Liitsien sidonnasta

Vuodet järvillä ja erilaisilla istutuslammilla ovat opettaneet, että järviliitsien sidontaa voi tehdä yhtä monella tapaa kuin on tekijöitä. Mieltymykset vaikuttaisivat vaihtelevan hyvinkin paksuista woolly buggerin kaltaisista perhoista aina hentoihin, vain 6-8 siikasen miniliitseihin. Kun kalakaveri kertoo saaneensa kalan ”perusliitsillä”, niin se voi tarkoittaa itse kullekin hyvinkin erilaisia asioita riippuen omista mieltymyksistä. 

Osan haasteesta puhetapaan luo se, että suomenkielisessä perhokirjallisuudessa tai muuten lajin keskuudessa ei tehdä aivan samalla tavalla eroa pienten vesien ja suurten vesien kohdekalastukseen kuin englanninkielessä. Ainakin itselleni lampi- ja järviperhot (vrt. small water vs. stillwater/lake fishing) ovat usein hyvinkin erilaisia, vaikka käytettävät perhomallit ovat samankaltaisia. Erot selittyvät pääasiassa kuulan koolla, perhon profiililla ja materiaalien runsaudella tai niukkuudella. 

Myös liitsien sidontatekniikat vaihtelevat yllättävän paljon, vaikka kyseessä kuvittelisi olevan varsin yksinkertainen ja vain muutamista osista tehty sidos. Tässä esittelen muutamia konsteja, jotka toivottavasti helpottavat muitakin. 

1. Pienen koukun ja kuulan asentamisessa voi käyttää halutessaan magneettikärkisiä apuvälineitä. Olen säilönyt kuulat lääkeannostimeen, josta sormin niiden nostaminen on merkittävästi vaikeampaa lokerojen ahtauden vuoksi. Nämä ovat erityisen käteviä esimerkiksi nymfien sidonnassa, kun kuulakoot ovat alle 2,5mm ja koukkukoko menee alle #16. 

2. Valmistajasta riippuen marabout saattavat olla käyttövalmiita tai käsittelyä kaipaavia. Tässä tapauksessa pussiin on eksynyt kappale, joka on siikasten pituudeltaan erinomaista liitsimateriaalia, mutta syystä tai toisesta "klimppiintynyt". Tällöin suosittelen, että siikaset harjataan auki. Apuvälineeksi käy esimerkiksi hammasharja, josta harja osa on leikattu lyhyeksi. 

3. Keskimääräisessä kirjolohen lampikalastusliitsissä käytän usein varsin pitkää pyrstöä, mutta maltillisen kokoista kuulaa. Tällä pyrin saavuttamaan perhoon houkuttelevan jigaavan uinnin, mutta estämään liian nopean uppoamisnopeuden. Pyrstössä voi käyttää 2-4kpl flashabou-kuituja, mutta tässä tapauksessa jätän ne pois, koska itse runkomateriaali on kiiltävää. 

4. Itse runkomateriaalin, eli tässä tapauksessa pinkin fritz-nauhan, pyrin kiinnittämään kiinni ytimestään, joka on nypitty esiin. Muutoinkin pyrin välttämään, että runkomateriaali painuisi toisensa kanssa päällekkäin, jotta lopputuloksesta tulee elävä ja mielellään orastavasti läpikuultava. Materiaalin määrän voimakas lisääminen tai muuten tarpeeton paksuntaminen heikentää uppoamisominaisuuksia ja tappaa perhosta kaivatun eloisuuden.

5. Joissain liitsimalleissa käytetyn sidontalangan väri saattaa vaikuttaa perhon alusväriin, jos siitä tehdään niukka tai läpikuultava. Henkilökohtaisesti pyrin suosimaan valkoista, jos pitää tehdä kompromissi. Mustissa liitseissä luonnollisesti taas mustaa sidontalankaa.

6. Perhon päätössolmun tekemiseen auttaa, kun käyttää muoviletkusta leikattua putkiloa apuvälineenä. Putkilo pakottaa siikaset taaksepäin lopetussolmun tekemisen ajaksi. Muussa tapauksessa fritzin kuidut jäävät helpommin sojottamaan eri suuntiin ja tunkeutumaan sidontalangan alle. Saalismääriin se tuskin vaikuttaa, mutta sitojalle tuottaa mielihyvää, kun perho on huolellisesti viimeistelty.

7. Perhot ovat valmiita odottelemaan syyskarsintojen alkamista. Yleensä käytän kolmen perhon litkassa tätä kyseistä mallia ylimmäisenä ärsykeperhona.

FNF Daphnia Blob

Oulun korkeudella kevään ensimmäiset kosketukset kirjolohen kalastukseen paikallisilla lammilla on yleensä saatu vapun ja helatorstain välisenä aikana. Tänä vuonna lunta vaikuttaisi olevan poikkeuksellisen paljon, mutta toivo elää edelleen, että aikaisempien vuosien aikataulussa pysyttäisiin "lumi-infernosta" huolimatta.

Kuluneen talven aikana sidontapakkiini on löytänyt useita uusia tuotteita, joita polttelisi päästä jo testaamaan tositoimissa. Eräs näistä tuotteista on Daphnia Fritz, jota valmistaa FNF eli tutummin Frozen North Fly Fishing. Kevin Porteousin yritys on tullut tutuksi kirjolohi- ja taimenperhojen sidonnassa käytettävistä laadukkaista materiaaleista. Erityisesti Isossa-Britanniassa kilpailu tämän alan tuotteiden välillä on äärimmäisen kovaa, jossa FNF on pärjännyt ilmeisen hyvin juuri korkealaatuisten materiaalien ja nopeiden toimitusten ansiosta. Täysin yksin Kevin ei tuotteita ole kuitenkaan tehnyt tunnetuksi, sillä FNF:n suosittelijoiden joukossa ovat alan lehdistä tunnetut Iain Barr ja Kieron Jenkins.

Yksi pakkaus Daphnia Fritziä sisältää noin metrin verran sidottavaa. Koon #8 koukku täyttyy noin viidestä kierroksesta, joten materiaali on äärimmäisen riittoisaa. Tosin koukkua valitessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että koukun kärki ei peity liiaksi tuuheasta fritzistä. Itse suosin paksulankaisia blob- tai larvakoukkuja, joita valmistavat esimerkiksi Ikon, Dohiku ja Fasna.

Keväisessä järviperhokalastuksessa käytän kuvanmukaisia blob-perhoja tyypillisesti litkan ylimpänä perhona. Blob- ja egg-perhojen lisäksi materiaali soveltuu esimerkiksi pikkukalajäljitelmien tekemiseen. Suomessa pikkukalajäljitelmissä materiaalina on yleensä käytetty muddler-tekniikan avulla peuraa. Daphnia Fritzin etuna on tähän verrattuna sidonnan nopeutuminen ja huomattavasti vähempi sotkun määrä sidontapenkin äärellä.

FNF:lle on ominaista, että tuotevalikoima on pidetty melko suppeana. Sitäkin suurempi on värivalikoiman määrä, joita riittää kylliksi vaativille kuluttajille. Vaihtoehtoina ovat Atomic Yellow, Black Jack, Blushing Sunburst, Competition Pink, Coral, Egg White, Flesh, Grafham Shrimp, Hulk, Magma,Marshmallow Pink, Mellow Yellow, Melon, Olive, Pellet, Pink 8, Pink Core Biscuit, Prawn, Rutland Snail, Safety Orange, Zest.

Taimenperhojen sidontaa

Tälle talvea olen sitonut reilut 450 perhoa, joista lähes kaikki ovat pikkuperhoja niin harjukselle kuin taimenelle. Tässä muutama viimeaikainen sidos, jotka löytyvä aina rasiasta kun suuntaan taimenen koskikalastukseen. 

Streamereiden sidontaa

Kisakauden päättymisen jälkeen oli vihdoin aikaa sitoa myös perinteisiä streamereita erityisesti isompia taimenia silmällä pitäen. Toivon mukaan syksyllä on aikaa kokeilla näitä Koillismaan vesissä.

Uusia järvityökaluja

Hetken ehdin jo innostua, että pääsisin aloittamaan kisakauden viime lauantaina Keuruun Valkeisjärvellä. Olin kisaan varasijalla 9. ja kisaa edeltävinä iltoina "puuttui" vielä kaksi osallistujaa, kun minua edeltävillä varasijoilla olleita ei alkuun tavoitettu tai matkoja ei oltu vielä järjestelty. Olinkin lähtökuopissa vielä perjantai-iltana, mutta kisa saatiin kuin saatiinkin juuri ennen minua täyteen, joten olin ensimmäinen rannalle jäänyt ja tällä erää kauden aloitus siirtyi helatorstaina kilpailtavaan Ylöjärven Julkujärven kisaan. Harmi sinänsä, sillä Keuruun kisa osoittautui viime vuonna mukavaksi kisaksi, jossa on kirkas vesi, järvi sopivan suuri ja puitteet lounasta myöten kunnossa. Lisäksi tänä vuonna samassa paikassa kisaillaan myös SM-finaalien järviosuus. Tosin tämä nyt ei ole minun kohdallani ollut vielä millään muotoa ajankohtainen peruste hakea yhtään mihinkään karsintaan...

Kausi avataan siis Julkujärvellä, johon osallistuin viime syksynä ensimmäistä kertaa. Sijoitus 14/28 jättää parantamisen varaa kevään kisaan ja tällä kertaa mukaan lähtee ehyt haavi, josta lohet eivät pääse tippumaan läpi... Haavin lisäksi tuli satsattua tulevan kauden järvityökaluihin niin perhojen kuin vapojen muodossa.

Lampiperhoja

Pian päästään taas avaamaan lampiperhokalastuskausi, kun jokikalastus vaikeutuu tulvien myötä ja osilla paikoilla odotellaan vielä kalastuskauden aloitusta. Lampikalastus keväisin on verrattain mukavaa puuhaa, kun vedet ovat vielä viileinä ja kalat siten usein virkeempiä. Oma lampikalastukseni keskittyy pitkälti kirjolohen ja siian kalastukseen, joiden tavoittelussa olen viehättynyt erityisesti pienten nymfien käyttöön hitailla uittotekniikoilla.

CDC-pintureita

Intouduin sitomaan pitkästä aikaa myös pintaperhoja. Penkistä kuoriutui Simon MM-kisojen aikana tutuksi tullut CDC-päikkäri, joka on kuulunut nuista ajoista asti rasiani kestosuosikkeihin. En ole erikoisen taitava pintaperhokalastaja, mutta tälle kaudelle tein "uudenvuoden lupauksen" harjoittaa tätä hienoa perhokalastustekniikkaa viime vuosia huomattavasti enemmän. Fanaattisena nymfikalastajana pintaperhot ovat siis jääneet aiheettomasti hieman taka-alalle ja tänä vuonna pyrin monipuolistamaan käytettäviä tekniikoita.

Tinseleitä

Kultatinseleitä

Järviperhojen sidontaa

Ikon Nymfirasia

Varsinaisesti perhokalastuksen suhteen on pidellyt hiljaista sitten kisakauden päättymisen. Alkutalvi - tai miksi tätä lokakuista säätä nyt kutsuisi - on kulunut enemmän tai vähemmän opiskelun parissa. Perhonsidonnan puolella olen pyrkinyt yksinkertaistamaan ja tiivistämään rasian sisältöä entisestään. Tämän vuoksi olen ollut myös tarkkana uusien hankintojen suhteen ennen kuin vanhat sidontamateriaalit ovat edes puoliksikaan tulleet hyödynnettyä. Valitettavan usein sidontamateriaalien ostovaiheessa on mielessä useita erilaisia malleja ja variaatioita, jotka kuitenkin jäävät - syystä tai toisesta - toteuttamatta. Nyt olen pyrkinyt pääsemään eroon tästä pahasta tavasta ja sitomaan malleja, jotka ovat olleet mielessä jo hyvän tovin.

Aivan ilman uusia hankintoja talvi ei ole kuitenkaan mennyt, sillä hankin taannoin kotimaiselta Ikonilta uuden perhorasian, jonka valikoimaan nähdäkseni kelpuutetaan ainoastaan laadukkaita tuotteita vaativille perhokalastajille. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Uusi välilehdellinen Ikon-nymfirasia on juuri sitä mitä olen etsinyt: tilava välilehdillinen rasia, jonka perhoväliköt eivät takuulla löysty ja sopii niin pienille ranskalaistekniikan nymfeille kuin isoille painoperhoille. Rasian vedenpitävyyttä en ole vielä päässyt testaamaan, mutta eiköhän se allekirjoittaneen kahlaustekniikan tuntien tule viimeistään ensi kesänä koettua.

Syysharjusta Kainuusta

Vietin torstaista lauantaihin viikonloppua Kainuussa ystävieni Sampon ja Jannen kanssa. Tarkoituksena oli etsiä syysharjuksia, joista ystävilläni ei ollut juuri aikaisempaa kokemusta. Riemua riittikin, kun Sampo sai elämänsä ensimmäisen harjuksen perholla ja Janne rikkoi aikaisemman harjusennätyksensä!

Oma nymfikalastus alkoi opastuksen ohessa löytää jälleen kaivattua tatsia, kun yksinään lauantaina käytin ylhäällä yli 30 harjusta, joista kookkain oli huikeat 43cm. Ei ihan jokapäiväinen koko harjuksille näillä leveysasteilla! Taimenia tällä reissulla ei valitettavasti kohdattu, johon saattoi vaikuttaa äärimmäisen matalalla ollut vedenkorkeus.

Pinkki rasia

Tuli pitkästä aikaa sidottua tilauksesta perhoja myyntiin.

Kuvia kevään perhonsidonnasta

Muutamien viimeisien viikkojen aikana olen päässyt toteuttamaan talven aikana kypsyneitä perhoideoita. Mitään uutta perhorintamalla ei juurikaan ole, vaan edellisinä kesinä luottopeleiksi osoittautuneita olen tehnyt nyt sarjatuotantona - eri kokoisiin koukkuihin, eri kokoisilla kuulilla ja eri värivariaatioilla. Kuvat olen alunperin julkaissut Instagramissa (@janneheikkinen) ja Twitterissä (@heikkinenjanne).

Flashback-larvojen sidontaa

Flashback-larvan pettämä taimen kesällä 2012. C&R.

PT-nymfejä järviperhokalastukseen

Meritaimenperhojen sidontaa

Rubber Leg Grey Fred