hyönteisiä ei juurikaan näkynyt, mitä nyt muutama vaaleahko epämääräinen hyönteinen jota emme tunnistaneet. Yritimme tarjota perhoja niin pinnasta, pintakalvosta kuin välivedestä mutta mikään ei tuntunut toimivan. Illan kääntyessä yöksi luovutimme ja lähdimme kotiin tyhjin käsin. Turhautumisen ja pohdinnan sekalainen tunnelma jatkui vielä autossakin, emme keksineet mitään mitä olisimme voineet tehdä toisin.

Harjoitusreissu Korpilohelle

SM-Kilpaperhokalastuksen kauden 2010-2011 syyskarsintojan paikkajaon selvittyä viestittelimme Akin ja Arton kanssa treenireissusta Viitasaarella sijaitsevalle Korpilohelle, kun kaikki meistä olivat saaneet paikan kisaan. Seuraamme karsintaan lähtee edustamaan myös Ville-Antti, joka lienee tavanomaiseen tapaansa yksi kisan ennakkosuosikeista.

Lähdimme liikkeelle lauantaina aikaisin aamulla, kun Aki kuskin virkaa hoitaessa haki minut matkan varrelta. Koukkasimme Pyhäjoen kautta hakemassa Arton kyytiin ja yhden pysähdyksen taktiikalla olimme jo kymmenen aikoihin perillä. Paikalla olivat myös Saku Ijäs isänsä kanssa Keski-Suomen perhokalastajista. KSPK kalastajilla oli ollut ennen meidän saapumista yksi varma tärppi. Kamat kasaan saatuamme valitsimme jokainen aloituspaikat oletettavien poolijakojen mukaan. Minä aloitin kallionreunalta, kun Aki aloitti metsärinteen puolelta hieman laavusta oikealle. Arto kalasti aluksi KSPK kalastajien kanssa parkkipaikalta katsoen lähtörantaa. Vaikka lampi syvenee suhteellisen nopeasti jo rannasta, niin kahluuvarusteet olivat välttämättömät, jos halusi kalastaa mielekkäästi rehevöityneillä alueilla.

Ihmetystä aiheutti jo aluksi se, ettei rantojen läheisyyttä oltu juurikaan siistitty pusikoista, puista ja muista kalastusta hankaloittavista tekijöistä. Heittäminen olikin pitkälti rullaamisen varassa.

Useamman tunnin kalastuksen jälkeen päätimme pitää ruokatauon. Ihmettelyn aihetta riitti, sillä kukaan ei ollut saanut mitään kontaktia kaloihin. Lukuunottamatta Sakun isän saamaa pientä siikaa. Akin ja Arton kanssa päätimme yhteistuumin vaihtaa Myllysuvannolle, jolla tulevassa kisassa kalastetaan yksi jakso. Ensivaikutelma Myllysuvannosta oli karu, sillä osittain padottu, mietovirtainen suvanto ja rehevä rantakasvillisuus poikkesivat kovasti omista kotiseudun kirjolohi paikoista. Koko päivän kestäneet pienet sadekuurot eivät omalta osaltaneet helpottaneet yhtään tilannetta. Reilun tunnin ehdimme kalastaa, kun Aki löysi päivän ensimmäisen kisakalan. Haaviin kirjolohi ja korkki auki! Työvoittona saatu kala loi uskoa seurueeseemme ja jatkoimme Akin ottipaikan läheisyydessä iltapäivän. Lopputuloksena Aki ja Arto käyttivät yhteensä puolisenkymmentä ehjää kirjolohta mitattavana. Itse tyydyin lähinnä koukuttelemaan ahvenia, samoista paikoista, samoilla perhoilla.

Palasimme illaksi vielä kokeilemaan Korpilohta, jos tilanne olisi muuttunut sitten aamupäivän. Paikka osoittautui kuitenkin jälleen tyhjäksi arvaksi kirjolohen suhteen. Aki ja Arto tavoittivat kuitenkin muutamia siikoja.

Pitkän paluumatkan aikana ehdimme spekuloida päivän antia. Alunperin suunnitellut kirrekarkelot menivät täysin mönkään ja kalastus oli täysin oletettua erilaisempaa. Kisoissa tilanne voi olla ja toivottavasti on erilaista, kun paikkaan tehdään erillinen kisaistutus ja rauhoitus.

Uuden kisakauden aloitus reisille Oulussa

Uusi kisakausi lähti käyntiin minun osaltani tutulla Oulun syyskarsinnalla, jossa olin edellisenä vuotena sijoittunut sijalle 8/18. Odotukset olivat luonnollisesti korkealla, kotikisa kun on aina kotikisa. Säätiedotukset enteilivät sadetta, pilvisyyttä ja n. 4m/s tuulta. Paljoa ei valehdellut sammakot, kun ensimmäinen jakso saatiin alkuun. Kynsikkäitä tuli ikävä.

Kisa kalastettiin 'hieman' totutusta kaavasta poiketen, kun kisaistutusta ei tehty ja mitään rauhoitusta ei lammelle järjestetty. Kisa kalastettiin kahdessa 3 tunnin jaksossa, jossa molemmissa kalastettaisiin kolme erillistä poolia, jokaista tunnin ajan. Vaikka aikaisemmasta poikkeavat kisajärjestelyt herättivät erilaisia ajatuksia kilpailijoiden keskuudessa niin lähdin itse kisoihin toiveikkaana. Jälkeenpäin sanoen, ehkä hieman naiviin toiveikkaana.

Ensimmäinen jakso osoitti kisan luonteen, kun ainoaksi tapahtumaksi jäi ensimmäisen tunnin aikana Perhonjokilaakson perhokalastajien Vesa Rissasen saama kirjolohi 47cm poolista, joka tiedettiin jo ennakkoon parhaaksi pooliksi. Jaksovoitto Vesalle yhdellä kalalla, kun muut 9 kalastajaa jäi nollille.

Reilun tunnin ruokatauon jälkeen aloitettiin toinen jakso. Kauaa ei kerennyt jaksoa kulua, kun OSPK:n Aki Tikkanen koukutti samaisesta poolista 54cm siian - ensimmäisellä heitolla. Iltapäivästä sää alkoi selkenemään ja aurinkokin näyttäytyi hetken aikaa, jolloin nähtiin muutamia pintakäyntejä. Siiman päässä muutama hassu pintakäynti ei kuitenkaan korreloitunut. Aki oli pitkään kiinni kisavoitossa ennen kuin jotain tuhkimotarinaa lähentelevää tapahtui. PeJoPe:n Vesa koukutti 51cm siian vartti ennen kisa-ajan päättymistä aivan lammellan oikeasta reunasta, kuinkas muutenkaan, minä olin kalastanut saman poolin ennen Vesaa. Ison käden ja hatunnoston arvoinen suoritus!

Mielestäni kisaa voidaan pitää kokonaisuudessaan epäonnistuneena. Omat tuntemukset kisan jälkeen olivat lähinnä hölmistyneet, sillä vain täydellinen idiootti seisoo kädet jäässä päivän tyhjän lammen äärellä ja maksaa siitä vielä useamman kympin. Jotain positiivista päivästä haluaisin löytää, mutta en vain jaksa löytää mitään siihen viittaavaakaan. Voidan miettiä kuinka mielekästä on kalastaa kisoissa, joissa 80% jää ilman saalista. Varsinkaan kun kisassa saadaan 1 kirjolohi, joka pitäisi olla ko. kisan pääsääntöinen saaliskala.

Noh, jatkossa ollaan viisaampia ja vastaavaa fiaskoa osaan välttää. Kisakausi jatkuu vielä tämän vuoden puolella Viitasaarella Korpilohen karsinnalla.







Kuvat: Sami Holappa / SM-karsinta, Oulu

Syksyistä kirjolohen lampikalastusta ja kisakauden avajaiset

Taimenen rauhoituksen jälkeen syksyiset illat ovat kuluneet vaihtelevalla menestyksellä lampikalastuksen merkeissä. Viimeisen kahden viikon aikana kalastuskertoja on kertynyt reilut puolisenkymmentä, jotka ovat raa'asti osoittaneet kirjolohen syyskalastuksen haasteellisuuden.

OSPK syysreissu Kitkajoelle

Pienien epäselvyyksien jälkeen tämän syksyiseksi seuran reissuksi valittiin Kuusamossa sijaitsevan Kitkajoen Ylä-Kitkan kalastusalue. Matka on yleensä pyritty järjestämään taimenen rauhoitusta edeltävänä viikonloppuna, kuten myös tällä kertaa. Majoituksen seuran jäsenet järjestivät omatoimisesti Juuman leirintäalueelta mökkien ja asuntovaunujen muodossa. Kalastusluvat sai myös kätevästi hankittua leirintäalueen infosta.

Ennen reissua tiedettiin, että pääpaino tulisi olemaan todennäköisesti harjuksen mietovirtaisessa niva- ja koskikalastuksessa. Mielekkääksi tämän tekee Kitkajoen kauttaaltaan vahva luontainen harjuskanta, josta on mahdollisuus tavoittaa vauraampiakin yksilöitä. Sen sijaan taimenten tavoittaminen oli ennalta-arvattavan hankalaa. Joen yläosien kosket kun ovat pitkälti istutuskalojen varassa taimenen suhteen. Tosin paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä lupien oston yhteydessä myyjä vihjasi, että kirkkaisiinkiin kaloihin on mahdollisuus Kuusamon suurten järvien ansiosta.

Innokkaimmat saapuivat leirintäalueelle jo perjantaina aamupäivästä. Mikko L, Sami ja Ville aloittivat kalastuksen puolenpäivän jälkeen Ylä-Kitkan alkupäässä sijaitsevasta n. 500m pitkästä nivamaisesta Kiveskoskesta. Minä ja Vesa suuntasimme sen sijaan ensimmäiseksi katsomaan Käylänkoskea, joka osoittautui kuitenkin keltanokille aivan liian rännimäiseksi kalastaa perholla ja ainoa mielekkään näköinen kalastuspaikka, kosken niska, oli jo varhain virppamiehien miehittämä. Suunnitelmien mennessä uusiksi päätimme Vesan kanssa tutustua Saarikoskeen, joka on paljastui lähes kilometrin mittaiseksi. Pitkä ja mietovirtainen nivamainen koskikalastus osoittautui ylitsepääsemättömän hankalaksi kaupunkilaispojille. Aloituspäivän saalis jäi koko porukalta melko laihaksi, sillä merkittävin tapahtuma perjantaille kalastuksellisesti taisi jäädä Vesan 37cm harjus, joka otti hanakasti keskeltä virtaa isoon muddler-streameriin.














Myöhäisimmät reissulaiset saapuivat perjantai-iltana leirintäalueelle. Nihkeät kuulumiset jokivarresta eivät kuitenkaan antaneet latistaa reissun tunnelmaa, sillä porukka intoutui saunomisen ja illanvieton yhteydessä Villen ja Janne K (kuvassa) esimerkillä sitomaan tulevaksi päiväksi perhoja.



Lauantaina heräsimme klo: 08.00 aikoihin ja suuntasimme koko seurueen kanssa jokivarteen. Kalastimme Saarikosken laavulta käsin niin ylä- kuin alavirran nivoja ja koskia. Reilun kymmenhenkisen kalastajaseurueen päivän saalis jäi pitkälti alamittaisiin harjuksiin, joita tuli ihan haitaksi asti. Ainoastaan Mikko L ja Sami tavoittivat muutamia alamittaisia taimenia ylempää, joten mitään merkittävää mainintaa reissusta ei saaliiden osalta juuri jäänyt. Hienoiseksi yllätykseksi ainakin minulle tuli se, ettei edes suurempia harjuksia tavoitettu koko reissun aikana.



Saaliiden jäädessä kehnoksi mieltä ylentävää oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia menneen kesän reissuista. Parasta antia yhteisillä reissuilla mielestäni onkin uusien asioiden oppiminen ja kokeneempien perhokalastajien tarinoiden kuunteleminen. Heiltä saatua ensikäden tietoa pidän ainakin henkilökohtaisesti suuressa arvossa.

Vaan jos jotain hyvää niin jotain huonoakin reissuun liittyi. Ennakkoilmoittautumiset reissuun lähtijöistä oli jälleen erittäin runsas, mutta kuten enemmän säännöksi kuin poikkeuksi on muodostumassa, että vielä lähtöaamunakin käy inflaatio osallistujista. Mielestäni tämä on sääli, sillä jälleen keskusteluun nousi useita kehityskelpoisia ideoita tuleviksi seuran reissuiksi. Kaikkia matkoja tosin ei pysty järjestämään ilman sitoutunutta porukkaa, sillä valmisteluja hoitavien tahojen on erittäin hankala varata esim. matkoja tai kyytejä kun porukka arpoo viimeiseen asti osallistumistaan. Tässä lienee jokaisella mietinnän paikka.

Itse seuratoiminta jatkunee seuraavaksi pimenevinä iltoina sidonta- ja seurailtoina kerhomme tiloissa. Teemailtoja ideoitiin reissun päällä porukalla, joten otteestaan perhokalastus ei päästä edes vesien jäätyessä.

Kuvat: Sami Holappa

Perhokalastus ei ole varusteurheilua

Niin, blogin otsikkoa tuskin kukaan vannoutunut perhokalastaja uskaltaa sanoa ääneen ilman pelkoa siitä, että kävisi kuten saduista kuuluisalle Pinokkiolle.

Välinevalmistajien kieroutuneisiin markkinakikkoihin kompastuneena tulin hankkineeksi uuden setin, jota olisi tarkoitus käyttää pienemmillä joilla ja puroilla. Erityisesti harjuksen pintaperhokalastusta silmällä pitäen tulin hankkineeksi seuraavaa välineistöä:

Vapa: Sonik SK4 8` #3-4
Kela: Vision GT 24
Heittosiima: Vision Target #3

Sonikin vapaa olin himoinnut jo pitkään, kun Etelä-Suomesta kavereiden käyttäjäkokemukset olivat pelkästään positiivisia. Oulusta en Sonikin jälleenmyyjää ainakaan toistaiseksi vielä löytänyt, joten tilauksen suhteen piti turvautua jo tutuksi tulleeseen internettiin. Erityisesti vavan hinta-laatu suhdetta on kiitelty ja takuutakin on luvattu useita vuosia, jota pidän itse ainakin suuressa arvossa. Saattaa takuun arvostaminen johtua myös käyttäytymisestäni jokivarressa. Koheltaminen ja höntyily kivikoilla lienee kuvailuna vielä vähättelyä.

Pelkällä välineistöillä tuskin tekee vielä itsessään mitään, joten tulin tilanneeksi briteistä myös uutta perhokalastusta käsittelevää kirjallisuutta hyllyyni:

Tactical Fly Fishing: A Guide for the Advanced and Competition Angler - Jeremy Lucas

A Guide to Tying North Country Flies - Mike Harding

Wet-Fly Tying and Fishing - Roger Fogg

Uusia välineitä ei onneksi tarvitse kauaa pihdata, sillä jo torstaina lähdemme Vesan kanssa kohti Kuusamoa. Seuramme järjestää kyseisenä viikonloppuna syysreissun Ylä-Kitkan koskille. Hätäisimpinä otamme luonnollisesti varaslähdön jo päivää ennen muita, jotta vältytään edellisten syysreissujen tapaisilta kalastustilanteilta jotka ovat aiheutuneet lievän yli-innokkuuden seurauksena.

Marko: 'Tuolla on kala, kalasta se'

Anton: 'Ai missä?'

Marko: 'Ei enää mitää. Janne kahlas jo sen päälle'



Kuva: Marko Kurtti

Syyskarsinta hakemuksien täyttelemistä

Kauden 2009-2010 SM-finaalit kilpailtiin 21-22.8.2010 Merikarvianjoella ja Kangasjärvellä. Sillä aikaa kun tosi kalamiehet olivat kilpailemassa kirkkaimmista mitaleista paikan päällä tuli meidän amatöörien keskittyä lähinnä tulevan kauden syyskarsinta hakemusten täyttelyyn ja kisojen seuraamiseen internetin välityksellä. Mielenkiinnolla odottelen Ylen Erätulilla -ohjelmaa, jossa esitellään SM-finaaleja kameran takaa. Käsittääkseni jakso tulee ulos 23.9.2010.

Hain seuraaviin syyskarsintoihin kaudeksi 2010-2011:

25.9. Oulu, Mustalampi
2.10. Leivonmäki, Havulampi
16.10. Viitasaari, Korpilohi

Paikkoina Havulampi ja Korpilohi ovat itselleni tuntemattomat, joten puhtaasti opintoreissuja tiedossa - mikäli arpaonni tällä kertaa suosisi. Mustalammelle ei vaihteeksi näyttäisi ruuhkaa olevan kilpailijoiden osalta ja kisa käydäänkin ilman erillistä kisaistutusta, eli kevään istukkaiden varassa joudutaan painimaan. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia sen voi jokainen itse päättää, mutta varmaa on, että syksyn karsinnat Oulussa tulevat olemaan melko erilaiset kuin keväällä.



Kuluneella kaudella olen saanut valtavasti uusia ideoita perhojen ja tekniikoiden suhteen. Pimenevät syysillat onkin tullut vietettyä melko ahkerasti perhopenkin äärellä ja rasiat ovat täyttyneet täyttyneet ihan kohtuullisesti. Usko hommaan ja erityisesti perhoihin on ollut kovilla toisinaan. Erityisesti on jäänyt mieleen kuluneen kauden Utajärven karsinnoissa käyty keskustelu, jossa totesin:

'Oon kohta uittanut kaikki rasiat läpi, eikä missään mitään tapahtumaa koko päivänä.'

Onneksi sain kanssakilpailijalta, joka jääköön nimeämättä, kultaisen neuvon.

'Janne, älä uita niitä rasioita vaan niitä perhoja.'

Summa summarum. Ensi kauteen lähdetään siis jo huomattavasti viisaampana!

Tutustumassa Kainuun kuuluisiin koskiin

Olimme suunnitelleet Tuomaksen, Vesan ja Heikin kanssa reissua Kainuuseen jo aikaisemmin tänä kesänä, mutta suopotkupallon mm-kisat sekoittivat reissuaikeet. Kaikki seudun vuokramökit olivat luonnollisesti varattu jo aikoja sitten, eikä ajatus yleisöryntäyksestä korpeen muiden mukana oikein saanut vastakaikua.

Minulle matka oli neitseellinen Kainuun kuuluisille koskille. Useita kertoja reissuista on ollut puhetta niin Kuhmon kuin Hyrynsalmen suunnalle, mutta jostakin syystä sitä on kesästä toiseen löytänyt itsensä kuitenkin tutulta turvalliselta Iijoelta. Nyt reissuun lähtö oli kuitenkin enemmän kuin helppoa, kun Vesa ja Tuomas olivat hoitaneet mökit ja luvat kuntoon. Iso tattis siitä heille.

Torstaina saavuimme mökille Ukkohallan mökkimajoituksiin. Matkaa mökiltä tuli kaupoille ja pelipaikoille reilut parikymmentä kilometriä, mutta mökin halpa vuokrahinta näin sesongin ulkopuolella houkutteli meidät komeiden maisemien lisäksi. Huomionarvoista on myös, että aivan mökkirinteen vieressä sijaitsee Syväjärvi. Järveen oli istutettu heinäkuussa 200kg kirjolohta, joten iltaongella käynti oli tehty mitä helpoimmaksi. Tarkoituksenamme olikin pitää reissun aikana leikkimielinen mökkikilpailu järvellä, joka jäi kuitenkin toteuttamatta kun mökin vuokraan kuulunutta venettä ei koskaan löytynyt.

Itse kalastuksen aloitimme torstaina iltapäivästä Luvankoskella. Paikan päälle päästyämme todellisuus kuitenkin löi vasten kasvoja, kun vesitilanne osoittautui erittäin heikoksi. Viime aikaisista runsaista sateista huolimatta vesi oli koskessa laskenut erittäin matalaksi ja kalastaminen keskittyi lähinnä päävirran monttujen etsimiseen. Onnistuimme illan ja alkuyön aikana saamaan muutamia pieniä harjuksia sekä räikeästi alamittaisia taimenia. Ainoaksi kunnon tapahtumaksi jäi Vesan perhossa tapahtunut pyörähdys alkuillasta. Suurin osa tapahtumista tuli pieniin nymfeihin ja pupiin. Itse koski oli kuitenkin erittäin monimuotoinen jonne on päästävä joskus uudelleen paremmalla vesitilanteella touko-kesäkuussa.



Perjantaina oli vuorossa noin 20km pitkän Ukkohallajoen koskikalastusta. Erittäin kirkasvetiset ja 6-10m leveät koskipätkät tarjosivat mitä hienointa harjuksen kalastusta. Alkupäivän aikana tavoitin kymmenkunta harjusta kalastamalla ylävirtaan edeten pienillä nymfeillä. Vaihdettuamme iltapäivällä aivan joen alimmalle koskelle saimme reilu 50 harjusta pintaperhoilla. Erityisesti oliivit klinkit ja superpupat osoittautuivat harjuksille vastustamattomiksi. Valitettavasti mitään suurempaa emme saaneet, sillä jo 30cm alamitan ylittäminen osoittautui hankalaksi.



Lauantaina saimme seuraksi myös Heikin, joka oli viettänyt edellisen illan jahdin aloituksessa Kempeleenlahdella. Olimme varanneet lauantaiksi seuraluvan kuuluisalle Kynänkoskelle, jolle olimme asettaneet suurimmat odotukset koko reissulle. Myös Kynäkoski osoittautui hyvin vähävetiseksi, kuten aikaisempien päivien kosket. Olosuhteet pakottivat kalastamaan kovan virran ränniä ja sen kuoppia tšekkilarvastuksella. Sain päiväsaikaan kolme harjusta, joista suurin 42cm. Tuomas, Vesa ja Heikki saivat niin ikään muutamia pieniä harjuksia ja n. 20cm taimenen poikasia.

Sunnuntaina lähdimme Heikin kanssa kotimatkalle, kun Vente ja Tuomas jäivät vielä muutamaksi päiväksi kalastelemaan Nuottikoskea. Vaikka henkilökohtaisesti reissu epäonnistui siinä määrin, etten onnistunut saamaan yhtään kontaktia isompiin taimeniin, joista Kainuun kosket ovat tunnettuja, niin uusi reissu sinne on jo suunnitteilla. Ajankohdaksi on vain välttämätöntä valita alkukesä, jotta koskien vesitilanne pitää kalastuksen mielekkäänä.

Lisäinfoa ja silmäniloa pelipaikoista löytyy osoitteesta http://www.ukkohallafishing.fi/

Paluu Kitkajoelle

Monien tekijöiden summana Kitkajoen upeat kalapaikat ovat jääneet paitsioon sitten seuran Junnureissumme 2007. Muutama vuosi oli siis kerennyt vierähtää edellisestä reissusta. Huhut hyvästä taimen kesästä Kitkalla aiheuttivat kuitenkin lähes pakonomaisen tarpeen päästä käymään edes muutaman päivän reissu maakuntamme ehkä hienoimmalla taimenjoella.

Seuraa Kitkajoen reissulle ei tarvinnut kauaa kysellä, kun Heikki R vietteli vielä kesälomansa viimeisiä viikkoja. Sovimme, että lähdemme matkaan keskiviikkona 11.8.2010. Luvat joelle kävimme ostamassa Kuusamon Citymarketista, jossa hoitui samalla myös ruoka ja juomatarpeiden hankinnat moitteettomasti. Leirin saimme pystytettyä valoisan aikaan aivan jokivarressa sijaitsevan laavun läheisyyteen. Iltapäivä menikin leirillä yön pimeyttä odotellessa ja jokea seuratessa mahdollisten pintakäyntien toivossa.

Ensimmäisenä yönä aloitimme kalastuksen klo: 23.00 ja keskityimme lähinnä muutaman hyvännäköisen poolin heittämiseen. Kyseisistä pooleista oli puskaradion mukaan saatu viime viikkojen aikoina useita jopa yli 5kg taimenia, joten odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Onneksemme jokivarressa ei ollut arkena juuri ruuhkaa, mitä nyt muutama virvelimies puukaloineen. Yön ainoaksi kunnon tapahtumaksi jäi Heikin pieneen kahdenkäden vapaan käynyt tärppi alemman poolin kovan virran reunalta. Vaikka pääsimme kalastamaan lähes kahdestaan kyseiset poolit läpi yön niin munat jäi silti ensimmäiseltä yöltä pataan. Aamulla herättyäni kuulin laavulla paikallisilta kalastajilta, ettei ylempänä ollut myöskään tapahtumia ollut edellisenä iltana.

Reissun toisena päivänä pääsimme leirin läheisyydessä sijainneelle laavulle tekemään ruokaa ja olemaan sadetta piilossa. Iltapäivään mennessä laavulle ei tullut ketään muita, joten päätimme jäädä kalastamaan viereistä niskaa seuraavaksi yöksi. Seuraksi saimme yöllä muutaman paikallisen gurun, joista toinen osottautui illan aikana paikallisen kalastusliikkeen myyntipäälliköksi. Yhteisiä tuttuja löytyikin useita ja rinki niskalla kiersi oikein mukavasti. Kyseinen niska osoitti raakuutensa yön aikana. Paikka jossa on parhaimmillaan mahdollisuus 'elämänsä taimeneen' osoittautui niin kovin tyhjäksi. Illan yhteiseksi motoksi nuotiolla jäikin 'kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta millään ei ole mitään väliä'. Ainoaksi tapahtumaksi jäi Heikin näkemä pintakäynti suvannossa. Paikalliset kalastajat romuttivatkin aikaisemmin kuulemamme huhut erikoisen hyvästä vuodesta taimenen suhteen.



Perjantaina lähdimme kotimatkalle iltapäivästä.

Tarkoituksena on suunnata seuraava kalareissu tulevana viikonloppuna Kainuuseen. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.